Euroopanmestari Jaana Ronkainen osa 2/2

Ainakin toimituksen kuuleman mukaan sinulla oli harvinainen kunnia päästä edustamaan urasi aikana yhtä japanilaisista seurajoukkueista. Miten näin kävi, ja kuinka tämä vaikutti harjoitteluusi/elämääsi?

-89 oltiin maajoukkueen kanssa joulukuussa Fukuokan kovatasoisessa kutsukilpailussa. Kisan banketissa ison vakuutusyhtiön Sumitomon manageri Yasuhiro Kiuchi, tuli juttelemaan minulle tästä joukkueesta. Joukkuetta kuulemma suunniteltiin perustettavan 1990 ja siihen toivottiin myös ulkomaalaisia jäseniä. En yhtään tajunnut siinä tilanteessa, että minua oli ajateltu pyydettävän neuvotteluihin. Olikin iso yllätys myöhemmin, että sain Sumitomolta puhelun Sendaihin, missä olimme viettämässä Shimaya-sensein luona joulunpyhiä, ja minua pyydettiin neuvotteluun. Astelin myöhemmin Tokiossa Sumitomon Twin Buildingiin villapaidassa, farkuissa ja sailori-kengissä. Vastassa oli Mr. Kiuchi, entinen judon 52 kg:n maailmanmestari Kaori Yamaguchi, muistaakseni myös silloinen ja nykyinen Sumitomon judojoukkueen valmentaja Hisashi Yanagisawa ja muita neuvottelijoita, kaikki arvokkaasti puvut ja jakkupuvut päällä. Vaikka olin väärin pukeutunut (ei ollut kyllä Suomesta tullut otettua mukaankaan muita kuin urheilukamppeita) ja jossain määrin pihalla koko tilanteesta, niin sopimus tehtiin. He halusivat tehdä sopimuksen vuodeksi, mutta kokemuksesta jo tiesin, että en ehkä kestäisi japanilaistyylistä harjoittelua niin pitkään, joten olin päättänyt, että 6 kuukaudeksi voin lupautua. Lopulta olin siellä 9kk.

Sumitomo Womens Judo Team (since 1990) –ajanjakso oli hyvin merkittävä elämässäni ja siitä on jäänyt paljon muisteltavaa. Olin kuin norsu posliinikaupassa. Hauskoja kommelluksia ja tarinoita riittäisi vaikka kirjaan. Judollisesti tuo ajanjakso oli hyvä, hävisin siellä vain yhden ottelun, 1990 Fukuokan finaalinpääsymatsin Noriko Misoguchia (tuleva olympiamitalisti) vastaan hanteilla. Myös muutama hikiwake (tasapeli) tuli joukkuematseissa, muuten voitin kaikki. Tachiwazani parani 3 tuntisten harjoitusten ansiosta. Treeneissä oli lyhyt lämmittely, vähän uchikomia ja sitten randoria – aina, joka ikinen kerta, kuutena päivänä viikossa, satoi tai paistoi, oli kuuma tai kylmä…

Siellä huomasin myös, että olen, syvältä sisimmässäni, vähän peräkamarin tyttö. Kärsin kovasta koti-ikävästä. Kirjoittelin päivittäin kirjeitä. Veljeni, vanhempani ja judokaverini koettivat zempata minua kirjeillään. Ne ovat tallessa. Jälkeenpäin olen vitsaillut, että kävin siellä armeijan ja ”oman tien kulkija” laitettiin ruotuun.

Selvisin kuitenkin hengissä ja olen 2005 käynyt heidän hienolla Setagayan Dojollaan vierailulla. Rotterdamin MM-kisoissa 2009 tapasin Yanagisawa-sensein ja minut kutsuttiin mukaan kultajuhliin kun Misato Nakamura -52 kg ja Yoshie Ueno -63 kg voittivat kultaa. Minua kohdeltiin juhlassa arvokkaana vieraana, koska olenhan sentään menestystä tahkonneen joukkueen ensimmäisiä jäseniä ja iältäni jo selvästi vanhempi. Osasin, Japanin kokemuksieni perusteella, varautua pitämään myös puheen ja kiittelin siinä kovasti Yanagisawa-senseitä, joka on tehnyt kyllä uskomatonta työtä ja tekee edelleen. Budapestin MM-kisoissa 2017 Mitsui-Sumitomo joukkueella oli 2 naista ottelemassa, Chizuru Arai -70 kg kultaa ja Ami Kondo -48 kg pronssia. Arvostettu Yanagisawa-sensei ja firman kannustusjoukko mukaan lukien Mr. Kiuchi istuivat meidän kanssamme samassa katsomossa ja minäkin sain kannustusvarusteet päälleni.

Okinawa, Japanin firmojen mestaruuskilpailut 1990.

Toimituksen joskus juniorina hankkiman kokemuksen mukaan mattotaitosi olivat erittäin teräviä. Mistä mattotaitoja, ja ylipäätäänkin teknistä oppia ammenettiin 80-luvulla?

Kysymyksen asettelusta voin päätellä, että en todennäköisimmin ole joutunut tarjoamaan toimittajalle pizzaa? Olen nimittäin luvannut, että jokaiselle alle 65 kg painoiselle, joka laittaa minut randorissa sidontaan, tarjoan pizzan. Sillä surkeinta, mitä tiedän, on jäädä sidontaan. En tarkkaan tiedä miksi matto oli ja on edelleen minulle luontevinta, mutta olen järkeillyt, että siihen on syynä itävaltalaisjudoka ja maailmanmestari nimeltä Edith Hrovat, joka oli sikakova newaza-nainen 80 luvun alkupuolella.

Arpa nakkasi minut häntä vastaan useammassakin kisassa ja pelin henki oli selvä, nuorena ja innokkaana lähdin heittoyrityksen jälkeen kääntämään häntä mattotilanteessa sillä seurauksella, että jäin aina sidontaan. Siinä sitten heiluttelin jalkoja puoli minuuttia ja kisasta ulos.

En pysty oikeastaan vastaamaan tähän kysymykseen. Mattojudoni on hyvin omalaatuista, enkä osaa nimetä ketään, joka olisi opettanut minulle sitä. Pascal Tayot näytti vuosia sitten HJC:llä oman jalanirroituksensa ja huomasin, että se perustuu samaan kuin mitä itse teen. Vitsailin, että ollaan varmaan Pascalin kanssa oltu edellisessä elämässä samalla peruskurssilla. Randori on opettanut ja ehkä se, että en ole ollut voimavahva, on muokannut omia tekniikoitani siihen suuntaan mitä ne oli ja on.

Minkälaista oli siviilielämäsi urheilu-urasi aikana? Opiskelitko samaan aikaan lääketieteellisessä kun urheilit?

Judo täytti ajatukseni ja vei aikani aktiivivuosinani. Elämä pyöri arkena aamuharjoituksen, koulun ja iltaharjoituksen ja läksyjen ympärillä. En tiedä osasinko olla kovinkaan hyvä kaveri kenellekään, judo oli koulua ja kaikkea tärkeämpää. Nyt kyllä osaan olla kaikkien kaveri.

En pystynyt opiskelemaan lääketiedettä yhtä aikaa kun kilpailin ja reissasin. Pidin suosiolla ainakin 6 välivuotta judon takia. Siihen aikaan oli lääkäriopinnoissa alkuun 2 prekliinistä vuotta, jossa ei vielä kohdattu oikeita potilaita, niitä suorittelin urheilu-uran aikana. Ja varsinaisen lääkäriksi opiskelun aloitin uran jälkeen. Hyvin on ehtinyt silti töitä tekemään, nyt jo yli 20 v olen toiminut tässä ammatissa.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 Hansokun kanssa yhteistyössä:

www.penado.fi   (alekoodi "hansoku" -10% Ei koske tuoteryhmää matot ja tatamit)

www.birgittahernesaari.com

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Punttitulokset?

Kylmän raudan liikuttelussa minulla ei ollut taitoa, voimaa eikä motivaatiota. Tulokset olivat varmasti alle kaikkien suositusten.

Coopper?

Lukion toisen luokan Coopperin-testin tulos on jäänyt valokuvamaisesti mieleeni: 3090 m. Juoksin sen Ecco-kengät jalassa kun lenkkarit oli jääneet kotiin ja liikunnanopettaja ei uskonut selitystäni. Ainoa mikä suuresti tässä harmittaa on se, että Marjo Vilhola on samanikäisenä juossut vieläkin paremman tuloksen.

Tekisitkö nyt jotain eri tavalla kuin mitä aikoinaan teit?

Monta asiaa tekisin eri tavalla. Siperia on opettanut.

Ajauduin muutamaan otteeseen ylikuntoon ja pilasin sillä kilpailukauden. Liika on liikaa. Painoluokkaa nelikasista viiskakkosiin olisi pitänyt vaihtaa muutama vuosi aikaisemmin. Helsinkiin olisi pitänyt muuttaa samankokoisten randorikaverien perään Japanin reissun jälkeen.

On hyvä ja tärkeää, että urheilijalla on valmentaja/tukihenkilö, joka välittää ja on kiinnostunut kyseisestä yksilöstä ja ymmärtää lajin päälle. Jälkeenpäin ajatellen olisin tarvinnut enemmän aktiivista vuoropuhelua jonkun kokeneen ja luotettavan judosta ymmärtävän henkilön kanssa.

Yhteenvetona: Mitkä ovat keskeisimpiä asioita matkalla huipulle?

Alku vaiheessa: Tahto harjoitella. Säännöllinen, viisaasti rytmitetty harjoittelu. Hyvä kehonhallinta ja judon perustaidot.

Uran huippuvaiheessa: Tahto voittaa. Rohkeus taistella voitosta, jopa riskillä.

Opetat ja valmennat edelleen ainakin jossain määrin Oulun Judokerhossa. Kuinka hyvin palo lajia kohtaan on pysynyt vielä oman kilpailu-uran jälkeenkin?

Jos mieheltäni kysyttäisiin, niin ”ainakin joissain määrin” ei ole ollenkaan sopiva termi vaan käytän edelleen valtaosan vapaa-ajastani judotouhuihin-  Käyn säännöllisesti tatamilla ja soittelen ”judopuheluita”. Perhettä välillä hymyilyttää ja välillä ärsyttää tämä intoni tätä lajia kohtaan. Olen tajunnut, että matka judon kanssa jatkuu – tehtävän kuva vain ajansaatossa muuttuu. Nyt minua ilahduttaa kun OJK:n valmennustiimi on niin vahva – Mika Haapalainen, Tuomas Narva, Ville Kiljander, Mika Pitkänen ja Jesse Jussila vetävät arkiharjoituksia ja itse pääsen nauttimaan randorista ja tarkkailusta.

2017 MM-kilpailujen katsomossa.

Millaisia terveisiä tai neuvoja haluaisit lähettää Suomen nuorille judokoille? Entisen kilpailijan, valmentajan, tai vaikkapa lääkärin näkökulmasta.

Harjoittele säännöllisesti.

Suunnittele arkipäiväsi, harjoitteluohjelmasi ja vuosisuunnitelmasi niin, että siihen tulee riittävästi harjoittelua ja riittävästi aikaa syödä ja levätä.

Vapaa sana.

Kiitos. Oli mukava muistella menneitä.