Pirteän
ja hyväntuulisen oloisella Tea Laakkosella on kilpailu-uraltaan 6 SM-mitalia,
joista kaksi kultaista. Kilpauran lisäksi Tea on toiminut vuoden Judoliiton
toiminnanjohtajan sijaisena, Judoliiton hallituksessa, valmentanut nuoria,
aloittanut kilpapainonnoston ja viimeisimpänä ryhtynyt yhden kärkijudokamme,
Katri Kakon henkilökohtaiseksi valmentajaksi. Kyselemme tässä jutussa Tealta
kaikkea meidän mielestämme mielenkiintoista vähän siitä sun tästä.
 |
| Tea Laakkonen |
Kerro
itsestäsi.
Olen karvan verran yli
30-vuotias suorittaja, joka löytää itsensä judon parista kerta toisensa jälkeen
tavalla tai toisella. Palkkatyönä teen sisäistä raportointia Controllerin
nimikkeellä. Mulla on mies, joka harrastaa tosissaan judovalmentamista ja
10-vuotias tyttö joka ei edes halua kuulla sanaa judo.
Poden alati huonoa
omaatuntoa tekemättömistä asioista. Mä hukun hommiin mutta turhaudun tekemättömyydestä.
Toisaalta nautin pienistä asioista arjen keskellä, kuten dallaspullasta
aamupalana ja Aku Ankan taskareiden lukemisesta saunassa.
Pakonomainen tarve
saavuttaa on vienyt mut kaksi kertaa judon kansainvälisille tatameille omalla
uralla, nyt valmentajana ja viimeisempänä vielä painonnoston kansallisiin
arvokilpailuihin.
Kilpailijana
Otit
ensimmäisen SM-mitalisi jo vuonna 2002 ja seuraavan vasta 2012. Missä oikein
olit tämän ajan ja mikä sai sinut palaamaan kilpatatameille?
Katsotaas.
Keväällä 2005 kirjotin
Märskystä – olin muuten sen opinahjon ensimmäinen judon lajikapteeni.
Lukulomalla aloitin työt Sokoksen Mäkkärissä ja huomasin että rahalla voi tehdä
muutakin kuin maksaa judomatkoja. Samana kohtalon keväänä tapasin miehen –
tämän saman jonka kanssa edelleen hengaillaan. Luonnollisena jatkona muutin
Vantaalle, menin opiskelemaan ammattikorkeeseen, sain lapsen, olin futisvaimona
ja sitten – muutettiin takasin Nummelaan. Siitä se ajatus tatamille
palaamisesta tuli.
Alotin Nummelan Judon
kuntojudotreeneistä – ja homma vähän niinkun paisui siitä. Porvoon SM kisoissa
2011 tajusin että mä voisin oikeesti pärjätä sillä tasolla. Sillon kilpaili
vielä aktiivisesti mun vanhoja judokavereita kuten Kaisa Kota-Aho ja Antti
Rintamäki. Vuonna 2012 lunastin uhoni ja olin SM tatamilla ite. Vastassa oli
muuten -52 sarjassa muun muassa Allu Barton ja Anni Ikälä. ;)
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Helsinki Judo Camp 2-5.8.2018 (Juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Mikä
on paras muisto kilpauraltasi? Entä mitä pidät parhaana saavutuksenasi?
Parhaita muistoja on
leirimatkat. Reissaaminen ja yhdessä tatamilla hikoilu (ja itkeminen) on tuonut
mun elämään valtavan paljon hienoja ihmisiä, ja muutaman parhaan ystävän. Sen
lisäksi ne häivähtävät flow -hetket kilpailuissa on jäänyt mieleen. Tiedättekö,
silloin kun kunto on kohdillaan ja tuntuu että muut on niin järkyttävän hitaita,
kuin hidastettuna.
Lempitekniikat?
No sitä kieppiähän
minä. :D
Vapaa
sana kilpauraasi koskien.
Eläkkeellä mua ei jää
harmittamaan että harmi etten sillon kokeillut... Toisaalta... jos sitä vielä
lämmittelis judo-osaamista niin voiskohan sitä vielä...
Toimminnanjohtajana
Toimit
Suomen Judoliiton toimminnanjohtajan sijaisena koko vuoden 2017. Minkälainen
työnkuvasi oli?
Toiminnanjohtajuus oli ehkä erilainen näkökulma mun
vuonna 2016 alkaneelle hallituspestille. Se myös avasi aika paljon Suomalaista
urheilujärjestötoimintaa laajemminkin. Toiminnanjohtajan hoitaa liiton
operatiivista toimintaa – päätökset ja linjaukset tehdään hallituksessa ja
valmistellaan monesti valiokunnissa.
Toimenkuva oli laaja. Judo on arvostettu laji
urheilumaailmassa, sitäkin pitää vaalia. Vuosi 2017 oli varsinainen muutosten
vuosi. Alla olevat kirjoitin itselleni ylös ansioluetteloon merkattavaksi:
-
Vastaaminen liiton
toiminnasta, hakemuksista, sopimuksista ja seura-asioista.
-
Esimiehenä toimiminen muulle
liiton 6 hengen henkilöstölle, sekä uudet rekrytoinnit, työsopimus-asiat,
seuranta, ohjeistus ja henkilöstön palaverit
-
Talousseuranta, tilanteen
raportointi hallitukselle ja toimenpiteiden suunnittelu sekä budjetointi
-
Hallituksen kokousten
valmistelu ja asioiden esittely, sekä pöytäkirjan pitäminen
-
Seurakäynnit ja
sinettiseura-auditoinnit
-
Uuden jäsenrekisterijärjestelmän
käyttöönoton valmistelu, neuvonta, koulutus ja markkinointi seuroille ja
käyttäjille
-
Tiedotus
-
Yhteistyö sidosryhmien
kanssa
Lisäksi tein erilaisia matkojen varauksia ja kuuluin useampaankin valiokuntaan.
Osa vuodesta meni toki myös asioiden opetteluun.
Toiminnanjohtajana opin hyväksymään sen, että kaikkea ei voi tehdä
kerralla – täytyy priorisoida koska asioita tekemässä on vain rajallinen määrä
käsiä.
Jaksaisitko
myös avata Judoliiton toimintaa? (esim. mistä rahaa tulee, mitkä rahat ovat
korvamerkittyjä jne. )
Mä vastailen näihin mielelläni – ei ole kyse salaisesta tiedosta.
Judoliitto kuten mikä tahansa muukin suomalainen urheilujärjestö toimii
luottamusmiesjohtoisesti, mikä luo omat haasteensa. Se, miten paljon kehitystä
ja mihin suuntaan liitossa tapahtuu on lähes kokonaan kiinni hallituksesta,
valiokunnista, luottamushenkilöistä ja yksittäisten ihmisten jaksamisesta. Meidän
suurin voimavara, seurat pyörivät niin ikään hyvin pitkälti vapaaehtoisten voimin,
mistä ISO KIITOS kaikille seuratoimijoille. Mille tahansa urheilujärjestölle on tärkeää, että
hallituksessa on oikeanlaista osaamista. Ruotsin judoliitto muun muassa
kartoittaa aina mitä osaamista hallitukseen tarvitaan ja ”rekrytoidaan” sen
pohjalta. Mun rooli on ollut talousasioissa.
Judoliiton suurin yksittäinen rahoittaja on Opetus-
ja kulttuuriministeriö, joka rahoittaa Judoliiton toimintaa reilulla 300 000
eurolla vuodessa. Se raha ei ole korvamerkittyä, vaan on tarkoitettu liiton
toiminnan pyörittämiseen – ei kuitenkaan esimerkiksi huippu-urheilutoimintaan.
Olympiakomitean isoin tuki liitolle tulee
valmentajien palkkatukina, meillä on muun muassa kaksi NOV valmentajaa. Ryhmätuki
tulee joka vuosi hieman eri muotoisena. Nämä rahat ovat aina
henkilö-/ryhmäkohtaisia.
Lisäksi oma toiminta tekee jonkin verran tuottoa –
koulutukset, sekä osa materiaaleista ja varainhankinta.
Menopuolella suurin potti rahasta menee
valmennusvaliokunnan alaiseen toimintaan. Judoliiton järjestämillä matkoilla on
aina valmentajia matkassa – kenenkään ei tarvitse mennä matsiin ilman että
penkillä on valmentaja ja nämä valmentajat on matkoilla urheilijoita varten.
Näistä tulee luonnollisesti kuluja. Vuonna 2018 valmennuksen prosesseja
kehitetään ja olympiakarsintaa aloitetaan ihan toden teolla, siihen pyritään
satsaamaan myös rahallisesti. Myös muun muassa tuomarikomissiolla on oma
budjettinsa, on tärkeää että Suomalaisia tuomareita näkyy kansainvälisillä
tatameilla.
Ylijäämää yhdistyksessä on turha jäädä roikottamaan. Pystyimme muun
muassa viime vuoden tuloksesta tukemaan urheilijoita 20 000 eurolla. Monia
asioita on saatu järkeistettyä – muun muassa muutto ja avokonttoritilat tuovat
liitolle merkittäviä säästöjä vuokrassa takavuosiin verrattuna. Kuluva vuosi
2018 on budjetoitu 84 euroa ylijäämäiseksi.
Mikäli talousasiat kiinnostavat enemmänkin, voin
avata niitä mielelläni lisää. J Olen miettinyt omaa
blogikirjoitusta pelkästään tästä aiheesta – mutta toistaiseksi olen keksinyt
kaikenlaista muuta iltatekemistä.
Judolehti
siirtyi paperilta nettiin. Judoliitto säästää käsittääksemme tämän toimenpiteen
seurauksena joka vuosi suuria summia. Osaisitko arvioida kuinka paljon?
Vuositasolla säästöä tullaan saamaan karkeasti noin
30 000 euroa kun säästetään posti- ja painokuluissa. Osa tietysti on syytä
käyttää nykyisen sisällön tuottamiseen / tiedottamiseen.
Minkälainen
osa sinulla oli Judolehden muuttumisessa verkkolehdeksi ja minkälainen prosessi
tämä oli?
Olin mukana valmistelemassa muutoksen esittelyä hallitukselle. Koska olin
vuonna 2017 jäävättynä hallituksesta, en tietenkään ollut sitä päättämässä.
Lisäksi pääsin toteuttamaan muutosta ja muun muassa suunnittelemaan lehden
nykyistä ulkoasua. Olen lehteen nykyisellään todella tyytyväinen, Annikka ja
muut lehden parissa toimivat vapaaehtoiset tekevät loistavaa duunia.
Vanhoja juttuja lehden
pohjalle mun apuna oli viemässä myös liiton viimevuotiset kesätytöt Katri Kakko
ja Emilia Kanerva.
Toiminnanjohtajana
toimiessasi olit tosiaan mukana monessa asiassa. Mistä asioista sinulle jäi
hyvä mieli tai mihin vaikuttamiisi asioihin olet tyytyväinen?
Judolehden muutos oli hyvä, uutiskirje oli askel
oikeaan suuntaan. Tilitoimistoa vaihdettiin, muutos todettiin toimimattomaksi
joten se vaihdettiin takaisin kuukauden sisällä. Olen iloinen, että mulla oli
munaa tehdä se päätös. Vyökoekomissio startattiin vyökoejärjestelmää ylläpitämään,
mikä oli loistava parannus! Erittäin hyvä mieli jäi kaikista uusista
kohtaamisista ja ihmisistä, joiden kanssa mun polku viime vuonna kohtasi.
Suomisport oli sana, joka täytti mun loppukesän ja
suurimman osan syksystä. Se oli aikamoinen työmaa myös seuroille. Oon iloinen,
että se tehtiin – käytän sitä myös painonnoston puolella ja sen kätevämpää ei
ole. Se millä aikataululla se pilottilajina jouduttiin tekemään ei kylläkään
ollut optimaalinen kenellekään. Systeemi kuitenkin elää ja kehittyy, koko ajan
parempaan suuntaan.
Kirkkaasti paras mieli jäi siitä, että pystyttiin
panostamaan aikaisempia vuosia enemmän urheilijoihin ja valmennukseen.
Jos jotain jäi mun
mielestä tekemättä, niin judoshiai muutos. Se on muutos jonka haluaisin saada alulle
vielä tämän vuoden puolella.
-----------Hansokun kanssa yhteistyössä: (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Mitä
toiminnanjohtajan pestiin liittyen jäi kysymättä?
Toiminnanjohtajuus
avasi silmiä ja auttoi mua näkemään judon merkityksen muuhun urheiluyhteisöön,
sekä kansainväliseen judoyhteisöön peilattuna. Toiminnanjohtajuutta
mielenkiintoisempaa on ollut hallitustyö.
Nuorten valmennus
Kuten
alussa mainitsimme, olet toiminut tatamilla myös nuorten ohjaajana ja
valmentajana.
Mitä
sanoisit niille kilpailijoille tai harrastelijoille, jotka miettivät
alkaisivatko vetää treenejä nuoremmilleen jossain vaiheessa?
Jokainen innostava, innostunut, osaava ja kilpailutaustainen vetäjä tai
valmentaja on erittäin tärkeä. Saatat joku päivä sanoa jollekin nuorelle juuri
sen, mitä hän tarvitsee jatkaakseen lajin parissa. Jotain innostavaa, silmiä
avaavaa tai eteenpäin auttavaa ja itseluottamusta parantavaa. Ja se yksikin nuori
pysyy urheilun parissa, vaikkei ikinä maailmanmestaruuksia voittaisikaan.
Judon ohjaamisesta saa myös erittäin käytännönläheistä esiintymiskokemusta
tulevaisuutta ajatellen.
Jos et pysty
sitoutumaan kokoa vaikka tiimi, valmentajapooli tai muuten vaan hyvä
treeniporukka.
Kilpapainonnosto
Kilpajudourasi
jälkeen aloitit painonnonnoston. Mistä kipinä lajiin syttyi?
Syksyllä 2015 kävin
painonnoston peruskurssin. Kurssin lähestyessä loppua Emilia Kanerva sanoi salilla
että vois alkaa judouran jälkeen harrastamaan painonnostoa. Mä sanoin että niin
mäkin voisin! Mun nostovalmentaja Vesa Jaakkola (myös mm. Emilia Kanervan
fysiikkavalmentaja) kuuli sen ja kysyi että olenko tosissani, aloittaisinko.
Siitä se sitten lähti.
Judo ei ole ollenkaan
hassumpi pohja sille lajille, useimmille judokoille olympianostot on jo
valmiiksi tuttuja oheisharjoittelusta. On myös mahtavaa että siinä lajissa mun
rajallinen fyysinen ulottuvuus on valtti.
 |
| Painonnosto |
Kuinka
paljon punttituloksesi ovat nousseet uuden harrastuksen myötä? Ja kerro myös
onko oma kehonpainosi muuttunut?
Tein nyt keväällä
penkkienkan 71 kiloa. Aikaisemmin se taisi olla 65. Kyykkäsin tänään uuden
enkkakakkosen 102 kilolla. Ens viikolla pitäisi kyykätä 107 kilolla ykkönen.
Kun alotin painonnoston, mun takakyykkyenkka oli jossain alle 90 kilossa.
Nostoliikkeet nousee
kun tekniikka paranee, ei kuitenkaa yhtään niin nopeasti kun haluaisin. Erityisesti
tempauksen kehitys on harmittavan hidasta. Mä rakastan tempausta, mutta se ei
kyllä rakasta mua takas. Väkisin kilo kerrallaan siis. :D Rinnallevedossa (ja
työnnössä) viimeisin maksimitulos on 81 kiloa, tempauksessa 62 kiloa. Muistan
sen huikean tunteen kun keväällä 2016 tempasin ekan kerran 40 kiloa. Rinnalleveto
taisi olla 63 kilon paikkeilla syksyn 2015 peruskurssilla.
Kehonpaino on pysynyt jotakuinkin
samassa, kehonkoostumus on saattanut muuttua tällä matkalla. Treenaan noin
56-57 kilon painossa. SM kisoissa olin 53-kiloisissa.
Olet
oppinut varmasti painonnostosta ja voimanhankinnasta paljon. Kertoisitko
harjoittelustasi ja kommentoisitko sitä, mikä on mielestäsi oleellista
kun hankitaan VOIMAA?Jos mä jonkun yhden
jutun nostaisin, niin keskivartalon voiman merkitystä ei voi korostaa liikaa.
Pätee myös (ja erityisesti) judokoihin.
Henkilökohtaisena valmentajana
Toimit
nykyään myös Katri Kakon henkilökohtaisena valmantajana. Käsittääksemme olitte
jo entuudestanne hyviä ystäviä. Onko tässä asetelmassa urheilun kannalta hyviä
puolia? Entä huonoja?
Oltiin ja
ollaan edelleen hyviä ystäviä! Se on mun mielestä ihanaa että näen Katria
nykyään niin usein. Me osataan mun mielestä aika hyvin olla
urheilija-valmentaja –rooleissa ja kaveri-kaveri –rooleissa. Urheilun kannalta
hyvää on se, että ollaan niin saman kokoisia, pystyn lämmittelemään ja
treenaamaan Kaken kanssa. Hyvää on myös se, että meidän suhde on melkoisen
välitön. Molemmat pystyy puhumaan suoraan ja kaikista asioista. Me ollaan
valtavan erilaisia, molemmat opitaan samalla toisiltamme vuorovaikutukseen ja
valmennussuhteeseen liityviä asioita.
Haittapuolena
on ehkä se, että mun on toisinaan vaikee sanoa ikävästi tai kovasti Katrille,
koska se on myös mun ystävä. Onneksi on Tero, jonka kanssa jaetaan
valmentamisen roolit – Tero on meistä se tiukka. Painoa pudottaessa oli myös
vaikeaa nähdä sitä tuskaa – tiedän tasan tarkkaan kuinka ikävää se on.
Katrin takana
en ole vain minä, vaan koko team Kakko. Katrin isä Esa Kakko, Katrin Lahden
valmentaja Seppo Aaltonen, oma seura ja tukijat, fysiikkavalmentaja Vesa
Jaakkola, Olympiavalmentaja Pekkis, ravintovalmentaja, psyykkinen valmentaja ja
mun partner-in-crime, Tero.
 |
| Tea ja Katri |
Missä
tavoitteenne Katrin kanssa ovat ja kuinka niitä kohti mennään?
Täytyy ymmärtää, että vain vajaa vuosi sitten Katrin kanssa tavoitteet oli
pystyä treenaamaan säännöllisesti, selvitä arjesta ja palata jollain aikataululla
kisoihin. Nyt ollaan jo päästy kilpatatamin tuntuun. Huippukuntoa rakennetaan
vielä kohti ensi syksyä. Vuoden 2016 syksyllä – Katrin huippukautena mitali
Eurooppa Cupissa oli normaalia suoritustasoa. Tämän kevään lopuksi päästiin
omaan painoluokkaan ja European Openin otteluvoittoihin sekä 7.sijalle.
Sanoisin että kauden tavoitteet saavutettiin kirkkaasti.
Meidän tavoitteet on
Tokiossa.
Yhteenveto
Mikä
on ollut kaikista mukavin tähänastisista rooleistasi judon parissa?
Vihaan itteäni kun olen niin kliseinen – mutta olen
kiitollinen kaikista rooleista. ;) Treenien vetämiseen meni hetken aikaa syttyä
ja kasvaa, mutta sekin on nykyään mieluinen osa mun normimaanantaita.
Vapaa
sana.
Ootteko lukenut puheenjohtaja Tankin puheen Judolehdestä?
Ingressiin nostettu lause ”Kun ymmärrämme, että Suomen judo olemme me eikä
”ne” olemme oikealla tiellä tulevaisuuden historian kirjoittamisessa.” on
mun mielestä niin hyvin sanottu, että sen ajatuksen haluan jättää viimeiseksi.
Toinen Hansokun toimittaja, Valtosen Tommi mua joskus kisavuosina torui
kateudesta. Kaikki menestys kaikilla judon osa-alueilla on pelkkää plussaa
meille kaikille.
On vain yksi judo.
