Eräs nuori urheilija kysyi minulta joskus miksi
Hansoku kirjoittaa aina voimasta, eikä koskaan tekniikasta. Ehkä vastaus on,
että tekniikasta on vaikeampi kirjoittaa. Tai ehkä emme koe olevamme teknisesti
päteviä neuvomaan. Tai ehkä tekniikasta keskusteleminen on vaikeampaa yleisellä
tasolla, sillä jokainen judoka toteuttaa tekniikat omalla yksilöllisellä
tavallaan. Tästä huolimatta judotekniikka kuuluu ainakin omiin
lempipuheenaiheisiini, joten nyt on tullut aika viedä ajatus myös paperille.
Seuraavaksi lukemasi artikkeli (ellet päätä tässä kohtaa sulkea selainta) on
omia sekavia ajatuksiani judotekniikasta, jotka olen mahdollisimman selkeästi
koettanut sanoiksi pukea. Pahoittelen jo valmiiksi tekstiä, joka
todennäköisesti ryöstäytyy täysin hallinnasta ja muuttuu pienimuotoiseksi
novelliksi.
-Tommi
-----------Hansokun kanssa yhteistyössä:
www.penado.fi (alekoodi "hansoku" -10% Ei koske tuoteryhmää matot ja tatamit)
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Osa 1: Tekniikan Merkitys Judossa
Olipa judoka kilpailija tai harrastaja hänen tärkein
ominaisuutensa judokana on hänen judotekniikkansa. Tekniikan tärkein osuus on
puolestaan sen toteuttaminen realistisessa kamppailutilanteessa:
itsepuolustuksessa, randorissa, tai shiaissa. Näistä itsepuolustus on ainoa,
jossa en toivo kenenkään joutuvan judotaitojaan koskaan testaamaan. Minulla ei
myöskään ole paljoa kokemusta judotekniikoiden harjoittelussa
itsepuolustustilanteita varten. Tästä syystä tämä artikkeli käsittelee
judotekniikkaa ja sen harjoittelua randoria ja kilpailua silmällä pitäen.
Puhtainkaan tekniikkakilpailussa toteutettu tekniikka ei mielestäni kerro
judotekniikan toimivuudesta muuta kuin sen, että tekniikan peruselementit ovat
kunnossa. Jos tekniikkaa ei kykene toteuttamaan kun uke vastustaa, ei kyseessä
ole tehokas judotekniikka.
Ehkä tässä kohtaa olisi myös hyvä määritellä se, mitä
tarkoitan kun puhun judotekniikasta. Judotekniikka ei ole vain judoheittoja. Se
on kaikki mitä judoka judon puitteissa tatamilla tekee: Otteen ottaminen,
heittojen väistäminen, vastustajan otteen irrottaminen, matossa hyökkääminen,
heittäminen etc.
Jos tekniikka on judokan tärkein ominaisuus, miten se
suhtautuu muihin ominaisuuksiin, kuten voimaan, nopeuteen tai kestävyyteen?
Tekniikka ei ole olemassa tyhjiössä, vaan kaikki edellä mainitut tekijät
vaikuttavat yksilön kykyyn suorittaa judotekniikka. Tästä syystä kaikkien
kilpajudokan ominaisuuksien tulee olla korkealla tasolla.
Kansainvälisesti menestyvät judokat ovat yleensä
erittäin hyviä puolustamaan judotekniikoita. Jos tori on ukeen verrattuna
heikko, ja uke osaa puolustaa hyvin tekniikkaa, on torin lähes mahdotonta
heittää ukea, vaikka tekniikka hipoisi täydellisyyttä. Jos tori sen sijaan on
lähes yhtä vahva kuin uke, mutta hänen hyökkäyksensä on parempi kun uken
puolustus, on paljon todennäköisempää että hyökkäys onnistuu. Tässä kohtaa joku
voi saivarrella, että pitää yrittää sitten eri tekniikkaa, tai hämätä. Taitava
judoka osaa kuitenkin puolustautua hyvin kaikkia judotekniikoita vastaan.
Hyvään tekniikkaan kuuluu myös se, että judoka ei ylireagoi hämäyksiin.
Sama pätee kestävyyteen ja nopeuteen. Vaikka
puolustustekniikka olisi kuinka hyvä, ei siitä ole juurikaan apua jos puolustaa
jaksaa vain minuutin. Hitaasti ei sen sijaan pysty heittämään, eikä väistämään.
Jokaisen tulee totta kai tukeutua omiin vahvuuksiinsa, mutta kaikkien
ominaisuuksien tulisi kilpailevalla judokalla olla mahdollisimman hyvällä
tasolla, jotta ne tukisivat tekniikan tehokasta toteuttamista.
On kuitenkin hyvä muistaa, että ominaisuudet ovat
olemassa tukeakseen judotekniikan mahdollisimman hyvää suorittamista.
Oikea-aikaisella tekniikalla pystytään kuromaan kiinni suuriakin voima tai
kokoeroja. Tekniikan tarkoituksena on tuottaa mahdollisimman suuri voima,
mahdollisimman oikeaan aikaan, mahdollisimman pienellä vaivalla. Näin minä
ainakin tulkitsen maksimaalisen tehon periaatteen.
Osa 2: Judotekniikka Shiaissa
Tekniikan käytön judo-ottelussa voi mielestäni
pelkistää seuraavaan 6-askeleen kaavaan:
Estä vastustajan ote -->
ota oma ote/riko vastustajan ote ja ota oma ote -->
älä lennä --> heitä -->
älä jää sidontaan/lukkoon/kuristukseen -->
ota sidonta/lukko/kuristus.
Jokaisen askeleen tehokas suorittaminen edellyttää
mahdollisimman hyvää suoriutumista sitä edeltäneestä kohdasta, vaikka kaikissa
tapauksissa se ei olekaan välttämätöntä. Esimerkiksi vastustajan vahvaa otetta
voi käyttää heiton tekemiseen, mutta yleisesti on paljon helpompaa heittää
omasta otteesta. Avaan kaavaa nyt hiukan. Suurimmalle osalle tämä on varmasti
vanhan kertausta, mutta scrollatkaa edes läpi, teksti jatkuu vielä tämän osion
jälkeenkin.
Estä vastustajan ote: Nykyjudossa
monien judokoiden lempiote on sellainen, joka ahdistaa vastustajaa huonompaan
asemaan ja/tai rajoittaa tämän hyökkäysvaihtoehtoja. Tästä syystä ottelun
ensimmäinen askel on se, että judokan ei tulisi jäädä vastustajan haluamaan
otteeseen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita pakenevaa räpeltämistä, vaan sitä, että
judoka blokkaa vastustajan otteen ja ottaa oman otteen. Oman otteen ottaminen
on huomattavasti helpompaa, kun blokkaa myös vastustajan otteen.
Ota oma ote/riko vastustajan ote: Kun
vastustajan ote on blokattu, on huomattavasti helpompaa saada oma ote.
Jos vastustaja tämän jälkeen saa jälleen otteen, tai vastustajan otteen
blokkaaminen on epäonnistunut, tulee ote irrottaa. Toki, jos ote on 50/50
(esimerkiksi migi vs migi molemmat kädet kiinni) on molemmilla otteen puolesta
yhtäläinen mahdollisuus heittää. Mahdollisuudet heittää (sekä puolustaa)
paranevat kuitenkin huomattavasti jos vastustajan otteen saa irrotettua, ja
oman pidettyä.
Älä lennä: Kun judoka on saanut
otteen, tai rikkomisyrityksistä huolimatta jäänyt otteeseen on seuraava askel
olla lentämättä. Tärkeimmät tähän vaikuttavat tekijät ovat ote ja asento.
Otteen pitämisen tulee olla tarpeeksi hyvää, jottei vastustaja pysty
purkamaan judokan otetta ja rakentamaan omaa heittopaikkaansa. Asennon sen
sijaan pitää olla sellainen, että judoka on kokoajan tasapainoalueellaan,
kunnes itse päättää siirtyä hyökkäämään. Jos vastustaja ei kykene liikuttamaan
judokaa pois tasapainoalueelta, on tätä myöskin erittäin vaikea heittää.
Asennon ei kuitenkaan tule olla jäykkä, vaan judokan on kyettävä reagoimaan
vastustajan liikkeisiin.
Heitä: Kun ote ja asento
ovat kunnossa, on aika heittää vastustaja. Tämän voi tehdä kahdella tapaa; joko
hyökkäämällä itse, tai tekemällä vastatekniikan. Heittäminen on periaatteessa
yksinkertaista: Vastustaja tulee saada pois tasapainoalueelta, ja sen jälkeen
heittää jonkun raajan tai vartalon yli voimalla selälleen. Vastustajan saaminen
pois tasapainoalueelta ja selälleen on kuitenkin vaikeaa. Tähän tarvitaan liikettä,
ajoitusta, nopeutta ja tehoa. Jokaisessa tapauksessa kaikkia
edellämainittuja elementtejä ei tarvita, mutta ne ovat kuitenkin heittämisen
peruspilarit. Kun vastustaja liikkuu, on hän helpommin pois
tasapainoalueeltaan. Tästä helppo esimerkki on se, että mitä nopeammin ihminen
liikkuu, sitä pienempi voima hänen kaatamiseensa tarvitaan. Pikajuoksijan
kamppaamiseen riittää pieni osuma jalkaan, paikallaan seisovan miehen
kaatamiseen harvemmin ei. Vastustajan liikkeen ei tarvitse olla kovin suurta,
mutta siihen tulee reagoida oikealla tavalla, ja oikeaan suuntaan. Tätä on ajoitus.
Nopeus sen sijaan on reaktionopeutta ja absoluuttista nopeutta. Kun
vastustaja on pois tasapainoalueeltaan, tulee judokan reagoida tähän riittävän
nopeasti saadakseen edun. Liikkeen on myös oltava tarpeeksi nopea, jottei
vastustaja ehdi korjata tasapainoaan. Liike tulee myös toteuttaa sellaisella teholla,
että vastustaja kaatuu. Kevyellä tönäisyllä tuskin saa kaadettua hyvää judokaa,
vaikka tämä olisikin huonossa tasapainossa.
Yksi parhaista paikoista heittää, on silloin kun
vastustaja siirtyy pois tasapainoalueeltaan hyökätäkseen. Toisin sanoen
vastaheitto. Jos oma asento on vahva, ja toisen tasapaino on huono, on
vastustaja helppo heittää selälleen. Monet judotekniikat vaativat myös sitä,
että hyökkääjä on hetkellisesti yhdellä jalalla. Tällöin tasapaino on
luonnollisesti huonompi kuin kahdella.
Tietenkään ajoitusta tai liikettä ei aina tarvita
judoheitossa. Jos kahden ottelijan puolustus ja hyökkäys ovat saman vahvuisia,
mutta toinen judokoista on paljon vahvempi, voi hän runnoa heiton läpi. Vaikka
tämäkin on tietyllä tavalla ”tekniikkaa” en käsittele sitä tässä.
Älä jää sidontaan/lukkoon/kuristukseen: Kun
jompikumpi ottelijoista on heittänyt, tai epäonnistunut heitossa, siirrytään
mattoon. Tärkeintä matossa on reagointi. Heiton jälkitilanteissa täytyy aina
varoa vastustajan mattohyökkäystä. Jos itse on kontrollissa, tulee myös oma
tekniikan ensimmäiset askeleet suorittaa nopeasti. Jos judoka pääsee tiukkaan
puolustusasentoon, on mattotekniikan suorittaminen huomattavasti vaikeampaa.
Tästä syystä mattoon mennessä ensimmäinen asia on varmistaa se, että on itse
kontrollissa. Vaikka judoka olisi juuri heittänyt wazarin, se ei paljoa lohduta
jos käsi jää suoraksi, ja häviää matsin käsilukolla. Jos vastustaja on
kontrollissa, on tärkeintä omaksua tiukka puolustusasento. Puolustusasennosta
voi sitten yrittää kääntää itseään mahdolliseen hyökkäykseen, jos se tuntuu
tilanteeseen sopivalta.
Ota sidonta/kuristus/lukko: Tärkeintä
matossa on reagointi. Sanotaan se tässä vielä toiseen kertaan. Vaikka judoka
olisi juuri lentänyt, on matossa mahdollisuus ottaa tilanne kontrolliin.
Vastustajan nopea ottaminen kontrolliin kumman tahansa osapuolen
heittotilanteen jälkeen suurentaa mattohyökkäyksen onnistumisprosenttia
huomattavasti, ja laskee mattohäviön mahdollisuuden lähelle nollaa.
Mattohyökkäyksessäkin vastustajaa on paljon helpompi kääntää, ennen kuin hän
saa tiukan puolustusasennon. On siis reagoitava välittömästi!
Tämän hieman pitkäksi venähtäneen kaavan tarkoitus oli
kuvata judotekniikan perusosa-alueita kilpailutilanteessa pääpiirteissään. Se
jättää kuitenkin paljon käsittelemättä, kuten varoitukset, väsymyksen
merkityksen, erilaiset tyylit, taktiikat jne. Se ei myöskään käsittele mitään
osa-aluetta kovin yksityiskohtaisesti, mutta ehkä se toimii tarpeeksi hyvänä
lähtökohtana seuraavalle osiolle.
Juttu Jatkuu Mainoksen Jälkeen
|
 |
| Jos haluat hyvää tekniikkaopetusta ja randoria, saavu HJClle 2-5.8.2018! (Kuva suurenee klikkaamalla) |
|
Osa 3: Tekniikan harjoittelu
Tekniikan harjoittelu voidaan mielestäni jakaa kuuden
edellämainitun askeleen perusteella viiteen eri kategoriaan. Ote,
pystypuolustus, pystyhyökkäys, mattopuolustus, mattohyökkäys. Käydäänpä
kaikkien näiden harjoittelua seuraavaksi läpi.
Ote
Mielestäni otteissa tärkeintä on tietää, mitä haluaa
tehdä. Otteiden harjoittelussa tulisi keskittyä hiomaan omia otekuvioita läpi,
kerta toisensa jälkeen. Tämä voi kuitenkin olla lähinnä kevyttä
tekniikkaharjoittelua, jossa tehdään toistoja. Tärkeintä on se, että judokalla
on jokaiseen otetilanteeseen variaatiot, joita hän kykenee järjestelmällisesti
toteuttamaan. Parasta otteiden harjoittelemista on randori. Randorissa otteiden
ottaminen kehittyy luonnollisesti, sillä on aina mahdollisuus että vastustaja
yrittää heittää. Niissä harjoitteissa joissa harjoitellaan pelkkää
otetaistelua, saattaa monesti unohtua se, että vastustaja voi heittää, ja
otteisiin saattaa tulla rynnättyä. Otteiden harjoittelemisessa tärkeää on se,
että oteharjoituksissa harjoiteltuja kuvioita pyrkii tietoisesti toteuttamaan
randorissa, kun vastustaja laittaan hanttiin täydellä teholla. Jos joku asia ei
toimi, pitää miettiä miten sen saisi toimimaan. Kyse on keskittymisestä, itseä
ei saa päästää helpolla, vaan harjoitellut otetaktiikat pitää pyrkiä
toteuttamaan säännöllisesti, harjoituksesta harjoitukseen, myös heikompia ja
vahvempia vastustajia vastaan.
Suomessa monesti tilanne on valitettavasti se, että
tietyn tyylistä harjoitusvastustajaa ei ole saatavilla. Tällöin käytetään
monesti roolituksia, joissa esimerkiksi normaalisti migi kahvamies joutuu
hakemaan hidarikahvaa, jotta toinen voisi harjoitella hidarikahvaa vastaan.
Nämä roolitukset eivät kuitenkaan ole kovin hyviä harjoituksia, sillä migimies
ei osaa luonnollisella tavalla reagoida hidariotteessa ja hidariasennossa. Ne
ovat kuitenkin parempia kuin se, että ei harjoittelisi hidaria vastaan
ollenkaan.
Pystypuolustus
Pystypuolustus on osa-alue, jota harjoitellaan lähinnä
randorissa ja näin onkin hyvä. Randorissa vastustajan hyökkäykset ovat
luonnollisia, ja hän yrittää tosissaan heittää. Jos omalle tyylille on
ominaista heitellä näyttäviä kärrynpyöriä ja voltteja, voi puolustusta
harjoitella hyvin myös tekniikassa.
Monesti kuulee, että puolustusta tulisi harjoitella
rennoin käsin ja päästämällä vastustaja hyökkäämään. Tämä on kuitenkin vain
yksi tapa puolustaa, ja mielestäni se tapa ei sovi kaikille. Esimerkiksi
Hollannin suunnalla suositaan aivan erilaista puolustustapaa, jossa molemmat
kädet ovat suorina. Tämäkin taktiikka on erittäin vahva. Tärkeintä onkin
harjoitella puolustautumaan omien vahvuuksien kautta, eikä sen mukaan mikä on
katsojista viihdyttävää tai puhdasoppisista. Puolustamista on myös tärkeää
harjoitella randorissa. Liian monesti kuulee sanottavan että ”hyökkäys on paras
puolustus”. Tämä ei kuitenkaan ole totta. Aina kun judoka hyökkää, asettaa hän
itsensä vaaraan poistumalla tasapainoalueeltaan. Judokan pitää siis kyetä
havaitsemaan oikea aika puolustaa, ja oikea aika hyökätä, sillä hyökkääminen
ilmassa matkalla selälleen ei ole kovin tehokasta.
Pystyhyökkäys
Pystyhyökkäyksien, eli heittojen harjoittelu. Tästä
moni varmaan luuli tämän artikkelin kertovan…niin minäkin noin 1500 sanaa
sitten. Miten judoheittoja tulisi oikein harjoitella? Mielestäni tähän on 4
päätapaa. Uchikomi, heitot vaparista, heitot vasteella ja randori.
Uchikomit ovat heittojen
peruspilari. Niillä harjoitellaan horjutusta ja taisabakia. Uchikomit
mahdollistavat toistomäärät, joita pelkkiä heittoja tekemällä ei ole mitenkään
mahdollista saavuttaa. Uchikomeilla harjoitellaan perustekniikkaa, ja sitä,
että heitto pysyy kasassa. Asento ei horju missään vaiheessa horjutusta ja
kädet toimivat oikealla tavalla. Liikkeestä uchikomit tulisi mielestäni tehdä
yksinkertaisesti, muutamasta askeleesta. Pitkät liikutukset eivät vastaa
ottelunomaista heittoa.
Heitot vaparista ovat luonnollinen
jatke uchikomeille. Heittoja tulisi tehdä niin paljon kuin mahdollista,
paikaltaan ja liikkeestä. Näin tekniikasta tulee sujuva ja luonnollinen.
Kaikenlaiset erikoisvariaatiot tulisi mielestäni poistaa heittojen
harjoittelusta: kärrynpyörät & kuperkeikat joiden jälkeen tehdään heittoja
jne. Jokainen toisto judotekniikassa poikkeaa hieman edellisestä, sillä uke ei
koskaan seiso aivan sammalla tavoin. Suuret toistomäärät auttavat oppimaan
tekniikan kontrollointia ja painavat sen mieleen niin, että sen pystyy
toteuttamaan väsyneenäkin. Kuten uchikomissakin, heitot olisi hyvä tehdä
pienestä liikkeestä, ilman turhaa tanssimista. Tärkeintä on olla eksakti, eikä
roiskia. Heittojen pitää olla niin hyviä jokaista yksityiskohtaa myöten kun
vain mitenkään mahdollista. Jos seoinagessa nippu on tiukká 10000 kertaa
tekniikkaharjoittelussa, on se tiukka myös silloin kun vastustaja yrittää sitä
estää.
Heitot vasteella ovat hyvä lisä
tekniikkaharjoitteluun. Kun uke vastustaa heittoja lantiolla, on heittoon pakko
tuottaa enemmän tehoa kuin normaalissa tekniikkaharjoittelussa. Tämä myös
paljastaa mahdolliset huojumiset ja horjumiset tekniikassa. Koska kyseessä ei
kuitenkaan ole randori, niin uke vastustaa juuri sen verran että heitto
onnistuu. Tämän voi ajatella hieman kuin tekniikan voimaharjoitteluna.
Randori on tietenkin
tekniikan viimeinen testi ja harjoitusmuoto. Siinä testataan tositilanteessa
toimiiko tekniikka vai ei. Randoria tulisi ottaa paljon, jotta tekniikoita
tulisi toistettua paljon tositilanteessa. Kuten otetaistelussakin, tekniikkaa
tulee myös harjoitella aktiivisesti randorissa. Uusia tekniikoita täytyy
yrittää ajaa sisään, muuten ne eivät koskaan siirry kilpailuihin.
Hyökkäystekniikkaa voi myös harjoitella muilla tavoin,
mutta mielestäni nämä neljä osa-aluetta ovat kaikkein tärkeimmät. Ajallisesti
harjoittelun tulisi rakentua mielestäni noin 10% uchikomia, 25% heittoja
vaparista, 5% heittoja vasteella, ja 60% randoria.
Mattopuolustus
Mattopuolustuksen harjoittelua tapahtuu lähinnä
randorissa ja mattopätkissä. Mielestäni tämä on hyvä tapa harjoitella mattoa.
Myös pystyrandori tulisi tosin ottaa mattoon jatkaen, jotta matossa reagointi
kehittyisi.
Tekniikassa mattopuolustusta ei erityisesti tarvitse
harjoitella, ellei jatkuvasti jää randorissa samaan mattotekniikkaan. Tällöin
on kyseistä tekniikkaa hyvä oppia puolustamaan.
Mattohyökkäys
Mattohyökkäystä tulisi harjoitella niin tekniikassa
kuin randorissakin. Mattouchikomi tai mattotekniikka on erittäin tärkeää, jotta
tekniikka rullaa sujuvasti. Myös erilaiset mattopätkät ovat erittäin hyviä
harjoitteita. Esimerkiksi 30 sekunnin hyökkäys ja puolustuspätkät. Mielestäni
tällaisia kovia likistyksiä tulisi ottaa vähintään yhtä paljon kuin perinteistä
mattorandoria. Tämän lisäksi pystyrandorit tulisi ottaa mattoon jatkaen.
