tiistai 21. helmikuuta 2017

Eetu Laamanen - Osa 3 - Harjoittelu Ranskassa ja Laamasen Lista



Hansokun kanssa yhteistyössä:

www.penado.fi   (alekoodi "hansoku" -10% Ei koske tuoteryhmää matot ja tatamit)
www.urheiluteippi.fi (alekoodi “hansoku” -10% Tuet samalla Hansokun toimintaa!)
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
EETU LAAMANEN - OSA III

Miten harjoitusviikko etenee Ranskassa?
Kaikille yhteiset randoriharjoitukset ovat Judo Instituutissa maantaisin, tiistaisin ja torstaisin klo: 18.00 - 20.00. Keskiviikkona ja perjantaina harjoitellaan oman seuran harjoituksissa. Maanantai ja perjantai aamuisin on voimaharjoitus, joko oman ohjelman mukaan tai Acbb:n fysiikkavalmentajan ohjauksessa. Acbb-seuran fysiikkavalmentajan treeneissä käy porukkaa myös muista kamppailulajeista, kuten bjj:stä, lukkopainista ja vapaaottelusta. Näissä lajeissahan tarvitaan paljon samoja voimaominaisuuksia kuin judossa, joten yhteinen fysiikkavalmennus toimisi varmaankin myös Suomessa. Tiistai ja torstai kuluu itselläni aamusta lähtien opintojen parissa tatamilla. Kun illalla on vielä randoriharjoitus niin voi sanoa näiden päivien olevan aika judontäyteisiä. Koulun lomakausina, joita opintoihin sisältyy Ranskassa mukavasti, harjoittelen myös tiistai ja torstai aamuisin Acbb:llä.

”Monacon ruhtinaan” eli Yann Siccardin kanssa Acbb:n punttisalilla.
Koska syksyllä loukkasin olkapäätäni, joka vaati kuntoutusta, minulla oli joka keskiviikko fysioteraupeutin aika. Tämän jälkeen oli junioriryhmien apuohjaus ja omat treenit. Viikonloppuisin toinen päivä on lepo ja toisena teen yleensä palauttavan harjoituksen esim. uintia, juoksua, pyöräilyä. Loppu syksy piti mennä olkapään ehdoilla, mutta nyt keväällä ohjelmaan tulevat luonnollisesti kilpailut ja leirit. Tutkintoon vaadittavat 50 tuntia käytännön judo-ohjaustakin alkaa kohta olla täynnä, joten aikaa vapautuu enemmän siltäkin puolelta.

Millaisia iltaharjoitukset ovat Instituutissa, entäpä aamu? 
Judo instituutin iltaharjoitukset ovat randoriharjoituksia sisältäen nopean lämmittelyn, joka on uchikomeja ja heittoja. Lämmittelynä voi olla myös 1 - 4 mattorandoria. Pystyrandoreita tulee yleensä 6 - 10 ja ne otetaan yhdessä ryhmässä. Harjoitukset alkavat klo:18.00 ja ennen sitä voi omatoimisesti tulla harjoittelemaan tekniikkaa. Tatamilla onkin usein porukkaa jo klo:17.00 alkaen.

Pariisin ruuhkien takia porukkaa tulee aina lähes poikkeuksetta vähän myöhässä treeniin. ”Kirjoittamattoman” –säännön mukaan myöhästymisen aikaraja on 30 min. Tämän jälkeen ei periaatteessa voi enää treeneihin tulla, mutta se riippuu treenien vetäjästä ja myöhästyjän selityksestä.

Loppuvuodesta 2016 tehtiin Ranskan Judoliitossa vaihdoksia valmennus portaassa. Samalla pitkäaikainen Judo Instituutin harjoituksista aamuisin ja iltaisin vastannut Paul-Thierry Pesqué  eli suomalaisittain ”Pate” siirtyi valmentajaksi Ranskan maajoukkue keskukseen Inseppiin. Iltaharjoituksiin tämä ei tuonut mitään vaihdosta mutta tammikuun alusta 2017 aamuharjoitukset Judo Instituutissa toistaiseksi loppuivat. Aamuharjoitukset alkoivat aina klo:6.45, koska suurin osa ryhmästä meni kouluun harjoituksen jälkeen. Harjoitukset sisälsivät ”Paten” aikana lähinnä perusvoimaa punttisalilla ja välillä voima- ja judoharjoituksen yhdistelmiä esim. ote-taistelujen muodossa. Tietoa siitä, jatkuvatko Judo Instituutin aamuharjoitukset tulevaisuudessa ei vielä ole. Omaan aamuharjoitteluuni tämä ei tuo juuri muutosta, koska seurani Acbb:ssä on tarjolla aamuharjoitukset 4 kertaa viikossa.


Paul-Thierry PESQUET  ottaa vastaan vyön korotuksen Ranskan Judoliiton presidentiltä Jean-Luc Rougélta. (Kuva: judo94.net/Philippe Rabouin)

Judo Instituutin randoritreeneissä on lähes aina myös vieralijoina eri maa- ja seurajoukkueita sekä yksittäisiä urheilijoita eri maista. Esim. saksalainen Martyna Trajdos, Hollannin Noel Van T’End ja Pariisissa asuva Perun Juan ”Postimies” Postigos ovat tuttu näky harjoituksissa viikottain.


Miten ranskassa harjoitellaan fysiikkaa, mitkä ovat painotukset?
Tähän on todella vaikea yleisellä tasolla vastata. Mutta oman vahvan näkemykseni mukaan painotus on ollut aiemmin enemmän perusvoiman hankinnassa punttisalilta. Penkkiä, penkkivetoa ja kyykkyä yms. Riippuen valmentajasta mukaan on tullut nykyisin, esim. Aurélien Broussalinkin kautta, enemmän toiminnallista tekemistä. Battling ropesit, askeltikapuut, kahvakuulat yms. on otettu perusliikkeiden rinnalle. Acbb:ssä yhdistellään näitä esim. kuntopiireihin. Aamuharjoitukset ovat lähes poikkeuksetta fysiikkaa. Palauttavat harjoitteet, liikkuvuus ja venyttely ovat kuitenkin useilla judokoilla Ranskassa kehnolla tolalla, mikä ilman muuta aiheuttaa loukkaantumisia. Toki poikkeuksiakin on.

Onko urheilijoilla yleensä henkilökohtainen fysiikkaohjelma, vai tekevätkö kaikki samaa? 
Käsitykseni mukaan ainakin isoimilla seuroilla on joku, joka vastaa fysiikkavalmennuksesta seurassa. Näin ollen saman seuran porukka ainakin tekee pitkälti samoilla ohjelmilla samoissa treeneissä, riippuen toki yksilöiden kilpailukaudesta. Henkilökohtaisia fysiikkavalmentajia ei paljon ole.

Maajoukkue-rinki harjoittelee, ja suurin osa asuu, koko Ranskan yhteisessä huippu-urheilukeskuksessa Insepissä Pariisin lähistöllä. Heillä on käytössään erikseen asiantuntijat joka lähtöön esim. lääkäreitä, fysioterapeutteja ja fyysikkavalmentajia myöten.

Mitä mielestäsi Ranskassa tehdään paremmin kuin Suomessa? Entä mitä Suomessa paremmin kuin Ranskassa? 
Vastaan nyt aiempien kokemuksieni ja 4 kuukauden Ranskassa olon jälkeen, siis mitään kaiken kattavaa kokonaiskuvaa on vaikea antaa tässä vaiheessa.

Koska lähtökohdat ja esim. judon asema ja harrastajamäärät ovat hyvin erilaiset Ranskassa ja Suomessa suora vertaaminen ei ole mielestäni monessakaan asiassa kovin hedelmällistä.

Äkkiseltään ja tiivistettynä sanottuna Ranskassa parempaa on: 
Judon osaaminen lajitaidollisesti parempaa jo lapsesta lähtien, koska kouluttautuneita puolipäiväisiä valmentajia on judoseuroissa pilvin pimein. He saattavat ohjata junnutreenejä eri judoseuroissa, mutta korvausta vastaan. Kaikki ovat käytännössä käyneet vähintään vastaavan koulutuksen kuin mitä itse suoritan tällä hetkellä. Hyvät lajitaidot lähtevät siitä, että ohjaajat osaavat näyttää suoritustekniikat hyvin ja puhtaasti. Lisäksi tekniikkaa opetetaan monipuolisesti ja kilpailuun tähtäävällä tavalla. Leikkiä kuitenkaan unohtamatta.

Huipputason osaaminen teknis-taktisissa asioissa aikuisten tasolla. Esimerkiksi ote-taistelussa, ottelutaktiikassa eri vastustajia vastaan, mattojudossa jne. Ammattivalmentajat ja entiset huippukilpailijat takaavat kansainvälisen tason osaamisen säilymisen ranskalaisessa judovalmennuksessa. Puhumattakaan esimerkiksi otteluiden videoimisesta ja analysoinnista, johon on palkattu maajoukkueen käyttöön oma henkilö, ynnä muista vastaavista palveluista. Resurssit maajoukkueen ammattijudokoilla ja maajoukkueilla ovat vertaansa vailla. Ammattijudokan ura on todella mahdollinen ja pitkä ura sekä jatkaminen maajoukkue-valmentajaksi takaavat mukavat eläkepäivät.

Koululaisryhmien judo-opetuksella on pitkät perinteen Ranskassa ja moni nykyinenkin maan huippujudoka on saanut ensi kosketuksen lajiin juuri koulun liikuntatunnilla.

Suomessa parempaa on: 
Urheiluakatemioiden kautta opiskelun ja harjoittelun yhdistäminen sekä hyvät tukipalvelut kuten lääkärit, urheiluhieronta, henkinen valmennus yms. Ranskassa vastaavat palvelut ovat käytössä yleensä vain maajoukkue judokoilla valmennuskeskus Insepissä. He ovat kuitenkin pieni osa harrastajamassasta.

Ranskassa monen maajoukkue judokan (varsinkin nuoren) opiskelu/työkokemus Insepissä on vähän niin tai näin. Tämä ei välttämättä ole mikään hyviä asia. Varsinkin niiden kohdalla, jotka ovat maajoukkue ringissä, mutta eivät kohoa aivan painoluokkansa parhaiksi. Tällöin yleensä paikkaa kilpailu-uran jälkeen ei irtoa Ranskan Judoliiton hommista valmentajana, jos sarjassasi on olympiavoittaja/maailmanmestari tai parikin. Opiskelun ja harjoittelun yhdistäminen on siis Suomessa mielestäni paremmalla tollalla.

Suomessa urheilijoiden tietämys harjoittelun kokonaisuudesta on parempaa. Huoltavat harjoitteet, hieronnat ja liikkuvuus sekä palautuminen yms. hoidetaan Suomessa paremmin. Täällä vammoja ennalta ehkäiseviin toimiin ei kiinnitetä niinkään huomiota. Poikkeuksena taas maajoukkue Insepissä sekä yksittäiset urheilijat ja valmentajat. 

Käsittääksemme Ranskassa osa judokoista on ammattilaisia. Miten sellaiseksi pääsee? 
Ammattijudokoita on Ranskassakin lopulta aika vähän. He ovat pääasiassa Insepissä maajoukkueen keskuksessa harjoittelevia. Judoseurat, jotka ovat usein osa  suurempaa yleisseuraa, maksavat kuukausipalkkaa urheilijoille ja saattavat maksaa jossakin tapauksissa ylöspidon ja harjoittelukustannukset Insepissä. Parhaat arvokilpailumitalistit saavat rahaa käsittääkseni myös Ranskan Judoliitolta ja sen yhteistyökumppaneilta.  

Yleisseurat/urheiluseurat taas saavat rahaa kaupungilta tai kunnalta avustuksina toimintaansa. Yleisseuran rahoitus koostuu myös monien lajien toiminnasta ja rahaa saatetaan hyvinkin jakaa yli lajirajojen. Yksi suurimmista seuroista Levallois Sporting Club eli ”mehiläistiimi” (seuran logo on mehiläinen) haali seuraansa lähes kaikki Ranskan maajoukkueen arvokilpailumitalistit 2010-luvulla. Kirsikkana kakun päällä Teddy Riner. Tästä seurasi kuitenkin Hauts-de-Seinen kaupungille, jossa Levallois Sporting Club sijaitsee,  todella suuret kuluerät judokoiden palkkojen maksussa ja ennen pitkää kaikki muut saivat käytännössä lähteä etsimään uutta judoseuraa paitsi Riner. Teddy Riner sai vuonna 2013 Hauts-de-Seinen kaupungilta 24 000€ kuukausipalkkaa. Päälle tulivat asunto, auto, bonukset yms. Kaupungin kuukausieräksi arvoitiin lopulta n. 30 000€. Asiasta uutisoi aikoinaan Le Monde-lehti. Tämän lisäksi Riner saa tietysti tuloja muiltakin tahoilta, kuten yhteistyökumppaneiltaan. Toki muihin ranskalaisiin judokoihin verrattuna Riner liikkuu tulotasollaan aivan omassa luokassaan.



Cyrill Maretin kuukausipalkan Acbb:ssä tiedän, mutta en viitsi tarkkaa summaa mainita, koska en tiedä onko sitä missään julkaistu. Puhutaan hyvästä palkasta, useista tuhansista. Ei kuitenkaan kymmenistä tuhansista.

Miten valitaan kuka edustaa Ranskaa? 
Judon arvokilpailuedustajista keskustellaan Ranskassa samaan tapaan kuin Suomessa keihäsmiesten valinnoista arvokilpailuihin.

Periaatteena kai on, että maajoukkueesta paras/parhaat lähtevät, mutta varsinkin olympiaedustajien valinnassa voi hyvinkin olla tilanne, että samassa painoluokassa on useampi mitalikandidaatti, jolloin valmennuksella on kinkkinen valinta edessä.

Rio de Janeiron olympiavalintojen jälkeen keskusteltiin siitä, pitäisikö valinnat tehdä suoraan maailmanranking perusteella, painotetaanko valinnoissa koko olympiadin (4-vuotta) näyttöjä vai viimeaikaisia, miten huomioidaan loukkaantumiset jne. Selkeää sääntöä valintaprosessiin ei taida täällä saada tai ainakin se vaihtelee keneltä kysyy. Voi toki olla, että prosessi selkeytyy tulevaisuudessa.   

Olet jo kokenut urheilija, millaisia neuvoja haluaisit antaa nuorille urheilijoille? 
Koska emme ole judotatamilla kerron enemmän yleisiä kokemuksia, jotka olen itse huomannut tässä lyhyehkön mutta erittäin hauskan ja antoisan elämäni aikana. En ole saarnamies, mutta minulta usein kysytään, kuinka pysyn positiivisena. Kokosin alle muutamia asioita, jotka itse olen kokenut tärkeiksi ja joita koetan toteuttaa. Eli kai jostakin epävirallisesta ”elämän filosofiasta” voi puhua. Samat antaisin kelle tahansa vastaantulijalle kysyttäessä. Olipa kyseessä urheilija tai ei.

Laamasen lista: 
Itse olen saanut aina tehdä siitä mistä nautin ja kannustan kaikkia muita samaan. Jos se sattuu olemaan huippu-urheilu niin kaikki muu kyllä ”lutviutuu” siinä mukana. Kun olet jotain päättänyt ja teet sitä mistä nautit ei tarvitse jälkeenpäin miettiä tai selitellä omia valintojaan kenellekkään ja mikä tärkeintä itselleen. Arvosta myös sitä mitä teet vaikka muut eivät arvostaisi, kuten esim. Suomessa ei urheilua tai urheilijaa (judokaa) VIELÄ kovin korkealle nosteta yhteiskunnan silmissä.

Muista, että jokainen tässä maailmassa tietää jotain mitä sinä et, joten ole ennakkoluuloton kaikkia kohtaan ja uskon, että opit jokapäivä valtavasti uusia asioita. Esimerkkinä vaikka tatamilta, olen itsekkin oppinut kelta- ja valkovöisiltä paljon tärkeitä asioita judosta.

Kun teet intohimolla jotakin, muista rentoutua ja tehdä välillä jotain aivan muuta. Itse ajaudun toisinaan ylikuormitukseen, kun piiskaan henkisesti itseäni kroppani viesteistä välittämättä. On helppo painaa kaasua, kun treeni kulkee. Itse rentoudun usein perheen ja ystävien parissa olemalla ja ”tyhjännauramisella” yms. pelleilyllä. Näin jaksat ja vältät ylikuormituksen ja stressin urheilussa, opiskelussa, työelämässä tai missä tahansa.

Ihmiset puhuvat nykyään paljon epämukavuus-alueesta. Pyri jokapäivä tekemään jotakin aiemmin pelottavalta tuntuvaa tai epämukavaa. Näin ollen mukavuus-alueesi laajenee, jolloin tilanteesta tai päivästä riippumatta liikut aina vain mukavuus-alueella.

Verkostoidu. Se, että löytää oikeat ihmiset ympärille on erittäin tärkeää. Kukaan ei itse osaa kaikkea. Olen äärimmäisen kiitollinen kaikille ympärilläni oleville ihmisille. He ovat muokanneet minut sellaiseksi kuin olen.

Tekemisen pitkäjänteisyys ja sitkeys. Hansokun-lukijoista nuoremmat eivät muista aikaa, jolloin itseki olin kadeteissa tai junnuissa. Voitin kadeteissa kaksi suomenmestaruutta, lähinnä monipuolisen urheilemisen takia, en kovinkaan hyvien lajitaitojen ansiosta. Pääsin edustamaan Suomea kuitenkin arvokilpailuihin ensimmäistä kertaa alle 23-vuotiaiden Em-kilpailuihin 2008. Kadeteissa tai junioreissa olin liian pieni tai sarjassani oli aina jokin parempi ottelija. Urheilulukioon Tampereelle 2004 muuttaessani painoni oli vähän päälle 50-kiloa ja siirtyminen kadeteista junioreihin oli vuoden vaihteessa 2004-2005 edessä. Jokainen ymmärtää varmaan tässä vaiheessa, että junioreihin siirtymisvaiheessa lähdettiin lajitaidollisesti ja varsinkin fyysisesti kohtuulliselta takamatkalta. Olin käytännössä kaikissa ominaisuuksissa heikoin, paitsi huonojen juttujen kertomisessa. Ilman hyviä ihmisiä ympärillä, kuten ”Varalan Judotiimiä” ja valmentajia Rami Myllymäkeä sekä Kati Myllymäki-Hämäläistä, olisi saattanut tässä vaiheessa haaveet judourasta vaihtua joksikin muuksi. Ensimmäistä kertaa Judoliiton rahallisen tuen piiriin pääsin 2013, kun syksyllä 2012 voitin ensimmäisen Eurooppa Cuppini Belgradissa.

Pitkäjänteisyys liittyy myös siihen, että kaikkea voi saada, mutta ei samaan aikaan. Esimerkiksi maratonin ja kehonrakennuksen harjoitteleminen samaan aikaan tuskin tuottaa kummassakaan lajissa kovin hyvää tulosta. Joudut punnitsemaan opiskelun ja työn sekä urheilun välillä. Ikätoverisi valmistuvat todennäköisesti aikaisemmin ja aloittavat työt. He eivät kuitenkaan välttämättä omaa samanlaista kokemusta huippu-urheilun maailmasta, kuten paineensietokyky, suunnitelmallisuus ja tavoitteeseen sitoutuminen vain muutaman mainitakseni. Nämä kokemukset ovat työelämässä tulevaisuudessa erittäin arvokkaita. Urheilu-uraa pystyt varmasti hyödyntämään vaikkapa juuri työelämässä kun rohkeasti tuot sen vaatimukset esille tai pyydät asiantuntijaa avuksesi niitä CV:hen muotoilemaan. Ainakin näin olen itse huomannut.

Vaikeudet ovat muutoksia, jotka avaavat uusia ovia. Oman perheeni taloudellisen tilanteen heikentyessä huomattavasti 2010-luvun alussa ymmärsin, että ellen tee joitakin ”peliliikkeitä” urheilun rahoittamiseksi pian, huipulle tähtääminen ei ole realistista. Jokainen meistä voi parantaa taloudellisia resursseja omatoimisesti. Itselläni apuna oli tietysti talousalantutkinnot, joiden kautta ymmärsin, että yksilöurheilija toimii kuin yksityisyritys. Sinulla on käsissäsi markkinointi, talous yms. Yksin ei taaskaan tarvitse kaikkea osata vaan kannattaa etsiä käsiin oikeat ihmiset. Yhteistyökumppaneiden löytäminen ei ole helppoa, mutta samalla verkostoidut ja opit reilusti uusia asioita, tapaat uusia ihmisiä ja saat kontakteja yrityksiin. Näistä kontakteista voi hyvinkin olla hyötyä opinnäytetyön, työharjoittelun tai työpaikan löytymisessä myöhemmin.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä voisin antaa vielä yhden periaatteen. Mielestäni jokaisen, varsinkin suomalaisen, kannattaisi kateellisuuden sijaan keskittyä oman elämän parantamiseen ja kehittymiseen/kehittämiseen. Enkä tarkoita mitään narsistista-ajattelua, vaan jos itsellä menee hyvin niin miksei naapurillakin ja samoin toistepäin.

Kyllä mie luulen, että noilla neuvoilla pärjää ja pysyy vähintään yhtä positiivisena kuin mie =).

Entä valmentajille, urheilijan ja valmentajaopiskelijan näkökulmasta?
Judo ammattimaistuu maailmalla sekä urheiljoiden että valmennuksen osalta huimaa vauhtia koko ajan, kuten muussakin urheilussa. Maailmanranking-listan Top 20 judossa, kaikissa miesten sarjoissa, sisältää vain ammatikseen urheilevia. Tämä ryhmä kahmii myös suurimman osan kaikista arvokilpailumitaleista judossa. Mikäli puoliammattilaisia on joukossa ovat he poikkeus. Miten suomalaiset voisivat murtautua tähän joukkoon?

En koe olevani mikään judovalmennuksen asiantuntija, ainakaan vielä, mutta neuvoja kysyttäessä heitän seuraavat ajatukset:
                                   

 Perusasiat ovat lajin perusta
à tärkein ja samalla yksi vaikeimmista asioista opettaa! Tekniikat, otteluasento, liike, yms. Judoka oppii kyllä itsekin jotain ”kantapään kautta” randoreissa/kilpailuissa mutta tämä ei ole tehokas eikä nopea tie. Meillä huipulle kasvetaan vasta pitkän ajan kuluessa. Oikeanlaisella valmennuksella päästään paljon nopeammin samaan tulokseen. Tämä on nähtävissä judon huippumaissa, joissa kilpajudokat ovat valmiimpia jo paljon nuorempana.

”Laamasen Kaava”:
 
Selkeät ohjeet otteissa, missä asennossa tulee olla? Kuinka reagoin eri puolen vastustajiin? Taktiikan muuttaminen ottelun aikana? jne.

Tästä seuraa -->

Turvallinen tunne valmennettavalla/urheilijalla kilpailuissa. Urheilijalla on tunne ”Olemme harjoitelleet tämän harjoituksissa, tiedän mitä teen, hallitsen tämän asian” Ottelijalla on kuitenkin viime kädessä vapaus tehdä parhaalta tuntuva ratkaisu kilpailutilanteessa.

Tästä seuraa: -->

Selkeä tapa toimia ns. "otteluidentiteetti", sattuman osuus otteluissa vähenee  à  on helpompi korjata virheitä à analyyttisyys/kehittymisen seuraaminen oleellisesti helpompaa ja tehokkaampaa.

Tällaista osaamista olisin ainakin itse kaivannut enemmän tähän astisella judokan polulla.

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Eetu Laamanen - Osa 2 - Judovalmentajaksi Ranskassa

Hansokun kanssa yhteistyössä:
www.penado.fi   (alekoodi "hansoku" -10% Ei koske tuoteryhmää matot ja tatamit)
www.urheiluteippi.fi (alekoodi “hansoku” -10% Tuet samalla Hansokun toimintaa!)
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

EETU LAAMANEN - OSA II

Asut nykyään Ranskassa.. MIllaista arkesi ja ylipäätään elämäsi nykyään on?
Asun Etelä-Pariisissa, lähellä Judo Instituuttia (koska ranskalaiset rakastavat lyhenteitä, myöhemmin Inj.) korealaisen perheen ylläpitämässä majatalossa. Arki koostuu aika pitkälti treeneistä, koulusta sekä välillä viikonloppuisin olen ollut töissä Inj:ssä, mikäli kilpailuja tai leireijä ei ole ohjelmassa. Työt ovat olleen lipunmyyntiä lippuluukulla judokilpailujen aikana, ”mattotalkoita”,  muuttohommia yms.

Asumisen perusjutut löytyvät majatalosta; keittiö, netti, pesukone yms. Vuokraani kuuluu myös kaksi lämmintä ateriaa päivässä, joka helpottaa urheiljan arkea. Majatalossa on välillä porukkaa enemmän ja välillä taas vähemmän. Vuokra on n. 22€/pvä, joka on varsin kohtuullinen. Kouluun ja muuallekin kuljen pyörällä, joka on erittäin kätevä kulkupeli täällä.

Kuva majatalon sisäpihalta.

Viikot menevät tiivisti treenien ja koulun ympärillä ja viikonlopuksikin on yleensä vielä kertynyt jotain pientä kotitehtävää, some-kanavien päivittelyä (Evlogit) tai lomakkeiden täyttelemistä. Ranskassa pitää olla jokapaikassa erinäköistä lappua, lippua ja blankkettia, jolla todistetaan milloin mitäkin. Arkeni on siis treeniä, koulua ja välillä töitä, että pysyy leivän syrjässä kiinni. Tässä järjestyksessä.

Olen lähes päivittäin huippujudon kanssa tekemisissä ja ympärillä on osaamista niin kyllä siinä intohimoinen judoka kokee olevansa oikeassa paikassa.





Mitä judovalmentajakoulutukseen kuuluu? Mitä sen käyminen mahdollistaa ja mitä jatkokoulutusmahdollisuuksia se tarjoaa? 
Opetus tapahtuu Inj:ssä, jossa sijaitsevat lisäksi Ranskan Judoliiton tilat ja toimistot. Tutkintooni kuuluvia opintoja on keskimäärin kahtena päivänä viikossa klo: 9.00 – 16.00. Välissä on noin tunnin pituinen ruokatauko. Koulupäiviin kuuluu muun muassa käytännössä opettamisen perusteita ja koululaisryhmien ohjaamista, judon tekniikkaa monipuolisesti pystyssä ja matossa sekä erilaisia katoja ja hieman ju-jitsua. Lisäksi teoria puolella esimerkiksi judon historiaa Ranskassa ja maailmalla, tuomaroinnin perusteita ja judon termistöä. Tekniikka opetuksesta vastaavat pääosin Patrick Vial (mm.olympiapronssi 1976) ja Serge Feist (mattojudo, pitkäaikainen Ranskan maajoukkuevalmentaja). Tekniikka opetukseen olen ollut tyytyväinen.



Koululaisten judotunti alkamassa Judo Instituutissa. Koululaisryhmien judo-opetuksella on pitkät perinteen Ranskassa ja moni nykyinenkin maan huippujudoka on saanut ensi kosketuksen lajiin juuri koulun liikuntatunnilla. Judo Instituutin ryhmiä ohjaavat judovalmentajatutkinnon opiskelijat.




Judo-ohjaajatutkinnon teoria opetus menossa.

 
-       Tutkintoni CQP kestää lukukauden eli lokakuusta 2016 toukuun loppuun 2017 sisältäen muutamia lomajaksoja. Opetuskieli on luonnollisesti ranska. Tutkintooni sisältyy 200 tuntia teoria opintoja (josta suurin osa on siis tatamilla käytännönläheisesti) sekä 50 tuntia käytännön judo-ohjausta ja joitakin kotitehtäviä. Ohjauksen suoritan Acbb-judoseurassa, jossa toimin junioriryhmien apuohjaajana viikottain, salikisojen tuomarina yms. jotta tarvittavat 50 tuntia tulevat täyteen.


Tulevan judoharjoituksen suunnittelua kotitehtävänä.

CQP-tutkinto on ensimmäisen tason judovalmentaja/ohjaajatutkinto Ranskassa. Sen suorittaminen mahdollistaa judoharjoitusten ohjaamisen judoseurassa täällä korvausta vastaan. Eli kyseessä on siis ammattitutkinto. CQP-tutkinnolla voi ohjata kuitenkin vain rajoitetun määrän tunteja viikossa/kuukaudessa ja ylemillä tutkinoilla voi ohjata taas enemmän. Tällä systeemillä Ranskan Judoliitto ”standardisoi” laadukkaan ohjauksen muksujudosta lähtien. CQP-tutkinnon suorittanut voi jatkokouluksena käydä ylemmän tason judovalmentaja tutkintoja, joista saa tietääkseni hyväksilukuja jo suoritettujen opintojen perusteella.

Suuri osa Ranskassa judovalmennuksen tutkinnon suorittaneista vetää siis treenejä judoseurassa/judoseuroissa junnunryhmille sivutoimisena.

Mistä idea Ranskaan muutosta syntyi? 
Itselleni on aina ollut ns. ”takapihan takana suuri maailma”, jota on pitänyt päästä tutkailemaan jokapaikkaan ja toteamaan, että ”Ai jaa, tuolla on tommoista” ja ”Voihan sen näköjään noinkin tehdä...”. Miksipä en asuisi ulkomailla, kun olen tottunut siellä kilpailu- ja leirimatkojen osalta paljon olemaan muutenkin.

Muutosta oli puhetta Pascal Tayotin kanssa hänen päävalmentaja kautenaan 2013-2015. Pariisissa saisin kovaa harjoitusvastusta ja voisin osallistua kilpailuihin Ranskassa, kilpailu- ja leirimatkat Euroopassa lyhenisivät sekä olisivat edullisempia, muutamia syitä mainitakseni idean takana. Ajattelimme, että treenin ohella olisi hyvä olla jotakin muutakin tekemistä mm. kielenoppimisen, verkostoitumisen ja henkisen hyvinvoinnin kannalta, joten judovalmentajatutkinto oli oiva valinta. Tutkinnolla voisin ohjata myös judoharjoituksia ja hankkia näin lisätienestiä Pariisissa.

Koska olimme harjoitelleet omatoimisesti Pariisissa jo ennen Pascalin tuloa Suomen päävalmentajaksi, oli harjoitteluympäristö Pariisissa tuttu ja tuli vielä paremmin tutuksi monien leirien muodossa hänen kaudellaan. Ennen Pascalin siirtymistä muualle puhuin hänen kanssaan asiasta ja Pascal lupasi auttaa käytännön asioissa tarpeen mukaan. Pascalin asuessa Barcelonassa yhteydenpito hoidettiin puhelimen ja sähköpostin välityksellä. Tällä hetkellä Tayot toimii judovalmentajana Sveitsissä.

Alkuvuodesta 2016, kun tutkintoon liittyvät tiedot, kuten ilmoittautumislomakkeet ja liitteet sekä aikataulut oli julkaistu, ruvettiin asiaa viemään pikkuhiljaa eteenpäin. Pascal auttoi ilmoittautumisessa tarvittavien lomakkeiden, kuten motivaatiokirjeen yms. liitteiden kääntämisessä ranskaksi. Tutkiintoon vaadittavien liitteiden määrä oli melkoinen ja ne piti lähettää Ranskaan postin välityksellä, joten sain esimakua jo tässä vaiheessa Ranskan byrokratiasta lappuineen ja lippuineen.

Koska tutkinnonkieli on luonnollisesti Ranska, aloitin kielen omatoimisen opiskelun yhteistyökumppanini WordDiven-mobiilisovelluksen avulla. Keväällä olin suorittanut kaikki WordDiven-mobiilikurssit ja syvensin osaamista normaalien oppikirjojen avulla. Ennen muuttoa piti hoitaa vielä kaikki käytännön asiat Suomessa kuntoon, kuten esim. vakuutukset, tavaroiden muuttaminen ja säilyttäminen Suomessa yms.

2014-2015 olin, kesken kiihkeimmän olympiakarsinnan, töissä Keliakialiitossa vuoden. Työpaikka oli urheilun kannalta loistava ja jousti aina tarpeen mukaan. Tänä aikana ja yhteiskumppaneiden ansioista pystyin säästämään ja sijoittamaan rahaa tulevaa Pariisiin muuttoa varten. Tämä olikin tarpeen, koska Kela ei katso opintojani päätoimisiksi, minkä vuoksi minulla ei ole oikeutta esim. opintotukeen.


Pascal Tayot neuvomassa kädestä pitäen ote-tekniikkaa.
Kuva: Pajudo.com/Risto Saha

Miten sinut on otettu vastaan Ranskassa? 
Todella hyvin jokapaikassa. Erittäin vieraanvaraisesti ja asiallisesti. Itselläni tietenkin auttoi paljon se, että tunsin paljon urheilijoita, valmentajia yms. entuudestaan ja he minut. Ehkä myös karjalalainen ”supliikki”on auttanut välillä selviämään kielimuurin ongelmista.

Luulen, että ulkomaalaisilla judokoilla jäi huonoja kokemuksia vuosilta 2000-2005 kun Ranskan maajoukkuetta johti entinen huippujudoka Stéphane Traineau, joka muutti harjoittelusysteemin suljetummaksi. Eikä varsinkaan ulkomaalaisilla välttämättä ollut asiaa maajoukkueen harjoittelukeskukseen. Ateenan olympialaisissa 2004 Ranskan joukkueen menestys oli huono ja vaikka Cairon MM-kilpailut 2005 olivatkin menestys sai Trauneau lähteä. Itse olin harjoittelemassa Pariisissa ensi kerran vuonna 2010 ja siitä lähtien vastaanotto on aina ollut hyvä.

Joko Ranskan kieli alkaa sujua? 
No tekstin ymmärtäminen alkaa sujua ja kirjoittaminenkin joten kuten. Oikeinkirjoituksen suhteen ranskalaiset ovat mielestäni aika kehnoja itsekkin. Lisäksi täällä on paljon muulta tulleita, kuten Pohjois-Afrikasta, jolloin varsinkin virallisen tekstin tuottaminen voi olla haasteellista. Whatsup-ryhmissä olen välillä aika solmussa ja puhuminen on vielä kohtuu välttävää. Mutta siinä se kehittyy pikkuhiljaa.

Eroaako ilmapiiri harjoituksissa Suomesta? 
Seuran harjoituksissa ei mielestäni juurikaan. Judo Instituutin randoritreeneissä ja maajoukkuekeskus Insepissä sen sijaan randoria otetaan kovalla intensiteetillä valmentajan valvovan silmän alla. Paikalla on useita valmentajia, jotka seuraavat omiensa edesottamuksia. Kolhuja tulee ja välillä Etelä-Eurooppalainen mentaliteetti aiheuttaa ”käsirysyjä” ja ”ärräpäitä” lentää. Tällaisessa tilanteessa valmentajat yleensä keskeyttävät kyseisen randorin ja ”riitapukarit” laitetaan hetkeksi jäähylle. Kohta kuitenkin todetaan yhteistuumin, että ei siinä sen kummempaa ja huomenna uusiks =). 


Mitä seuraa edustat Ranskassa, ja millaista tukea seura sinulle tarjoaa? 
Edustan Acbb:tä eli Athlétic Club de Boulogne-Billancourtia. Boulogne-Billancourt on esikaupunki Pariisin luoteispuolella. Acbb on yleisseura, johon kuluu monia muitakin lajeja esimerkkeinä judon lisäksi käsi- ja jalkapallo. Seura tarjoaa valmennuksen lisäksi judo- ja voimaharjoittelupaikat, kuljekset ja ilmoittautumiset yms. kilpailuihin Ranskassa sekä lähialueilla (esim. Belgian avoimet) sekä mahdollisuuden tehdä tutkintoon kuuluva käytännön judo-ohjaus seurassa, jossa minulla on ”mentori”. Lisäksi saan tietysti apua kaikissa käytännön asioissa, kuten olkapään loukkattuani spesiaaliläärkärien ja fysioterapeutin palvelujen hankkimisessa. Nämä nyt ensimmäisenä tuli mieleen seurani tuesta.

Kun liityin ranskalaiseen judoseuraan, jolla on pitkät perinteet arvokilpailumenestyksessä, tällä hetkellä seuraa edustaa olympiamitalisti, Grand Slam ja Grand Prix-mitalisteja sekä talous tiukalla ja lisäksi itse olin heti pari kuukautta loukkaantuneena en lähtenyt heti kyselemään seuran johdolta että ”Paljonkos työ miulle maksatte?”. Katsotaan kuinka asiat etenevät sen suhteen.

Saapuessani Pariisiin kerroin, että tarvitsen liikkumiseen pyörän ja meneväni polkupyörä-ostoksille. Seuran valmentajalta kuitenkin löytyi vähällä käytöllä ollut miesten maastopyörä, jonka sain tervetuliaslahjaksi.

Hyvin on muutenkin kaikin puolin otettu vastaan ja kutsuttu seuran tilaisuuksiin yhtenä muista.

Cyrille Maretin olympiamitali-juhlissa
 Boulogne-Billancourtin kaupungintalolla lokakuussa 2016



Keitä “nimimiehiä” Laamasen lisäksi ACBBn riveistä löytyy? 
Löytyyhän sieltä tällä hetkellä muun muassa seuraavat herrat:

Cyrill Maret ( mm. 2016 Olympiapronssia, 3x Em-pronssia, 3x Pariisin turnausvoittoa putkeen,-100kg)
Cedric Revol (3x Grand Prix/Grand Slam-mitalia, 2.sija Ranskan mestaruuskisoissa 2015, -60kg)
Baptiste Pierre (2.sija Ranskan mestaruuskisoissa 2016, Belgian avointen voitto 2016, -81kg. Pariisin GS 3. 2017)
Kamel Mohamedi (3 mitalia Ranskan mestaruuskisoista, -60kg)
Maxime Merlin (pronssia junioreiden Em:stä 2016 -55kg)
Yann Siccardi, Monaco (3xolympiaedustaja, -60kg)


Käyvätkö ACBBn starat, kuten Cyrille Maret, seurassa harjoittelemassa? 

Maret piti syksyllä 2016 olympialaisten jälkeen taukoa, mutta jatkettuaan harjoittelua on hän silloin tällöin käynyt seuran treeneissä näyttämässä osaamistaan. Muusta edellä mainitusta porukasta yleensä joku tai jotkut ovat keskiviikkona paikalla, harvemmin kuitenkaan kaikki. He harjoittelevat tällä hetkellä pääosin maajoukkuekeskus Insepissä ja Judo Instituutin randoritreeneissä. 

perjantai 17. helmikuuta 2017

Eetu Laamanen - Osa 1 - Eetu

Hansokun kanssa yhteistyössä:
www.penado.fi   (alekoodi "hansoku" -10% Ei koske tuoteryhmää matot ja tatamit)
www.urheiluteippi.fi (alekoodi “hansoku” -10% Tuet samalla Hansokun toimintaa!)
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

EETU LAAMANEN

Eetu Laamanen on hyväntuulisen oloinen heppu. Se ei tosin yksinään riitä Hansokun haastatateltavaksi pääsemiseen. Haastattelemme 28-vuotiasta ja viisinkertaista suomenmestaria, koska hänellä on jo nyt pitkä meriittilista judouraltaan, joka on uskoaksemme kaikkea muuta kuin ohi. Jossain aikasemmassa lehtijutussa Kiteeltä kotoisin olevaa, Tampereella treenannutta ja nykyään Ranskassa asuvaa Laamasta kuvailtiin “hitaasti kypsyväksi”. On siis mahdollista, että Laamasen parhaimmat tulokset olisivat vielä edessä päin.

Eetu Laamanen: Alkuun haluan kiittää Hansokua haastattelupyynnöstä ja hyvästä nettilehdestä, josta löytyy aina kiinnostavia juttuja. Haastattelua varten lähetetty ”kysymyspatteristo” sisälsi moniselitteisiä kysymyksiä, josta monesta olisi jo itsestään saanut kokonaisen artikkelin tai haastattelun. Moneen kysymykseen saa tarkempaa infoa Facebookin urheilja-profiilini videoblogeissa eli E-vlogeissa. Lisäksi haluan vielä korostaa, että kaikki vastaukset ovat omia näkemyksiäni ja kokemuksiani eikä mitään ”kiveen hakattuja totuuksia”.


Onko totta, että tähtäät vielä Tokion olympialaisiin, joihin päästessäsi olisit 31-vuotias ja onko totta, että olet vielä täysillä mukana? 
Olen aina sanonut jatkavani niin kauan kuin nautin harjoittelemisesta ja kilpailemisesta. Jos menestys on odotetunlaista, voin hyvin jatkaa vielä Tokion jälkeenkin. Mutta vuosi kerrallaan edetään sitä kohti. Hyviä tuloksia täytyy toki tulla jo ennen sitä ja on pysyttävä terveenä sekä pystyttävä luomaan riittävät taloudelliset resurssit jatkossakin.

Olen ehdottomasti täysillä mukana ja ”all in”. En olisi muuten muuttanut Pariisiin ottamaan seuraavaa askelta urallani. Heti muutettuani viime syksynä minulla oli huonoa onnea kun loukkasin harjoituksissa olkapäätäni, jonka kuntouttaminen kesti loppuvuoden. Nyt palaan kilpailujen pariin vuoden alusta.

Punttitulokset?
Painonnostokisoissa oon joskus temmannut 86kg ja työntänyt 100kg. Työntö pukeilta 122,5 kg. Ne ovat varmaan parhaimmaista päästä. ”Mediaseksikkäimissä” lajeissa, kuten penkissä en ole mikään erityisen hyvä.

Cooper? 
Karvan alle 3200m tais olla joululeirillä 2015.

Lempitekniikat?
 Ogoshi, uchimata ja kosotogari/kosotogake eli ”portsari” sekä variaatiot näistä. Ylipäätään ”sylimyllyt”.  Viime vuosina myös pyyhkäisyt ja mattojudo on kehittynyt mukavasti.


Pariisin Grand Slamissa 2015 Ranskan hallitseva mestari pääsi maistamaan kosotogakea. Suurissa turnauksissa tällaisen pienen maan puoliammattilaiset haastavat isojen maiden täysammattilaiset. Kuva: FF Judo/ Philippe Rabouin


Parhaat saavutukset? 
Kotimaassa lukuisat suomenmestaruudet eri ikäryhmissä ja joukkuesuomenmestaruudet Tampereen Judossa. Joukkuemestaruuksiahan monet eivät nykyään pidä juuri minään, mutta itse olen yleensä kohdannut joukkuekisoissakin vaikkapa edellisen päivän yksilökisojen finaalivastuksen, joka on pitänyt peitota heti perään uudelleen. Lähes 10 ottelua kahteen päivään on Sm-kisa viikonloppuina muutenkin aina spesiaalitapahtuma.

Kansainvälisesti 4 Eurooppa-cup mitalia, joista 2 kultaista. Euroopan-  ja Pan-Amerikan Openeissa olen sijoittunut 2 kertaa viidenneksi. Lisäksi on Finnish Judo Openista ”värisuora” mitaleja ja alle 23-vuotiaiden EM-kilpailujen 7.sija. Kaikenlaista pientä siihen päälle, kuten mitaleja eri maiden avoimista ja esim. ”Karjalan tasavallan” Sambo-painin mestaruus junioreista =). Yksittäisiä kovia kansainvälisiä vastuksia on tullut jo voitettua useampia, mutta valitettavasti ei samoissa kisoissa.

Lisäksi pidän hyvänä saavutuksena kohtuullisten taloudellisten resurrssien luomista vuodesta toiseen sekä terveenä pysymistä pienistä ”huolloista” huolimatta. Nämä ovat mahdollistaneet uran jatkumisen.

Tavoitteet judossa? 
Ottaa tarvittavat askeleet kansainväliselle terävimmälle judohuipulle ja menestyminen mitalien muodossa judon arvokilpailuissa. Samalla kuitenkin nauttien jokapäiväisestä harjoittelusta ja kilpailuista.

Pahimmat vastukset Suomessa, Ranskassa, maailmassa? 
Kotimaassa on paljon hyviä nuoria tulossa. Varsinkin nyt, kun aikuisten ja A-nuorten maajoukkueryhmät ovat kasvaneet. Jos kaikki jatkavat tosissaan 30-vuoden korville niin varmasti tulee menestystä isommalla rintamalla. Yhtä pahinta en osaa sanoa.

Ranskassa on ”seppokolmonen” kärjen osalta tällä hetkellä hieman sekaisin ja tämä vuosi varmaan näyttää kuka tai ketkä nousevat arvokisoihin, mutta eiköhän se Duprat, Urani, Korval ja Axus (2016 mestari) joukosta löydy. Porukkaa tosin riittää tähän(kin) sarjaan Ranskassa muitakin.

Maailmassa kun ottaa ranking-listalta top 10 niin aika pahoja myllyttäjiä alkaa löytymään. Ono, Hashimoto + muut jaapot, Orujov, An jne. Jos yksi pitää sanoa niin kyllä se Ono on. Veikkaan, että saman vastauksen saa lähes tulkoon keneltä tahansa muultakin seiskakolmen kaverilta maailmassa tällä hetkellä =).

Suunnitelmat judon jälkeen? 
En osaa vielä sanoa mitä teen urheilu-uran jälkeen. Saatan jatkaa lajin parissa valmentajana. Saavuttamalla tavoitteeni eli menestymällä arvokilpailuissa avautuvat valmentajan paikat helpommin. Toisaalta voin innostua kilpailemaan jossakin muussa urheilulajissa tai tehdä jotain ihan muuta.

Minut tuntevat tietävät, että olen ”oman polun kulkija” ja teen sitä mikä huvittaa muiden mielipiteistä välittämättä. Tarkoitus on ainakin toistaiseksi pysyä täällä Ranskassa. Kovana urheilumiehenä jatkan urheilun harrastamista jokatapauksessa kilpaurheilu-uran jälkeenkin, sen verran osaan varmasti sanoa.