Jaana Sundberg - Suomen Judon Kuningatar

Hansokun kanssa yhteistyössä:

www.penado.fi   www.urheiluteippi.fi (alekoodi “hansoku” -10%)
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

2000-luvun menestynein suomalaisjudoka Jaana Sundberg on ollut mitaleilla ja jopa voittanut useita Grand Prix- ja Grand Slam -kilpailuja. Kukaan suomalaisjudoka ei 2000-luvulla ole toistaiseksi pystynyt lähellekään samaan, lukuunottamatta Nina Luukkaista (o.s Koivumäki). Sundberg oli useita vuosia maailman parhaita omassa painoluokassaan -52kg.

MM-kilpailujen viides, EM-kilpailuissa viides kolme kertaa, EM-kilpailuissa seitsemäs kolme kertaa, olympiaedustus… Monet mainitsevat uransa tavoitteeksi arvokilpailumitalin, Sundberg on ollut yhden voiton päässä siitä NELJÄ kertaa, mutta  hävinnyt joka kerta viimeisen ottelun hänen ja arvokisamitalinsa välissä. Jaana ei näe tätä kuitenkaan suurena tragediana: “Elämä on opettanut tähän mennessä jo paljon ja osaan suhteuttaa tällaiset asiat muuhun elämään. Niukka, yukon häviö arvokilpailun mitaliottelussa ei vaikuta tatamin ulkopuoliseen elämään” Sundberg kuitenkin toteaa, että epäonnistumisen hetkinä on tietenkin harmittanut, mutta iän myötä on oppinut paremmin arvostamaan omia saavutuksiaan. Huonoon onneen Sundberg ei usko, vaan toteaa kylmästi ettei hän vain juuri niinä hetkinä pystynyt venymään voittoihin asti.

Juuri ennen Rion karsinnan alkua olit kovassa iskussa, karsinnan edetessä tulostaso kuitenkin putosi. Pystytkö näin jälkikäteen analysoimaan mistä tämä johtui?

Kaksivuotinen karsinta lähti heti alussa huonoille raiteille. Siinä oli käden kanssa ensin hermo-ongelmaa jo keväällä ennen karsintojen alkua. Kaikki kulminoitui sitten ennen MM-kisoja (kesä 2014) sattuneeseen loukkaantumiseen ja leikkaukseen.

Olin aiemmin, Lontoon jälkeen, päättänyt, että menen vuosi kerrallaan ja jos jotain isompaa haaveria sattuu (leikkausta vaativa vamma), saa kisailut ja Rion tavoittelu jäädä. Toisin kuitenkin kävi ja mieli oli muuttunut. Vuosi 2013 meni niin hyvin etten halunnut enää jättää hommaa siinä vaiheessa kesken, vaikka tiesin, että joudun olemaan sivussa 1/4 karsinnoista ja heti palatessa pitää olla top-kunnossa. Ei mikään helppo nakki mutta olin valmis yrittämään vielä kerran. Eikä se helppoa sitten ollutkaan, vaikka aika lähelle pääsinkin.

Mutta siis se seitsemän kuukauden kisatauko tuli huonoon saumaan. Judoni on kuitenkin viime vuodet perustunut vahvaan hidarikahvaan ja leikkauksen jäljiltä käsi ei tosiaan ollut entisenlainen. Syykin selvisi äskettäin, kun kävin syksyn alussa vielä varmuuden vuoksi lääkärissä. Kaksi vuotta sitten laitetuista kahdesta ruuvista toinen oli noussut sentin ja hiersi kahvakäden sisäkiertäjän jännettä. Oma luottamus käteen ei sitten ollut 100 %. Pari kuukautta sitten ruuvit poistettiin ja samalla hävisi kivut.

Olkavamman lisäksi karsintojen aikana oli useita pieniä kolhuja ja huonoon saumaan sattuneita sairasteluita. Ne vei sitten parhaan terän matseista.

Voitit viimeisessä kohtaamisessanne Odette Giufridan, joka sai Olympialaisissa 2016 hopeaa. Voitit neljä seitsemästä ottelustanne Andreea Chitun (2xMM.2 ja 2xEM.1.) kanssa. Millä mielellä seurasit 2016 olympialaisia?

Kyllähän se alussa otti päähän. Mutta samalla tiesin etten ollut karsinnoissa täydessä iskussa eikä minulle olisi riittänyt pelkkä Rion olympiapaikan saavuttaminen. Tiesin, että parhaimmillani saumani olisivat olleet korkealla. Kuitenkin tässä samalla on todettava, että näitä asioita on turha enää jossitella. Mennyt on mennyttä.

Jos voisit näin jälkikäteen muuttaa yhden asian, tekisitkö jotain toisin?

Katso edellisen vastauksen viimeinen lause 🙂

Mitä on seuraava askel urallasi, ja vieläkö aiot pysyä judon parissa?

Aloitin juuri opiskelut Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen valmennus- ja testausopin maisterikoulutuksessa. Syksyn vien opintoja eteenpäin vielä intin työn ehdoilla mutta vuoden alusta alkaa sitten varsinaiset syventävät opinnot. Tavoitteena on pysyä jatkossakin liikunnan ja urheilun parissa, koska se on mulle tuttua aluetta ja urheilun parissa on mennyt iso osa elämää. Tuntuisi hassulta lähteä nyt vaihtamaan alaa. Mutta katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Näetkö itse maailman huipulla olleena mitään syytä sille, että Suomesta harvoin nousee judokoita aivan maailmanrankingin kärkitiloille?

Meillä on paljon hyviä nuoria urheilijoita, jotka haluavat satsata lajiin ja ovat esimerkiksi valmiita muuttamaan harjoitusolosuhteiden perässä toiselle paikkakunnalle, mikä on ehdottomasti hyvä juttu. Hyvin usein heiltä puuttuu kuitenkin taustalta määrätietoinen valmennus tai valmentaja, joka on valmis sitoutumaan hommaan urheilijan mentaliteetilla.

Harrastelulla saadaan harrastelutuloksia ja valitettavasti tämä näkyy myös meidän lajissa Suomessa.

Paras muisto judosta?

Koko matka on ollut aivan mahtava. Kun lähdin peruskurssille lapsuuden kaverin matkassa, en ikinä olisi uskonut, mitä matka tulee tarjoamaan. Ehkä parhainta on kuitenkin ollut se, että rinnalle on löytynyt elämänkumppani, jonka kanssa jakaa kaikki tämä.

Huonoin muisto judosta?

Isoimmat, leikkausta vaatineet, loukkaantumiset ovat aina olleet ikäviä kokemuksia. Inhottavimpana on ehkä Kiinan GP-kisassa auennut ylähuuli, joka tikattiin kisahallin takahuoneessa jollain talvisodan aikaisella tikkauslangalla ja -tekniikalla...

Oma loukkaantumislista olisi voinut olla lyhyempi mutta on tässä pitkä matka takana. Huolellinen kuntoutus vaatii sisua ja sinnikkyyttä sekä tietenkin ammattitaitoisen toteutuksen.

Paljonko sinulla oli painovetoja kun kilpailit?

Nuorten vuoksi en näe oleellisena vastata tähän tarkasti kilomäärillä. Tärkeämpää on ymmärtää se, että judo on painoluokkalaji, ja kansainvälisellä tasolla otellessa urheilija optimoi kehon koostumuksen painoluokkaansa nähden. Esimerkiksi raskaimmissa sarjoissa rasvaa saa olla mutta kevyemmässä painoluokissa aikuisurheilijat ovat enempi posket lommoilla.

Punttitulokset? (Esim. rinnalleveto, penkki, leuat jne)

Parhaimmillaan rinnalleveto on ollut raakana 65 kg, penkki 75 kg ja lisäpainoleuat 28,75 kg mutta nämä tulokset ovat ajalta ennen neljää olkapääleikkausta.

Muista testituloksista kerrottakoon, että maksimihapenotossa millit on nousseet on 57:een painokiloa kohden minuutissa ja ennätyslaktaatit polkaisin vastikään polkupyörätestissä, 17,7 mmol.

Kerro miten järjestit harjoittelulle aikaa töiden/opiskelun ohella?

Lukion kävin Riihimäellä ja siellä pystyin hyvin yhdistämään treenit ja opiskelun. Lukion jälkeen hakeuduin vapaaehtoisesti inttiin ja Urheilukouluun, koska valmentajan mukaan siinä sai vielä yhden vuoden lisää harjoitteluaikaa ennen kuin tavallaan kouluvelvollisuudet oli ohi ja oli aika siirtyä aikuisten elämään. Intissä meillä oli hyvä ryhmä. Se vuosi ja sitä seuraava kausi oli minulle muutenkin menestyksekäs. Pystyin nousemaan Euroopan kärjen tuntumaan.

Intin jälkeen muutin harjoitusolosuhteiden perässä Tampereelle. Opiskelupaikaksi muotoutui paikallinen ammattikorkeakoulu. Siellä jouduin enemmän säätämään, jotta pystyin vetämään aamutreenit läpi. Urheiluakatemiat oli vasta perustusvaiheessa, joten esim. aamutreenikäytänteet piti AMK:ssa soveltaa itse. Liian usein tämä tarkoitti oheistreenin tekemistä ennen koulun alkua ja kello kahdeksaa.

Aika pian ammattikorkeakoulusta valmistumisen jälkeen suuntasin Lahteen ja Urheilukoulussa sattui olemaan urheilijan aliupseerin virka auki. Hain sitä ja kävi tuuri. Siitä auennut työ Puolustusvoimissa on mahdollistanut mun pitkän ja ammattimaisen uran urheilijana. Samalla työ on ollut myös vastapainona urheilulle, jotta on ollut muutakin tekemistä.

Minkätyyppistä  huipulle tähtäävän harjoittelun tulisi olla? (Punttia, randoria, tekniikkaa, leikkiä?)

Jos tavoitteena on menestyä jossain vaiheessa kansainvälisillä matoilla, näen, että harjoittelun tulee olla ennen kaikkea suunnitelmallista. On hyvä olla lyhyen ja pitkän tähtäimen tavoitteet ja suunnitelmat, miten sinne päästään, sekä tietysti kehityskohteet eri kausille.

Judo vaatii monipuolisesti kaikkia ominaisuuksia.

Se, mitä harjoittelu ja vaikka yksi harjoituskausi tarkemmin sisältää, on hankala lähteä tässä kovin tarkasti avaamaan. Otteluissa korostuu lyhyet kovatehoiset työjaksot, joten happoa pitää pystyä sietämään ja silti suoriutua heittoyrityksistä räjähtävästi. Myös harjoitusmäärät ja -kuormat ovat isoja, joten peruskunto pitää olla kohdillaan. Tekniikkavalikoimaa on oltava, jotta pystyy voittamaan erityylisiä vastustajia. Harvoin yhdellä wazalla on arvokisoissa pitkään jyllätty.

Lisäksi pitää olla älyä, koska ottelua ei välttämättä voita nopein tai voimakkain vaan se, joka osaa paremmin 'vetää toista nenästä'.

Haluaisitko antaa muutaman ohjeen nuoremmille kilpalijoille joilla voisi välttää sudenkuopat?

Hoitakaa opiskelut kunnolla mutta kiiruhtaa niiden kanssa ei kannata. Hakeutukaa ammattitaitoisen valmentajan valmennukseen ja pitäkää huoli, että treenaamisenne on suunnitelmallista. Nimittäin ilman suunnitelmaa ei ole päämäärääkään.

Lisäksi, jos ihan oikeasti haluatte nousta Suomesta kansainväliselle huipulle, olkaa valmiita tekemään enemmän töitä sen eteen kuin muut. Tie on pitkä ja varmasti välillä kivinen mutta menestyksen eteen tarvitaan duunia ja PALJON. Eikä sitä työtä tehdä vain judogi päällä tatamilla tai punttia nostaen vaan kyllä se koko paketti tulee olla kunnossa eli urheilijan elämäntavat 24/7.

Mistä arkesi koostui kun urheilit vielä tavoitteellisesti?

Itseasiassa mulla ei ole vielä tavoitteellinen urheilu-ura vielä täysin ohi, vaikka viimeinen olympiaprojekti juuri päättyikin. Kisaura on tarkoitus päättää kyllä tähän kauteen ja viimeinen kisa tulee olemaan sotilaiden MM-kisat joulukuussa.

Joka tapauksessa kysymykseesi vastaten niin esimerkkinä viime keväältä arkeni koostui siitä, että nousin klo 7 aikoihin ja aamutreeni tuli tehtyä yleensä klo 8 tai 9 alkaen riippuen siitä, meninkö akatemian treeneihin vai teinkö jotain muuta fysiikkaa. Sen jälkeen tulin kotia ja yleensä siinä tuli tehtyä tulevien kisojen matkavarauksia. Menneellä olympiadilla vastasin aika lailla reissujärjestelyistäni, koska kilpailin omalla kalenterilla henkilökohtaisten valmentajieni, Jokisen Valtterin ja Jukka-Pekan, kulkiessa matkassa koutsina. Monesti matkustin edeltä hoitamaan akkreditoinnit ja jompi kumpi oli päivän pidempään vielä töissä ja tuli sitten perästä paikalle ehtien juuri arvontaan.

Jos kotona ei ollut matkajärjestelyitä, päiväohjelmassa oli useimmiten fyssarikäyntiä eli kehonhuoltoa sekä illan lajiharjoituksen tarkemman sisällön miettimistä edellisen kisatuloksen perusteella.

Päivällä kävin ulkoilemassa koiran kanssa ja ennen iltaharjoitusta kerkesi ottamaan lyhyet vartin torkut. Siitä sitten iltaharjoituksiin, joissa vedin useimmiten omalla ohjelmalla Valtterin kanssa sen mukaan, mikä oli ollut edellisen kisan anti.

Jos sattui osumaan judotapahtumista vapaa viikonloppuna, suuntasimme lauantaiaamuna klo 8 auton nokan kohti Riihimäkeä. Monesti Kakon Katri lähti matkaan mukaan. Riksussa odotti lauantaina kaksi harjoitusta, joista toinen oli teknisempi ja toinen tehollisempi. Viikonloppu vietettiin sitten Riihimäellä ja työt jatkui sunnuntaiaamuna salilla vielä parin tunnin rypistyksellä.

Tällä olympiadilla minulla ei juuri judovapaita viikonloppuja ehtinyt olemaan, koska ne vietettiin aina Riksussa treenaten. Viikonlopuista oli otettava maksimihyöty irti, koska silloin pystyi treenaamaan JP:n valvovan silmän alla. Muuten yhteinen aika oli vähissä.

Joku voisi ajatella, ettei tuollaista pitkään jaksa mutta kyllä sitä jaksaa, kun tavoite on kirkkaana mielessä.

Mitkä asiat ovat olleet keskeisessä roolissa kehityksessäsi maailman huipulle? (Henkilöt, treenitavat, ajattelutavat jne)

Mulla on käynyt tuuri, että henkilökohtainen valmentaja on ollut yksi Suomen parhaista eli Jokisen Jukka-Pekka. Hän on aikanaan opettanut mulle sen, mitä kansainvälisen tason judoharjoittelu on ja mitä se vaatii. Ilman Jukka-Pekkaa en varmasti olisi judossa kehittynyt näin pitkälle. Lisäksi tärkeässä roolissa on ollut myös saman perheen Valtteri. Hänen tuki ja läsnäolo on ollut varmasti se tärkein voimavara mun uran aikana.

Totta kai Urheilukoulun työ ja sen tuomat edut ovat mahdollistaneet mulle paljon. Ilman niitä en olisi pystynyt urheilemaan näin pitkään. Toivottavasti vastaavia virkoja on tarjolla myös jatkossa.

Ja mitä tulee ajatusmaailmaani niin pienestä pitäen olen luonteeltani ollut hyvin voitontahtoinen ja periksiantamaton sekä ahkera likka. Mulle ei ikinä ole riittänyt se, että asioita tehdään sinne päin vaan ne on tehtävä parhaalla mahdollisella tavalla ja melkein aina niitä voi tehdä hivenen edelliskertaa paremmin. Judossa tämä on toiminut hyvin, koska ainakin mulla oma asenne on vienyt paljon pidemmälle kuin mikään lahjakkuus judota.

Seurasitko maailmanluokan judoa? Jos seurasit, niin seurasitko sitä kehittyäksesi vai myös viihteenä?

Olen seurannut sitä ennen kaikkea kehittyäkseni urheilijana. Etenkin nuorempana, jos turnaus loppui lyhyeen, loppupäivä tuli vietettyä tiiviisti kisakatsomossa vastustajia scoutaten. Myöhemmällä ikää pyrin oppimaan huippujen ottelemisesta ja hakemaan siitä uusia juttuja omaan judoon. Kisapäivien ohella kansainväliset leirit on oiva paikka oppia kanssakilpailijoilta ja -valmentajilta uutta.

Vapaa sana.

Toivon, että enemmän ihmisiä rohkaistuisi lähtemään judovalmentajaksi ja kouluttamaan itseään sillä saralla. Nuoret urheilijamme tarvitsee tukihenkilöitä eikä valmentajana tarvitse tietää kaikesta kaikkea. Avoimin mielin yhdessä eteenpäin tietoa ja ajatuksia yhdessä toisten valmentajien kanssa jakaen vie varmasti suomalaista judoa eteenpäin.

Ja kiitos siitä, että olet menestykselläsi tehnyt judoa tunnetummaksi.

Kiitos toimitukselle. Toivottavasti minun tieni luo uskoa nuoremmille, että myös Suomesta voi nousta judossa kansainväliselle huipulle. Työtä ja hulluutta se vaatii sekä hitusen onnea mutta se on täysin mahdollista!!!

Alta voit ihailla vielä Jaanan suorituksia tekemämme Youtube videon muodossa.