keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Tuomari, osa 2/2


Jatkamme osassa 2/2 Veli-Matti Karinkannan haastattelemista.


Mitkä ovat mielestäsi tuomarin tärkeimmät ominaisuudet?
Hyvän tuomarin pitää tajuta mistä kulloisessakin judo-ottelussa on kyse, niin teknisesti, taktisesti kuin henkisesti. Hän osaa tulkita ottelua ja johtaa sitä ottelun kannalta parhaalla tavalla. Säännöt ja niiden tulkinta on osattava niin hyvin, että niissä pitää joskus osata olla tiukempi ja joskus taas luistaa ottelua oikeudenmukaiseen lopputulokseen ohjatessa.
Tuomarin on oltava riittävän omapäinen ja kestettävä kisa-areenan paineet esiintyessään sen keskipisteessä, mutta kuitenkin sivuosan esittäjänä. On myös kestettävä kritiikkiä ja otettava sen aiheet vastaan oivana kehitysalueena.
Tuomarin on oltava myös rauhallinen, jotta kykenee odottamaan tilanteiden kehittyminen loppuun. Ryhdikäs ja edustava olemus selvine käsimerkkeineen ja kuuluvine komentoineen luo luottamusta ja auktoriteettia. On tultava myös toimeen erilaisten ihmisten kanssa, erityisesti avustavien tuomareiden ja tuomarikomission kanssa. Tuomarilla on oltava myös hyvä yleiskunto, sillä se helpottaa keskittymistä ja jaksamista pitkien tuomaripäivien aikana.
Kuva: Suomen Judoliitto: Vuoden 2015 tuomariksi valittu Karinkanta


Kuvaile päivääsi SM-kilpailuissa?
Kertaan aamulla kisalle asettamani tavoitteet, esim. kehityskohteet. Tuomaripalaverissa kerrataan viimeisimmät tulkinnat, päivän sääntöpainotukset, jaetaan tuomariryhmät ja sovitaan vaihtojärjestyksestä. Kisahallissa tsekataan videotarkkailulaitteiston ja radioiden toiminta. Ensimmäisen matsin tuomitseminen jännittää ensimmäiseen hazimeen saakka, jonka jälkeen olo helpottaa, sillä on mukava tehdä sitä minkä tuntee osaavansa ja mistä tykkää. Mikäli olen rivituomarina, niin tuomitsen sovitun kierron mukaisesti ja pääsen huoltotauoille matsien välillä. Mikäli olen tuomaritarkkailijana, niin istun pöydän takana koko päivän kirjaten tuomareiden edesottamukset ja annan palautetta tuomareille. Ennen finaaleja laaditaan tuomarilistat mitaliotteluihin kunkin tuomarin onnistumisen mukaan. Kisan jälkeen pidetään palaveri, jossa käydään läpi päivän kulku ja annetaan kehittämiskohteet seuraavalle päivälle. Illalla viedään ajatukset pois tuomaroinnista, vaikka yleensä keskustellaankin päivän tuomioista, syödään hyvin, haukataan happea ja nukutaan pitkä yö.
Kuvaile päivääsi suurissa KV-kilpailuissa?
Mikäli kisapäivä alkaa myöhemmin, esim. puolen päivän aikaan, herätän kehon ja aivot kevyellä lenkillä/puntilla/venyttelyllä/voimistelulla ja tuomarin käsimerkit läpikäymällä. Kertaan myös kisalle asettamani tavoitteet. Mikäli päivä alkaa aikaisin aamulla, teen yllämainitun herätyksen tiivistetymmin. Yleensä tuomaripalaveri on pidetty edellisenä päivänä, joten hallille saavutaan tuntia ennen kisan alkua tsekkaamaan radion ja videotarkkailulaitteiston toiminta. Samalla tutustutaan halliin ja etsitään päivän onnistumisen kannalta tärkeät paikat eli vessa ja välipalapöytä. Tuomarit arvotaan jokaiseen otteluun erikseen viidestä tatamin tuomarista. Tässä systeemissä tuomitaan yleensä yksi keskellä, pidetään yhden ottelun tauko ja ollaan pari kolme ottelua avustavana tuomarina. Tauot ovat tässä järjestelmässä yhden - korkeintaan kahden ottelun mittaisia. Energiataso on pidettävä tasaisena pienillä syömisillä ja rajoitetulla juomisella – vessaan kun on usein liian pitkä matka. Ennen finaaleja odotan tuomarivalintoja finaaliotteluihin. Mikäli joudun katsomaan ottelut reunalta, kertaa kämmit ja käyn ne läpi mielessäni useita kertoja oikein toimittuna. Katson kollegoideni matsit tuomiten niitä sivusta mielessäni. Mikäli onni natsaa ja pääsen tuomitsemaan finaaleja, niin tsemppaan itseni jatkamaan samalla tavalla kuin alkuotteluissa tai keskittymään havaittuihin parannusehdotuksiin. Mikäli jännitys kohoaa liian suureksi, rentoutan itseni hengityksillä ja ajattelemalla, että kaikki menee varmasti hyvin, koska osaan homman ja kaverina pöydän takana ovat asiantuntevat kollegat. Mikäli jännitys ei nouse ollenkaan, teen jälleen hengityksiä, tällä kertaa erityylisiä, ja ajattelen meneväni tuomitsemaan jotain todella tärkeää ottelua, vaikkapa Olympiafinaalia. Näin saan vireystason kohoamaan jälleen sopivaksi. Päivän päätteeksi pidetään yleensä tuomaripalaveri, jossa tuomaritarkkailijat antavat yleismaallista palautetta päivän kulusta. Palaverista päästyämme käydään porukalla syömässä. Hotellille palattua kirjoitan tuomariraporttia päivän meiningeistä ja menen nukkumaan. Yleensä kisaisäntä vie tuomarit kuitenkin paikalliseen ravintolaan, jossa rentoudutaan hyvän ruuan parissa. Ravintolasta kotiudutaan puoleen yöhön mennessä. Kirjoitan silti raporttia ja nukun lyhyemmin mutta tehokkaammin.
Minkälaisia haasteita voi KV-kilpailuissa kohdata? Esimerkiksi tuomarikollegoiden kielitaito tai sen puute?
IJF:n kisoihin valitut tuomarit puhuvat poikkeuksetta hyvää rallienglantia, joten kommunikointi sujuu hyvin ja kaikki ovat yhtä porukkaa. EJU:n kisoissa taas kielitaitoisuus on hyvin kirjavaa, yhdestä sanasta sujuvaan skottienglantiin, joten tämä rajoite saattaa jakaa porukan kuppikuntiin. EJU:n kisoissa tuomareiden eleettömän viestinnän kirjo on myös suurempi kuin IJF:n kisoissa, joissa tämä kieli on kaikilla samankaltaisempi. Eleettömän viestinnän samankaltaisuus helpottaa yksimielisyyden saamisessa tuomarikolmikon kesken. Eriviestisyys vastaavasti vaikeuttaa tuomarointia.
Kilpailijoista näyttää monesti siltä, että tietyissä maissa kotiyleisön suosikit saavat apua tuomareilta. Oletko tuomaripöydän takana itse huomannut tällaista kotiinpäin vetämistä?
Joukkuepeleissä puhutaan yleisöstä kuudentena kenttäpelaajana pelaajien suorituksen parantajina. Yleisöllä saattaa olla myös samankaltainen kotiottelijaa suosiva vaikutus tuomarintoimintaan, erityisesti silloin, jos keskittyminen ei ole kohdallaan.
Tarkoituksellinen/huomaamaton/alitajuinen kotiottelijan suosiminen taitaa olla tuttu kaikkialla muualla paitsi Suomessa, jossa omia suojatteja on kohdeltu perinteisesti jostain kumman syystä hieman kovemmalla kädellä.
Jos pääset tuomitsemaan esimerkiksi Ilias Iliadiksen ottelua, pystytkö nauttimaan ottelusta vai joudutko keskittymään vain tuomioihin?
Huippuottelijoiden tuomitseminen on aina huippuhetki tuomarin uralla. Tällöin koko ottelu on täyttä nautintoa. Ja kun ottelun tuomitsemisesta nauttii, on olo rento, ajatus kirkas ja tuloskin yleensä erinomainen.
Mitä mieltä olet “uusista” säännöistä, jotka tulivat käyttöön 2010 kun jalkoihin meno vähitellen kiellettiin?
Tarkastelen tilannetta sen mukaan, onko sääntöjä helppo noudattaa vai ei. Kun jalkoihin ei saa pystyottelussa tarttua laisinkaan, on ottelua helpompi tuomita. Olen siis nykyisten sääntöjen kannalla. Toinen vaihtoehto olisi sallia jalasta tarttumiset kokonaan, jolloin saatettaisiin palata siihen vuorottaisten kata-otoshien-otteluihin. Se välivaihe, jossa jalasta tarttumisten sallimisessa oli poikkeuksia, oli tuomarin painajainen. Oli liikaa tulkinnan varaisia tilanteita eikä jalkaotteiden tulkintaan onnistuttu saamaan johdonmukaisuutta.
Entä mitä mieltä olet muista tuomarointiin vaikuttaneista säädöksistä. Valmentajien hiljentäminen paitsi mate-komentojen aikana? Videotuomarointi?
Minusta valmentajien hiljentäminen ottelun aikana on loistava juttu. Myös tuomarin merkkien ja komentojen imitoimiseen on puututtu ankarasti. Näin ottelijoille (ja tuomarille) annetaan mahdollisuus ratkaista ottelu itse. Valmentaja ei voi olla enää se peliohjain, joka ohjaa ottelijaa tatamin reunalta. Tämän säännön pitäisi olla tiukemmin käytössä myös junnuotteluissa. Ottelun pitäisi kehittää ottelijan omaa ottelutaitoa, ei valmentajan näkemyksen toteuttamista kauko-ohjauksessa. Mihin taitava itse ajatteleva ottelija valmentajaa tatamin reunalla tarvitsee? Ei mihinkään, sillä valmennustyö on tehty jo ennen kilpailua.
Videotarkkailu on tuonut judon tälle vuosituhannelle. On erittäin hyvä, että hankalat tilanteet voi katsoa uudelleen ja tarvittaessa katsomaan hidastettuna. Täten ainakin ajatuskatkovirheiltä vältytään. Videotarkkailun ansiosta urheilijan ja tuomarin oikeusturva on parempi.
Kerro jotain mitä emme osanneet kysyä?
Miten kulmatuomareiden siirto pöydän taakse avustaviksi tuomareiksi on vaikuttanut tuomarointiin?
Mattotuomarin rooli ja hänen oma tapansa ohjata ottelua näyttää nyt korostuneen. Hänellä on myös enemmän tilaa liikkua tatamilla, koska enää ei tarvitse varoa menevänsä kulmatuomarin näkölinjalle. Toisaalta taas tuomarineuvotteluita ei enää voi pitää, joten mattotuomari ei voi täten perustella päätöksiään, vaikka olisi ollut kuinka oikeassa, avustavien muuttaessa tuomioita. Avustavat tuomarit jyräävät mattotuomarin näkemyksen radiokomennolla, eikä radiokomentoon  voi sanoa mitenkään vastaan.
Kirsikkana kakun päälle. Tuomitsit kerran allekirjoittaneen (Petterin) ottelua, jossa jätettiin pisteet antamatta kun allekirjoittaneen heitto katsottiin vastustajan sumigaeshi-yritykseksi. Kuukautta myöhemmin tulit sanomaan minulle, että pisteet olisi pitänyt antaa. Satuimme molemmat (minä ja silloinen vastustajani) olemaan silloin yhdessä hotellin aamupalaa syömässä. Olemme hyvän kaverini ja silloisen kilpakumppanini kanssa väitelleet tapahtuiko näin, kohta 4,5 vuotta. Voitko vahvistaa myöntäneesi virheesi meidän kuullen, niin saadaan väittelylle stoppi? :D

Kyllä näin tapahtui. Tsekkasin tilanteen nauhalta ja totesin kämmin tapahtuneen. Tilanteen tulkinta painoi mieltäni ja minusta oli asiallista kertoa totuus kärsineelle osapuolelle. Minusta on tärkeää myöntää virheensä, jos sellaisen tunnistaa tehneensä. Virheen myöntäminen on kehityksen alku.



Hansokun kanssa yhteistyössä kamppailutarvikeliike:



Hansokun kanssa yhteistyössä pientukijana:
Tiilaa uheiluteipit, kylmägeelit yms. alennuskupongilla “hansoku”. Saat 10% alennusta ja samalla jokainen alennuskupongilla tilattu tuote tukee Hansokun toimintaa!




maanantai 26. syyskuuta 2016

Tuomari, osa 1/2


Koska judoa voi pitää pitkälti myös arvostelulajina, niin tuomarin osaaminen on ratkaisevassa roolissa. Judotuomarilla on tatamilla enemmän vaikutusvaltaa kuin parhaallakaan kilpailijalla. Hän on myös usein aliarvostettu henkilö, vaikka tilanteiden nopea tulkitseminen paineen alaisena on hyvin haastavaa judon kaltaisessa nopeatempoisessa urheilulajissa. Tuomaroinnissa ei myöskään ole tarjottimella samanlaista ikuista kunniaa kuin itse urheilussa. Mikä sitten houkuttelee ihmisiä tähän, ainakin äkkiseltään pyyteettömältä vaikuttavaan tehtävään? Yritämme jutussamme löytää tähän vastauksia ja tuoda esille myös tätä puolta hienosta lajistamme.

Haastattelemme jutussamme useimmille kilpailijoille tuttua, kansainvälisen A-tuomarilisenssin omaavaa tuomaria, Veli-Matti Karinkantaa.


Kerro ensin lyhyesti omasta judotaustastasi?
1983: Judon peruskurssi Raahen Judossa.
1988 B-nuorten SM II.
1989 B-nuorten SM III.
1991 –1999 treeniä ja ohjausta Oulun Judokerhossa
1992 A-nuorten SM III. Judotuomarin peruskurssi.
1994 1. dan
1998 Finnish Open tuomarina B-lisenssillä erityisluvalla
1999 Kansallisen judotuomarin A-lisenssi. Ensimmäiset SM-kisat tuomarina.
1999-2001 Jyväskylän Jigotai, treeniä ja ohjausta
2000 Viimeinen kilpailu ottelijana Pieksämäellä Finlandia Cupissa.
2001 Tampereen judo, treeniä ja ohjausta
2003 Kansainvälisen B-tuomarin lisenssi.
2012 Kansainvälisen A-tuomarin lisenssi.
2015 Tuomarina aikuisten EM (European Games), U18 MM ja U21 MM, Grand Prix Mongolia ja Kiina
2016 Lempäälän Kisan judojaoksen pj, 4. dan, aikuisten EM tuomarina, Grand Prix Turkki ja Unkari, tulossa ensimmäinen Grand Slam-kilpailu Abu Dhabissa lokakuussa


Katsomosta kuuluu usein huutoja kuten: ”Bluu passiiv! Shido vhait! Tuomari herätys!! Haloo tuomari! Yukoooo! ”
Vaikuttavatko yuko -huudot tuomarin päätöksentekoon? Miltä kesken ottelua tuleva kritiikki tuntuu?
Kun tuomarointi on täydellistä, eli kun on keskittynyt täydellisesti tehtäväänsä (= on ottelussa sisällä), on aivan sama mitä yleisö huutaa, sillä tuomari vie ottelua eteenpäin oman näkemyksensä mukaisesti. Huutoja ei tällöin edes noteeraa.
Mikäli tuomari on kokenut ja riittävän vahva henkisesti ja tietää tekevänsä oikeita ratkaisuja, ei kritiikki tunnu missään. Joskus keskittyminen voi kuitenkin herpaantua ja tuomari ainakin näyttää ottavan tukea yleisön huudoista.
Jos taas tuomari on uransa alkutaipaleella/epävarma, voi yleisön huutelu sekoittaa tuomaroinnin, murskata sen pienenkin varmuuden ja pahimmassa tapauksessa pilata kummankin ottelijan suorituksen tuomarin epäjohdonmukaisina päätöksinä. Lisäksi tällainen yleisön kritiikki/ohjaus voi pahimmassa tapauksessa lopettaa lupaavan tuomariuran alkuun – kukapa haluaa tehdä vapaaehtoistyötä, josta palkkana saattaa olla pelkkää päänaukomista.  
Mikä saa ihmisen ryhtymään judotuomariksi?
Rakkaus lajiin. On hienoa nähdä upeita suorituksia parhaimmalta katselupaikalta koko kisahallissa. On myös hienoa kannustaa ottelijoita parhaimpaan suoritukseensa, vaikkapa sitten shidoilla, ja nähdä heidän sen seurauksena ylittävän itsensä. Ainakaan rahan takia tätä ei tehdä. Eräs judon Olympiatuomari kertoi saaneensa Olympiatuomaroinnista korvausta 100 dollaria/päivä 10 vrk:n ajan. Fifan jalkapallotuomari oli sen sijaan saanut omasta Olympiaurakastaan 14 000 dollaria. Tosin, esim. opiskelijoille/koululaisille saattaa tuomarin koko päivän kisasta saama 40 € päiväraha olla mukava taskuraha.
Kisajännitysfiiliksen metsästäminen. Jos vaikka kisaura on ohi tai vaikka lääkäri on kieltänyt ottelemisen, niin kovien/jännittävien otteluiden tuomitseminen kovassa kisassa antaa myös samankaltaisen tunteen kuin olisi itse ottelemassa. Adrenaliiniryöpyn vaikutukset on tosin opittava pitämään kurissa ja kääntämään positiiviseksi vaikutukseksi, jotta ajattelu pysyisi terävänä. Tähän liittyy halu pysyä lajissa mukana vaikkapa loukkaantumisen aikana.
Halu kehittyä ottelijana. Tuomarin on osattava ottelusäännöt. Myös ottelijoiden ja valmentajien soisi osaavan ne. Tuomarina ollessa säännöt on opeteltava ja niiden tulkinta on taidettava. Tuomarina ollessa hoksaa ottelun taktisia kuvioita aivan eritavalla, kuin pelkästään havainnoimalla otteluita ottelijan tai valmentajan näkökulmasta. Ottelijaksi jälleen palatessa on takaraivossa aimo annos taktista ajattelua.
Halu kehittyä tuomarina ja päästä tuomitsemaan kovempia ja korkeamman tason kilpailuja. Kuten kilpailijalla tai valmentajalla niin myös monilla tuomareilla on halu toimia korkeimmalla mahdollisella tasolla.
Halu matkustaa maailmalla, tutustua uusiin ihmisiin ja kokea erimaiden kulttuurielämyksiä – riippumatta taloudellisesta tappiosta. Kansainväliseksi tuomariksi pääseminen ja sillä tasolla pysyminen vaatii vuodessa useita ulkomaankilpailuja, jotka rahoitetaan osittain omasta lompakosta.
Oikeudenmukaisuuden halu. Esim. huonot kokemukset omalta kisauralta: Halu olla parempi tuomari, mitä omissa otteluissa on aikoinaan ollut. Tahto kohdella ottelijoita oikeudenmukaisemmin ja tasapuolisemmin miten itseä on kohdeltu.
  
Mitkä ovat suurimmat kilpailut missä voit tuomita?
Kansainvälisen A-lisenssini perusteella minulla on ”pätevyys” tuomita kaikissa maapallon kilpailuissa. Toki pelkkä lisenssi ei takaa pääsyä EM:iin, saatikka IJF-tason kilpailuihin. Euroopan Judounionin (EJU:n) tuomarikomissio valitsee tuomarit EM:iin. Näistä tuomareista EJU valitsee potentiaaliset tuomarit Kansainvälisen judoliiton (IJF:n) kisoihin. Nämä tuomarit otetaan kokeeksi johonkin IJF:n kisaan (Grand Prix) ja mikäli tuomari vakuuttaa IJF:n tuomarikomission kyvyistään tuomita (ja tulla toimeen erimaalaisten ihmisten kanssa), otetaan hänet IJF:n rinkiin ja valitaan Grand Slam -, U18 MM ja U21 MM –kisoihin.
Tällä hetkellä olen ponnistelemassa Grand Prix’istä Grand Slam -vaiheeseen. Kun pääsen tälle uudelle kisatasolle ja onnistun sillä, annan näytöt aikuisten MM:iin. Kun kaikki natsaa kohdalleen ja MM-tuomaripaikka kutsuu tällä olympiadilla, on ovi auki Tokion Olympialaisiin.
Mitä kaikkea vaaditaan tasoiseltasi tuomarilta mitä kilpailijat eivät näe?
Tärkeimpänä perustana huipulla pysymiselle ovat näyttöjen antamiset mahdollisimman monissa kovissa ulkomaisissa kilpailuissa. Ihanteellinen määrä olisi kerran kuussa ulkomailla ja kotimaiset kisat näiden välillä. (Mainitsen tämän vaikka tämä näkyykin kilpailijoille, koska tämä on tärkein seikka.)
Kansainvälisen tuomarin pitää jatkuvasti analysoida omia suorituksiaan kriittisesti. On tunnettava omat vahvuudet ja kehittämisalueet. Tähän oivana apuna ovat EJU:n ja IJF:n kisavideot, joista löytyviä omia tuomarointeja ja muita kiinnostavia tapahtumia analysoidaan kotona kisan jälkeen intensiivisesti. Näiden perusteella treenataan tilanteita mielikuvissa ja asetetaan kehitystavoitteita tuleviin kilpailuihin. Niitä treenataan yleensä kotimaisissa kisoissa. Kisoja, joihin ei tullut itse valituksi, on kätevä varjotuomaroida isolta ruudulta kotona.
On ehdottomasti osallistuttava vuosittaiseen IJF:n tuomariseminaariin ja mielellään myös EJU:n tuomariseminaariin, jotta pysyy sääntömuutoksissa ja uusimmissa tulkinnoissa ajan tasalla. Lisäksi ko. seminaareihin osallistuminen on merkki tuomarikomissioille tuomarin halusta kehittyä.
Kv-tuomari on myös velvoitettu pitämään tuomarikoulutuksia ja lisenssin uusimistilaisuuksia kotimaassa vuosittain. Näissä tilaisuuksissa tiedotetaan uusimmista sääntörintaman tuulista ja annetaan palautetta kansallisille tuomareille. Korkeimpana lisenssinä on usein myös kilpailun vastaavana tuomarina ja juryn jäsenenä.

Hansokun kanssa yhteistyössä kamppailutarvikeliike:

maanantai 19. syyskuuta 2016

Päävalmentaja Jaakko Saari



Jaakko Saari valittiin mielipiteitä jakaneen Pascal Tayotin jälkeen Suomen judoliiton uudeksi päävalmentajaksi syksyllä 2015. Muunmuassa 5 SM -kultaa ja 2 SM-hopeaa saavuttanut, sekä olympiaedustajanakin nähty päävalmentaja on erittäin kohtelias ja mukava mies. Tästä huolimatta toimitus aikoo pistää päävalmentajan tiukille haastattelussaan.




Pascal Tayotin valinta päävalmentajaksi osoittautui ainakin konkreettisten tulosten perusteella flopiksi. Mitä Suomen judo on oppinut tästä?
Haimme pitkään ulkomaista tasokasta valmentajaa. Sopivia ei ollut ihan pilvin pimein. Pascalissa yhdistyi monta niistä kriteereistä mitä olimme määritelleet. Hänellä oli koulutus (liikuntatieteiden tohtori), hänellä oli vankka kokemus huippujudosta (2 x EM I, Olympiahopeaa ja ura Ranskan maajoukkueessa), hänellä oli valmennuskokemusta, kielitaitoa ja lisäksi hänen kanssaan oli helppo tulla toimeen. Kaiken piti siis olla kunnossa. Asiat alkoivat hankaloitua kun hän ei, suunnitelmasta poiketen, muuttanutkaan Suomeen ja näin ollut mukana päivittäisessä harjoittelussa. Jossain vaiheessa jouduimme myös kyseenalaistamaan hänen sitoutumisensa suomalaisen judon kehittämiseen. Ehkä tärkein oppi oli huomata se, ettei muillakaan mitään poppakonsteja ole vaan menestyminen perustuu kovaan työhön. Meillä on vielä huippuihin verrattuna paljon työtä tehtävänä ihan perusasioissa ja tuo työ on viimekädessä jokaisen urheilijan omalla vastuulla.

Se, minkä järjestelmänä tästä opimme, on se, että mikäli joskus tulevaisuudessa päädymme ulkomaiseen valmentajaan, on hänen ehdottomasti asuttava siellä missä valmennettavatkin ja elettävä heidän arkeaan.
Olit olympiaedustaja niin sanottuun Suomen judon “kulta-aikaan”. Miksi menestys oli tällöin parempaa? Poikkesiko harjoittelu radikaalisti nykyisestä?
No, varsinaiset menestysvuodet seurasivat hieman myöhemmin 1980-luvulla. Syitä, miksi silloin pärjäsimme paremmin, on monia. Harjoittelu ei poikennut kovin paljoa nykyisestä, eikä ainakaan parempaan suuntaan, mutta ehkä kaikkien peruskunnon lähtötaso oli kovempi kun nykynuorilla. Perusliikuntaa teimme kaikki lapsina ja nuorina varmasti enemmän kuin nykyään tehdään. Tietokoneet ja mobiililaitteet jne. eivät silloin vieneet sekuntiakaan vapaa-ajastamme. Judokoita oli silloin Suomessa huomattavasti enemmän, eikä lajitarjontaa ollut niin paljon eli näin myös mahdollisia lahjakkuuksia judon pariin löytyi ehkä enemmän. Yhtenä merkittävimpänä tekijänä on tietysti se, että laji on koko ajan kehittynyt ammattimaisempaan suuntaan ja menestyminen tänä päivänä vaatii huomattavasti enemmän. Nykyinen ottelujärjestelmäkään vähine keräilyineen ei suosi pieniä judomaita.
Mitkä ovat mielestäsi suomalaisten suurimmat puutteet kansainvälisiin kanssakilpailijoihin verrattuna?
Totuushan on se, että tällä hetkellä jäämme maailman huipuista jo perusominaisuuksissa, mutta terävin kärki on ehkä pikkuhiljaa kirimässä eroa kiinni. Myös tietynlainen liikunnallinen taitavuus, ei siis aina välttämättä perustekniikka, on asia jota meidän tulee parantaa ja se toteutunee harjoittelemalla kamppailutilanteita monipuolisemmin (= erilaisia randoreita erilaisten vastustajien kanssa).

Yksi suuri asia kamppailulajeissa on aina itseluottamus. Se perustuu hyvälle itsetuntemukselle ja paranee tietty usein menestymisen myötä. Sen vaikutusta ei voi aliarvioida ja parantuneen itseluottamuksen myötä tuloksetkin voivat parantua lyhyessäkin ajassa.
Miten Suomen judo saadaan nousuun?
Kysymys on helppo; vastaus vaan ei ole. Edellisen kysymyksen vastaus antoi jo osviittaa. Suomen judo tarvitsee urheilijoita, jotka ovat valmiita laittamaan ns. kaiken likoon ja valmiita tekemään työn jota menestyminen vaatii (Victory is reserved for those who are willing to pay it’s price  -Sun Tzu ). Lisäksi urheilijoiden on oltava riittävän lahjakkaita ja heidän ympärillään on oltava oikeanlainen tukiverkosto (koti,valmentaja, seura, liiton järjestelmä) joka mahdollistaa kehittymisen huipputasolle.


Tämähän ei toteudu sormia napsauttamalla, mutta kaikkien toimijoiden on oikeasti ymmärrettävä vaatimukset ja työskenneltävä yhdessä päämäärän saavuttamiseksi. Voimme parantaa tekemistämme monissa asioissa ja näin pala palalta lähestyä päämäärää.
Mitkä ovat näyttökilpailuja seuraaviin arvokilpailuihin (EM-kilpailuihin) aikuisten osalta? Millaista menestymistä niissä vaaditaan ja miltä ajalta niitä tarkkaillaan?
Valmennusvaliokunta ei ole vielä kriteerejä yksityiskohtaisesti linjannut, mutta kyllähän näyttöjä katsotaan pitemmältä ajalta ja niissä keskitytään tietysti kv-kilpailuihin. Eurooppa Cupin kilpailuissa on pystyttävä taistelemaan voitosta/mitaleista ja European Open-tasoisissa kilpailuissa olisi pystyttävä voittamaan otteluita.
Toimitus pitää menestyksen avaimina vahvaa fysiikkaa ja suuria randorimääriä. Oletteko samoilla linjoilla tässä?
Kuten olen monissa yhteyksissä todennut, niin perusominaisuuksissa emme voi antaa tasoituksia, eikä pitäisi olla syytäkään, sillä voimme kotimaassa kehittää ne aivan huippujen tasolle.
Suuri randorimäärä ei itsessään ole aina riittävä, sillä illasta toiseen samalla tavalla otetut randorit eivät välttämättä kehitä taitoa riittävästi. Niihin on saatava vaihtelua ja erilaisia ärsykkeitä. Lisäksi tiettyjä lajikohtaisia ominaisuuksia on tehokkaampaa kehittää erilaisissa erikoisharjoitteissa. Olen kyllä toimituksen kanssa samaa mieltä siitä, että randoria pitää ottaa paljon, em. asiat huomioiden.
Toimitus kritisoi kohteliaasti myös kolmea asiaa, jotka ovat olleet olemassa niin kauan kuin toimitus muistaa.

1. Maajoukkueleireillä on usein neljä treeniä päivässä; aamulenkki, judo, judo ja palauttava harjoitus. Onko tarkoituksenmukaista treenata näin monta kertaa päivässä? KV-leireillä on kaksi randoriharjoitusta päivässä ja muu aika lepoa. Toimituksesta tuntuukin, että palautuminen on KV-leireillä parempaa. Myöhään tapahtuva viimeinen harjoitus ja aikainen herätys eivät tunnu loogisilta parhaan mahdollisen palautumisen saavuttamiseksi.
Tavoitteena leireillä on yleensä, hieman kaudesta riippuen, treenata kaksi kohtuullisen kovaa harjoitusta päivässä. Jos tavoite on treenata kovaa jo aamulla klo 09.00, on herättävä riittävän aikaisin, jotta siihen ollaan valmiita. Herääminen on varmistettu pienellä aamureippailulla ja jumpalla, joka samalla verryttää lihaksia edellisen päivän treeneistä. Tämä aamulenkkihän ei nyt ole mikään tehoharjoitus joka oikeasti rasittaisi hyväkuntoista urheilijaa. Joskus kun aamujumppaa ei ole tehty on aamutreeniin ilmestynyt urheilijoita lähes suoraan peiton alta ja silloin ei kyllä lähtö kovempaan treeniin ole paras mahdollinen. Kyllähän aamuherättelyt tehdään kv-leireilläkin ja niin tekevät yleensä muutkin maat.
Iltatreeninhän ei tule olla rasittava vaan se on nimenomaan palauttava harjoitus. Esim. venyttelyitähän ei kannata tehdä heti kovan treenin jälkeen vaan myöhemmin. Usein harjoitus on ollut jopa vain sauna, uinti ja venyttelyt. Tarkoitus on siis huoltaa kehoa ja palauttaa sitä seuraavan päivän koitoksia varten. Tällaisen huollonhan tulisi kuulua lähes automaationa jokaisen urheilijan ohjelmaan kovien harjoitusten jälkeen. Leiriolosuhteissa se vaan varmistetaan tekemällä se yhdessä.
Eli ehkä toimituksen pettymykseksi näitä herättäviä ja huoltavia harjoituksia tullaan tekemään tulevaisuudessakin ainakin niin kauan kuin minä olen valmentajana. Samaa mieltä toimituksen kanssa olen kyllä siitä, että uni on tärkeää ja sitä on saatava riittävästi eli vähennetään vaikka sitä some-aikaa ja käytetään sekin lepoon.

2. Kotimaassakin saataisiin hyödynnetettyä porukan yhteenkokoaminen parhaiten ottamalla lähes pelkkää randoria. Olet itse puhunut kymmenestä kovasta randorista joka ilta, minkä takia lyhyillä parin päivän leireillä ei siis keskistytä vain randoriin vaan tehdään harjoituksia jotka voisi hyvin hoitaa kotisaleilla?
Tähän vastaus tuli jo varmaankin tuolla aiemmin eli joitain asioita voidaan treenata tehokkaammin joillain muilla harjoitteilla ja valitettavasti kaikki eivät niitä kotisaleillaan tee/pysty tekemään. Varmasti olette huomanneet, että randorimääriä leireillä on lisätty, mutta niidenkään ei tule olla aina samanlaisia ja siksi niihin on lisätty erilaisia tehtäviä ja tilanteita.

3. Miksi leirit järjestetään aina Tampereella tai Pajulahdessa ja yhteisharjoituksista vain osa Helsingissä? Eikö olisi hyvä, että pääkaupunkimme ja sen lähiseudun urheilijat saisivat myös nauttia enemmän kotikenttäedusta?
Aikuisten ja U21 ryhmän valmennuskeskukseksi on valittu Varala ja leirien pitäisi pääsääntöisesti olla siellä. Pajulahteen olemme joutuneet tukeutumaan silloin kun emme ole jostain syystä Varalaan mahtuneet. Toiminnan keskittämisen yhteen paikkaan mahdollistaa sen, että ko. paikka myös satsaa meihin ja pyrkii järjestämään meille mahdollisimman hyvät harjoitteluolosuhteet. Missään pääkaupunkiseudulla emme valitettavasti saa käyttöömme yhtä isoa tatamia, sen yhteydessä olevaa majoitusta ruokailuineen ja testaus- ym. oheistoimintoja. Mikäli jatkossa kyseiset fasiliteetit löytyvät myös pääkaupunkiseudulta ei mikään estä meitä vaihtamasta leiritystämme vaikka sinne.
Vapaa sana
Toivotan Hansokulle onnea kiihkeän mediamaailman myllerryksessä. Tällaiselle foorumille on varmasti tarvetta. Pitäkää faktat faktoina ja tarinat tarinoina huumoria unohtamatta!

Hansokun kanssa yhteistyössä kamppailutarvikeliike:

torstai 15. syyskuuta 2016

Ehdotuksia Judon suosion parantamiseksi Suomessa

Miten saada judosta suositumpi laji Suomessa? Tähän on monia keinoja, Hansoku esittää tässä kirjoituksessa niistä muutaman, joita olisi mahdollista toteuttaa liitto- ja seuratasolla. Toivomme, että kun tätä luetaan Radiokadulla ja muualla missä näihin asioihin voidaan vaikuttaa, niin näitä ideoita oikeasti pohdittaisiin ja ryhdyttäisiin toteuttamaan.


1. Maan mestaruuskilpailujen nostaminen niille kuuluvaan arvoon ja sitä kautta ammattimaisen harjoittelun edesauttaminen.


“Suomen Judoliitossa on 120 jäsenseuraa, joissa yhteensä 12.500 judon harrastajaa.”  
12 500 harrastajaa on paljon. Jos jokaisen judolisenssin hintaan lisättäisiin 1 euro, saataisiin kerättyä 12 500 euroa korvamerkittyä rahaa SM-kilpailuja varten. Tämä 12 500 euroa jaettaisiin SM-kilpailujen mitalisteille seuraavalla tavalla:


Esimerkkinä sarja -73kg, vuosi 2015.


Kilpailijat SM-kilpailuissa yhteensä: 115kpl.
Kilpailijat sarjassa -73kg: 17kpl.


Rahaa jaetaan tähän sarjaan (12 500/115)*17= 1848e.
Rahat jaetaan mitalistien kesken esim. 40%, 30%, 15% ja 15%.


Esimerkkisarjassa se tarkoittaisi:
  1. 739e
  2. 554e
  3. 277e
  3. 277e


(valmiiksi tehdyn excel -laskurin saa pyytämällä sähköpostiosoitteesta toimitus.hansoku@gmail.com )


Väitämme, että tuon kokoiset rahasummat houkuttelevat ihmisiä todella osallistumaan ja tukevat mitalistien ammattimaista harjoittelua.(Mitalit, jotka jaetaan ilman otteluvoittoja jätettäisiin palkitsematta ja siitä jäävä raha annettaisiin esimerkiksi kilpailujen nopeimmalle ipponille.)


2. Samurai Cupin arvon lisääminen
Samurai -cupin arvoa voisi lisätä keräämällä pienen rahasumman jokaiselta osallistujalta ja antaa potin sitten kokonaiskilpailun voittajalle. Judoliitto voisi velvoittaa järjestävää seuraa takaamaan esimerkiksi 5€/ilmoittautunut ottelija Samurai Cupin palkintorahoihin. Mallia voisi ottaa esimerkiksi kreikkalais-roomalaisesta painista, jossa Suomen Cup toimii hyvänä kotimaisena kilpasarjana.  Nykyinen päävalmentajammekin on peräänkuuluttanut suomalaisten ottelurutiinin puuttumista. Painiliiton sivuilla Suomen Cupia kuvaillaan seuraavasti:  “Tärkein tavoite on ollut alusta asti luoda kilpailusarja, jolla elävöitetään kansallista kilpailutoimintaa ja saadaan seniori-ikäiset ja parhaat juniorit painimaan säännöllisesti samoissa kisoissa.” Toimitus kokee, että samanlaisesta mallista voisi olla hyötyä judossakin. Aikuisten sarjoissa voitaisiini myös painin tapaan sallia 2kg ylipaino. Näin painonvedot eivät sotkisi harjoittelukautta, mutta otteluita saataisiin huomattavasti enemmän.


3. YLE on saatava paikalle merkittäviin kilpailuihin.
On myös ohjattava mitä matseja tulee ulos televisiosta. Jos lähetys ei ole suora, pitää yrittää saada televisioon mahdollisimman näyttävät ottelut. Toimittajiin tulee olla aktiivisesti kontaktissa ja heille tulee lähettää judo-uutisia. Vaikka kaikki jutut eivät päätyisi julkaisuun, on lähetetyillä jutuilla huomattavasti suurempi todennäköisyys päätyä jonkun median kautta julkaisuun, kuin jutuilla, joita ei ole lähetetty.


4. On tehtävä highlight -koosteita suomalaisten otteluista.
Youtubessa on paljon esimerkkejä hyvistä judo highlight -videoista. Pätkät on vähintään laitettava youtubeen ja jaettava kaikkien ilmaisten kanavien kautta. Todellinen näkyvyys saataisiin jos YLE esittäisi näitä pätkiä. Uskoisimme, että esittäisikin kunhan pyydettäisiin. Näin judoa saataisiin Suomessakin brändättyä vauhdikkaana kilpaurheiluna. Nykyisellään valitettavan harva tietää mitä judo on. Markkinointimme raahaa valovuosia monia muita lajeja perässä.  


5. Judo aloittaminen on tehtävä helpoksi
Judo on voitava aloittaa milloin vain, heti kun kiinnostus syttyy. Monessa seurassa tämä onkin jo mahdollista, mutta kehottaisimme seuroja harkitsemaan olisiko mahdollista ottaa uusia harjoittelijoita mukaan ympäri vuoden, jottei aina olisi pakko odottaa uuden peruskurssin alkua. Tässä ajassa kipinä voi jo kadota, tai laji vaihtua johonkin johon pääsi mukaan heti.

Nämä kaikki on mahdollista toteuttaa jo ensi vuonna!
Valiokunnissa ja hallituksissa on nyt nuorta väkeä, Teillä on mahdollisuus edistää Suomen Judoa.


-Tommi Valtonen & Petteri Sulander

Lähteet: