perjantai 8. kesäkuuta 2018

pieni SUURI Tea Laakkonen


Pirteän ja hyväntuulisen oloisella Tea Laakkosella on kilpailu-uraltaan 6 SM-mitalia, joista kaksi kultaista. Kilpauran lisäksi Tea on toiminut vuoden Judoliiton toiminnanjohtajan sijaisena, Judoliiton hallituksessa, valmentanut nuoria, aloittanut kilpapainonnoston ja viimeisimpänä ryhtynyt yhden kärkijudokamme, Katri Kakon henkilökohtaiseksi valmentajaksi. Kyselemme tässä jutussa Tealta kaikkea meidän mielestämme mielenkiintoista vähän siitä sun tästä.

Tea Laakkonen


Kerro itsestäsi.
Olen karvan verran yli 30-vuotias suorittaja, joka löytää itsensä judon parista kerta toisensa jälkeen tavalla tai toisella. Palkkatyönä teen sisäistä raportointia Controllerin nimikkeellä. Mulla on mies, joka harrastaa tosissaan judovalmentamista ja 10-vuotias tyttö joka ei edes halua kuulla sanaa judo.
Poden alati huonoa omaatuntoa tekemättömistä asioista. Mä hukun hommiin mutta turhaudun tekemättömyydestä. Toisaalta nautin pienistä asioista arjen keskellä, kuten dallaspullasta aamupalana ja Aku Ankan taskareiden lukemisesta saunassa.
Pakonomainen tarve saavuttaa on vienyt mut kaksi kertaa judon kansainvälisille tatameille omalla uralla, nyt valmentajana ja viimeisempänä vielä painonnoston kansallisiin arvokilpailuihin.

Kilpailijana
Otit ensimmäisen SM-mitalisi jo vuonna 2002 ja seuraavan vasta 2012. Missä oikein olit tämän ajan ja mikä sai sinut palaamaan kilpatatameille?
Katsotaas.
Keväällä 2005 kirjotin Märskystä – olin muuten sen opinahjon ensimmäinen judon lajikapteeni. Lukulomalla aloitin työt Sokoksen Mäkkärissä ja huomasin että rahalla voi tehdä muutakin kuin maksaa judomatkoja. Samana kohtalon keväänä tapasin miehen – tämän saman jonka kanssa edelleen hengaillaan. Luonnollisena jatkona muutin Vantaalle, menin opiskelemaan ammattikorkeeseen, sain lapsen, olin futisvaimona ja sitten – muutettiin takasin Nummelaan. Siitä se ajatus tatamille palaamisesta tuli.
Alotin Nummelan Judon kuntojudotreeneistä – ja homma vähän niinkun paisui siitä. Porvoon SM kisoissa 2011 tajusin että mä voisin oikeesti pärjätä sillä tasolla. Sillon kilpaili vielä aktiivisesti mun vanhoja judokavereita kuten Kaisa Kota-Aho ja Antti Rintamäki. Vuonna 2012 lunastin uhoni ja olin SM tatamilla ite. Vastassa oli muuten -52 sarjassa muun muassa Allu Barton ja Anni Ikälä. ;)

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
                                      Helsinki Judo Camp 2-5.8.2018 (Juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Mikä on paras muisto kilpauraltasi? Entä mitä pidät parhaana saavutuksenasi?
Parhaita muistoja on leirimatkat. Reissaaminen ja yhdessä tatamilla hikoilu (ja itkeminen) on tuonut mun elämään valtavan paljon hienoja ihmisiä, ja muutaman parhaan ystävän. Sen lisäksi ne häivähtävät flow -hetket kilpailuissa on jäänyt mieleen. Tiedättekö, silloin kun kunto on kohdillaan ja tuntuu että muut on niin järkyttävän hitaita, kuin hidastettuna.

Lempitekniikat?
No sitä kieppiähän minä. :D

Vapaa sana kilpauraasi koskien.
Eläkkeellä mua ei jää harmittamaan että harmi etten sillon kokeillut... Toisaalta... jos sitä vielä lämmittelis judo-osaamista niin voiskohan sitä vielä...

Toimminnanjohtajana
Toimit Suomen Judoliiton toimminnanjohtajan sijaisena koko vuoden 2017. Minkälainen työnkuvasi oli? 
Toiminnanjohtajuus oli ehkä erilainen näkökulma mun vuonna 2016 alkaneelle hallituspestille. Se myös avasi aika paljon Suomalaista urheilujärjestötoimintaa laajemminkin. Toiminnanjohtajan hoitaa liiton operatiivista toimintaa – päätökset ja linjaukset tehdään hallituksessa ja valmistellaan monesti valiokunnissa. 

Toimenkuva oli laaja. Judo on arvostettu laji urheilumaailmassa, sitäkin pitää vaalia. Vuosi 2017 oli varsinainen muutosten vuosi. Alla olevat kirjoitin itselleni ylös ansioluetteloon merkattavaksi:  

-        Vastaaminen liiton toiminnasta, hakemuksista, sopimuksista ja seura-asioista.
-        Esimiehenä toimiminen muulle liiton 6 hengen henkilöstölle, sekä uudet rekrytoinnit, työsopimus-asiat, seuranta, ohjeistus ja henkilöstön palaverit
-        Talousseuranta, tilanteen raportointi hallitukselle ja toimenpiteiden suunnittelu sekä budjetointi
-        Hallituksen kokousten valmistelu ja asioiden esittely, sekä pöytäkirjan pitäminen
-        Seurakäynnit ja sinettiseura-auditoinnit
-        Uuden jäsenrekisterijärjestelmän käyttöönoton valmistelu, neuvonta, koulutus ja markkinointi seuroille ja käyttäjille
-        Tiedotus
-        Yhteistyö sidosryhmien kanssa

Lisäksi tein erilaisia matkojen varauksia ja kuuluin useampaankin valiokuntaan. Osa vuodesta meni toki myös asioiden opetteluun.
Toiminnanjohtajana opin hyväksymään sen, että kaikkea ei voi tehdä kerralla – täytyy priorisoida koska asioita tekemässä on vain rajallinen määrä käsiä.

Jaksaisitko myös avata Judoliiton toimintaa? (esim. mistä rahaa tulee, mitkä rahat ovat korvamerkittyjä jne. )
Mä vastailen näihin mielelläni – ei ole kyse salaisesta tiedosta.
Judoliitto kuten mikä tahansa muukin suomalainen urheilujärjestö toimii luottamusmiesjohtoisesti, mikä luo omat haasteensa. Se, miten paljon kehitystä ja mihin suuntaan liitossa tapahtuu on lähes kokonaan kiinni hallituksesta, valiokunnista, luottamushenkilöistä ja yksittäisten ihmisten jaksamisesta. Meidän suurin voimavara, seurat pyörivät niin ikään hyvin pitkälti vapaaehtoisten voimin, mistä ISO KIITOS kaikille seuratoimijoille. Mille tahansa urheilujärjestölle on tärkeää, että hallituksessa on oikeanlaista osaamista. Ruotsin judoliitto muun muassa kartoittaa aina mitä osaamista hallitukseen tarvitaan ja ”rekrytoidaan” sen pohjalta. Mun rooli on ollut talousasioissa.
Judoliiton suurin yksittäinen rahoittaja on Opetus- ja kulttuuriministeriö, joka rahoittaa Judoliiton toimintaa reilulla 300 000 eurolla vuodessa. Se raha ei ole korvamerkittyä, vaan on tarkoitettu liiton toiminnan pyörittämiseen – ei kuitenkaan esimerkiksi huippu-urheilutoimintaan.

Olympiakomitean isoin tuki liitolle tulee valmentajien palkkatukina, meillä on muun muassa kaksi NOV valmentajaa. Ryhmätuki tulee joka vuosi hieman eri muotoisena. Nämä rahat ovat aina henkilö-/ryhmäkohtaisia.

Lisäksi oma toiminta tekee jonkin verran tuottoa – koulutukset, sekä osa materiaaleista ja varainhankinta.

Menopuolella suurin potti rahasta menee valmennusvaliokunnan alaiseen toimintaan. Judoliiton järjestämillä matkoilla on aina valmentajia matkassa – kenenkään ei tarvitse mennä matsiin ilman että penkillä on valmentaja ja nämä valmentajat on matkoilla urheilijoita varten. Näistä tulee luonnollisesti kuluja. Vuonna 2018 valmennuksen prosesseja kehitetään ja olympiakarsintaa aloitetaan ihan toden teolla, siihen pyritään satsaamaan myös rahallisesti. Myös muun muassa tuomarikomissiolla on oma budjettinsa, on tärkeää että Suomalaisia tuomareita näkyy kansainvälisillä tatameilla. 

Ylijäämää yhdistyksessä on turha jäädä roikottamaan. Pystyimme muun muassa viime vuoden tuloksesta tukemaan urheilijoita 20 000 eurolla. Monia asioita on saatu järkeistettyä – muun muassa muutto ja avokonttoritilat tuovat liitolle merkittäviä säästöjä vuokrassa takavuosiin verrattuna. Kuluva vuosi 2018 on budjetoitu 84 euroa ylijäämäiseksi.
Mikäli talousasiat kiinnostavat enemmänkin, voin avata niitä mielelläni lisää. J Olen miettinyt omaa blogikirjoitusta pelkästään tästä aiheesta – mutta toistaiseksi olen keksinyt kaikenlaista muuta iltatekemistä.



Judolehti siirtyi paperilta nettiin. Judoliitto säästää käsittääksemme tämän toimenpiteen seurauksena joka vuosi suuria summia. Osaisitko arvioida kuinka paljon?
Vuositasolla säästöä tullaan saamaan karkeasti noin 30 000 euroa kun säästetään posti- ja painokuluissa. Osa tietysti on syytä käyttää nykyisen sisällön tuottamiseen / tiedottamiseen.



Minkälainen osa sinulla oli Judolehden muuttumisessa verkkolehdeksi ja minkälainen prosessi tämä oli?
Olin mukana valmistelemassa muutoksen esittelyä hallitukselle. Koska olin vuonna 2017 jäävättynä hallituksesta, en tietenkään ollut sitä päättämässä. Lisäksi pääsin toteuttamaan muutosta ja muun muassa suunnittelemaan lehden nykyistä ulkoasua. Olen lehteen nykyisellään todella tyytyväinen, Annikka ja muut lehden parissa toimivat vapaaehtoiset tekevät loistavaa duunia.
Vanhoja juttuja lehden pohjalle mun apuna oli viemässä myös liiton viimevuotiset kesätytöt Katri Kakko ja Emilia Kanerva.


Toiminnanjohtajana toimiessasi olit tosiaan mukana monessa asiassa. Mistä asioista sinulle jäi hyvä mieli tai mihin vaikuttamiisi asioihin olet tyytyväinen?
Judolehden muutos oli hyvä, uutiskirje oli askel oikeaan suuntaan. Tilitoimistoa vaihdettiin, muutos todettiin toimimattomaksi joten se vaihdettiin takaisin kuukauden sisällä. Olen iloinen, että mulla oli munaa tehdä se päätös. Vyökoekomissio startattiin vyökoejärjestelmää ylläpitämään, mikä oli loistava parannus! Erittäin hyvä mieli jäi kaikista uusista kohtaamisista ja ihmisistä, joiden kanssa mun polku viime vuonna kohtasi.

Suomisport oli sana, joka täytti mun loppukesän ja suurimman osan syksystä. Se oli aikamoinen työmaa myös seuroille. Oon iloinen, että se tehtiin – käytän sitä myös painonnoston puolella ja sen kätevämpää ei ole. Se millä aikataululla se pilottilajina jouduttiin tekemään ei kylläkään ollut optimaalinen kenellekään. Systeemi kuitenkin elää ja kehittyy, koko ajan parempaan suuntaan.

Kirkkaasti paras mieli jäi siitä, että pystyttiin panostamaan aikaisempia vuosia enemmän urheilijoihin ja valmennukseen.

Jos jotain jäi mun mielestä tekemättä, niin judoshiai muutos. Se on muutos jonka haluaisin saada alulle vielä tämän vuoden puolella.
-----------Hansokun kanssa yhteistyössä: (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
www.penado.fi   (alekoodi "hansoku" -10% Ei koske tuoteryhmää matot ja tatamit)
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Mitä toiminnanjohtajan pestiin liittyen jäi kysymättä?
Toiminnanjohtajuus avasi silmiä ja auttoi mua näkemään judon merkityksen muuhun urheiluyhteisöön, sekä kansainväliseen judoyhteisöön peilattuna. Toiminnanjohtajuutta mielenkiintoisempaa on ollut hallitustyö.



Nuorten valmennus
Kuten alussa mainitsimme, olet toiminut tatamilla myös nuorten ohjaajana ja valmentajana
Mitä sanoisit niille kilpailijoille tai harrastelijoille, jotka miettivät alkaisivatko vetää treenejä nuoremmilleen jossain vaiheessa?
Jokainen innostava, innostunut, osaava ja kilpailutaustainen vetäjä tai valmentaja on erittäin tärkeä. Saatat joku päivä sanoa jollekin nuorelle juuri sen, mitä hän tarvitsee jatkaakseen lajin parissa. Jotain innostavaa, silmiä avaavaa tai eteenpäin auttavaa ja itseluottamusta parantavaa. Ja se yksikin nuori pysyy urheilun parissa, vaikkei ikinä maailmanmestaruuksia voittaisikaan.
Judon ohjaamisesta saa myös erittäin käytännönläheistä esiintymiskokemusta tulevaisuutta ajatellen.
Jos et pysty sitoutumaan kokoa vaikka tiimi, valmentajapooli tai muuten vaan hyvä treeniporukka.

Kilpapainonnosto
Kilpajudourasi jälkeen aloitit painonnonnoston. Mistä kipinä lajiin syttyi?
Syksyllä 2015 kävin painonnoston peruskurssin. Kurssin lähestyessä loppua Emilia Kanerva sanoi salilla että vois alkaa judouran jälkeen harrastamaan painonnostoa. Mä sanoin että niin mäkin voisin! Mun nostovalmentaja Vesa Jaakkola (myös mm. Emilia Kanervan fysiikkavalmentaja) kuuli sen ja kysyi että olenko tosissani, aloittaisinko. Siitä se sitten lähti.
Judo ei ole ollenkaan hassumpi pohja sille lajille, useimmille judokoille olympianostot on jo valmiiksi tuttuja oheisharjoittelusta. On myös mahtavaa että siinä lajissa mun rajallinen fyysinen ulottuvuus on valtti. 

Painonnosto

Kuinka paljon punttituloksesi ovat nousseet uuden harrastuksen myötä? Ja kerro myös onko oma kehonpainosi muuttunut? 
Tein nyt keväällä penkkienkan 71 kiloa. Aikaisemmin se taisi olla 65. Kyykkäsin tänään uuden enkkakakkosen 102 kilolla. Ens viikolla pitäisi kyykätä 107 kilolla ykkönen. Kun alotin painonnoston, mun takakyykkyenkka oli jossain alle 90 kilossa.
Nostoliikkeet nousee kun tekniikka paranee, ei kuitenkaa yhtään niin nopeasti kun haluaisin. Erityisesti tempauksen kehitys on harmittavan hidasta. Mä rakastan tempausta, mutta se ei kyllä rakasta mua takas. Väkisin kilo kerrallaan siis. :D Rinnallevedossa (ja työnnössä) viimeisin maksimitulos on 81 kiloa, tempauksessa 62 kiloa. Muistan sen huikean tunteen kun keväällä 2016 tempasin ekan kerran 40 kiloa. Rinnalleveto taisi olla 63 kilon paikkeilla syksyn 2015 peruskurssilla.
Kehonpaino on pysynyt jotakuinkin samassa, kehonkoostumus on saattanut muuttua tällä matkalla. Treenaan noin 56-57 kilon painossa. SM kisoissa olin 53-kiloisissa.


Olet oppinut varmasti painonnostosta ja voimanhankinnasta paljon. Kertoisitko harjoittelustasi ja  kommentoisitko sitä, mikä on mielestäsi oleellista kun hankitaan VOIMAA?Jos mä jonkun yhden jutun nostaisin, niin keskivartalon voiman merkitystä ei voi korostaa liikaa. Pätee myös (ja erityisesti) judokoihin.

Henkilökohtaisena valmentajana
Toimit nykyään myös Katri Kakon henkilökohtaisena valmantajana. Käsittääksemme olitte jo entuudestanne hyviä ystäviä. Onko tässä asetelmassa urheilun kannalta hyviä puolia? Entä huonoja?
Oltiin ja ollaan edelleen hyviä ystäviä! Se on mun mielestä ihanaa että näen Katria nykyään niin usein. Me osataan mun mielestä aika hyvin olla urheilija-valmentaja –rooleissa ja kaveri-kaveri –rooleissa. Urheilun kannalta hyvää on se, että ollaan niin saman kokoisia, pystyn lämmittelemään ja treenaamaan Kaken kanssa. Hyvää on myös se, että meidän suhde on melkoisen välitön. Molemmat pystyy puhumaan suoraan ja kaikista asioista. Me ollaan valtavan erilaisia, molemmat opitaan samalla toisiltamme vuorovaikutukseen ja valmennussuhteeseen liityviä asioita.

Haittapuolena on ehkä se, että mun on toisinaan vaikee sanoa ikävästi tai kovasti Katrille, koska se on myös mun ystävä. Onneksi on Tero, jonka kanssa jaetaan valmentamisen roolit – Tero on meistä se tiukka. Painoa pudottaessa oli myös vaikeaa nähdä sitä tuskaa – tiedän tasan tarkkaan kuinka ikävää se on.

Katrin takana en ole vain minä, vaan koko team Kakko. Katrin isä Esa Kakko, Katrin Lahden valmentaja Seppo Aaltonen, oma seura ja tukijat, fysiikkavalmentaja Vesa Jaakkola, Olympiavalmentaja Pekkis, ravintovalmentaja, psyykkinen valmentaja ja mun partner-in-crime, Tero.


Tea ja Katri


Missä tavoitteenne Katrin kanssa ovat ja kuinka niitä kohti mennään?
Täytyy ymmärtää, että vain vajaa vuosi sitten Katrin kanssa tavoitteet oli pystyä treenaamaan säännöllisesti, selvitä arjesta ja palata jollain aikataululla kisoihin. Nyt ollaan jo päästy kilpatatamin tuntuun. Huippukuntoa rakennetaan vielä kohti ensi syksyä. Vuoden 2016 syksyllä – Katrin huippukautena mitali Eurooppa Cupissa oli normaalia suoritustasoa. Tämän kevään lopuksi päästiin omaan painoluokkaan ja European Openin otteluvoittoihin sekä 7.sijalle. Sanoisin että kauden tavoitteet saavutettiin kirkkaasti.
Meidän tavoitteet on Tokiossa.

Yhteenveto
Mikä on ollut kaikista mukavin tähänastisista rooleistasi judon parissa?
Vihaan itteäni kun olen niin kliseinen – mutta olen kiitollinen kaikista rooleista. ;) Treenien vetämiseen meni hetken aikaa syttyä ja kasvaa, mutta sekin on nykyään mieluinen osa mun normimaanantaita.

Vapaa sana.
Ootteko lukenut puheenjohtaja Tankin puheen Judolehdestä? Ingressiin nostettu lause ”Kun ymmärrämme, että Suomen judo olemme me eikä ”ne”  olemme oikealla tiellä tulevaisuuden historian kirjoittamisessa.” on mun mielestä niin hyvin sanottu, että sen ajatuksen haluan jättää viimeiseksi. Toinen Hansokun toimittaja, Valtosen Tommi mua joskus kisavuosina torui kateudesta. Kaikki menestys kaikilla judon osa-alueilla on pelkkää plussaa meille kaikille.

On vain yksi judo.








keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Hansokun Tärpit EM Kisoihin

EM-kilpailut pyörähtävät käyntiin huomenna ja Hansoku on jälleen ajan hermolla. Vaikka Suomalaisia ei tänä vuonna kilpailuissa ottelekkaan, on judon ystäville silti tarjolla paljon mielenkiintoista katsottavaa. Tässä siis Hansokun tärpit vuoden 2018 EM-kisoihin.


Ensin kuitenkin perustiedot
Paikka: Tel Aviv, Israel
Aikataulu:
Torstai 26.4, -48, -52, -57, -60 & -66
Perjantai 27.4 -63, -70, -73 & -81
Lauantai 28.4 -78, +78, -90, -100 & +100
Ottelut alkavat päivittäin klo 12.00 Suomen aikaan. Finaalit otellaan torstaina ja lauantaina klo 17, ja perjantaina klo 16.


Tärpit - Päivä 1




Beslan Mudranov -60kg
Hallitseva olympiavoittaja, Venäjän Beslan Mudranov, on otellut vain kerran Rion olympialaisten jälkeen. Muutama kuukausi takaperin tehty comeback tuotti pronssia Ekateringburgin Grand Slamissa. Parhaimmillaan Mudranov on uskomattoman hyvä, ja miehen avointa ottelutyyliä on aina viihdyttävä seurata. Arvonta on heittänyt sijoittamattoman venäläisen sellaiseen kohtaan, että jokaisessa ottelussa on vastassa selkeä mitalisuosikki. Luvassa on siis varmasti viihdyttävä show niin kauan kun Mudranov pysyy leikissä mukana.

Kosovon Naiset
Majlinda Kelmendin olympiavoitto oli Kosovolle käsittämättömän iso asia. Vaikka Kelmendi ei ole itse mukana, on Kosovosta nousemassa uusi kovien naisjudokoiden sukupolvi. Nora Gjakova (57) ja Distria Krasniqi (52) ovat ehdottomasti mielenkiintoisia seurattavia. Kosovolaisten judo on aggressiivista ja viihdyttävää. On todennäköistä että torstaina Kosovoon matkaa lisää arvokisamitaleita, ehkä jopa kaksi.

Georgii Zantaraia -66kg
Tarvitseeko tätä enää tässä kohtaa edes selittää? Lyhyesti ja kauniisti. Zantaraia on yksi kaikkien aikojen viihdyttävämpiä ottelijoita. Hän on myös hallitseva euroopanmestari. Alle 66kg sarjassa kannattaa pitää silmällä myös Venäjän Yakub Shamilovia. Toimituksella on kutina että mies kruunataan huomenna euroopanmestariksi.

Tärpit - Päivä 2

Agbegnenou vs Trstenjak
Alle 63kg on todennäköisesti jälleen kahden kauppaa, ellei mitään yllättävää tapahdu. Pariisissa Agbegnenou oli selkeästi parempi, mutta Trstenjak oli vasta palaamassa matolle loukkaantumisen jälkeen. Jälleen kerran, voittajaa on lähes mahdotonta ennustaa.

Ruotsi
Perjantai on Ruotsin suuri päivä. Tommy Macias, Mia Hermansson, Anna Bernholm, sekä Robin Pacek. Ruotsin judo on nyt siinä pisteessä, että mitali perjantaina ei ole vain mahdollista - se on todennäköistä. Hyvänä päivänä Ruotsiin saattaa matkata jopa 3 mitalia.

-73kg
Tätä kirjoittaessa ei ole vielä selvää millä tavalla sarjat on jaettu eri matoille, mutta yksi asia on varmaa.Perjantain seurattava sarja on 73kg. Mukana ovat molemmat azerit Orujov (OG2 2016) ja Heydarov (EM1 2017), Georgian Shavdatuashvili (OG1 2012, OG3 2016), Italian ihmepoika Fabio Basile (OG1 2016 -66), Pariisin yllättäen voittanut Kosovon Akil Gjakova, sekä tietysti naapurimaidemme pojat Oscar Pertelson (EST) ja Tommy Macias (SWE)

Tärpit - Päivä 3

-90kg
Jos koko kilpailuista pitäisi valita vain yksi sarja katsottavaksi, olisi se -90kg. Sarjan taso on Euroopassa tällä hetkellä niin laaja, että lähes jokainen sarjan ottelu käydään todella kovien nimien välillä. Mukana ovat hallitseva euroopanmestari Kukolj (SRB), hallitseva maailmanmestari, myöskin serbialainen Nemanja Majdov, vuoden 2013 MM2 Kriztian Toth (HUN), sekä Venäjän Mihail Igolnikov, joka tuhosi Ekaterinburgissa olympiavoittaja Mashu Bakerin. Igolnikov muuten aloittaa urakkansa vuoden takaista EM-hopeamitalisti Axel Clergetiä (FRA) vastaan. Ainiin, ja löytyyhän sarjasta myöskin Georgian Beka Gviniashvili, jolla on tapana lennättää kilpakumppaneitaan vallan vallattomasti katon kautta tatamiin.

Liparteliani & Tushisvili
Georgialla on lauantaina mahdollisuus jopa triplaan, jos Gviniashvili pystyy hoitamaan alle -90kg sarjan. Varlam Liparteliania voi surutta tituleerata judolegendaksi (ja niin tässä blogissa on jo kauan tehtykkin). Lauantaina Liparteliani ottaa yhdeksännen euroopanmestaruusmitalinsa. Se tulee olemaan kultainen. Tushishvilin kiinnostavuutta tuskin tarvitsee perustella. Vai lennättääkö joku muu - siis oikeasti lennättää - 130 kiloisia lihakimppuja ilman halki kuten Tushishvili. Mielenkiintoista olisi nähdä uusintaottelu vuoden takaisesta, jolloin Tushishvili tuhosi alle 100kg olympiavoittaja Lukas Krpalekin. Nyt vuotta myöhemmin Krpalek on ottanut hieman lisää massaa, ja voisi kyetä uhkaamaan Tushishviliä - varsinkin matossa.


-----------Hansokun kanssa yhteistyössä:
www.penado.fi   (alekoodi "hansoku" -10% Ei koske tuoteryhmää matot ja tatamit)
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

torstai 12. huhtikuuta 2018

Tommin ajatuksia judotekniikasta

Eräs nuori urheilija kysyi minulta joskus miksi Hansoku kirjoittaa aina voimasta, eikä koskaan tekniikasta. Ehkä vastaus on, että tekniikasta on vaikeampi kirjoittaa. Tai ehkä emme koe olevamme teknisesti päteviä neuvomaan. Tai ehkä tekniikasta keskusteleminen on vaikeampaa yleisellä tasolla, sillä jokainen judoka toteuttaa tekniikat omalla yksilöllisellä tavallaan. Tästä huolimatta judotekniikka kuuluu ainakin omiin lempipuheenaiheisiini, joten nyt on tullut aika viedä ajatus myös paperille. Seuraavaksi lukemasi artikkeli (ellet päätä tässä kohtaa sulkea selainta) on omia sekavia ajatuksiani judotekniikasta, jotka olen mahdollisimman selkeästi koettanut sanoiksi pukea. Pahoittelen jo valmiiksi tekstiä, joka todennäköisesti ryöstäytyy täysin hallinnasta ja muuttuu pienimuotoiseksi novelliksi.
-Tommi


-----------Hansokun kanssa yhteistyössä:

www.penado.fi   (alekoodi "hansoku" -10% Ei koske tuoteryhmää matot ja tatamit)
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Osa 1: Tekniikan Merkitys Judossa

Olipa judoka kilpailija tai harrastaja hänen tärkein ominaisuutensa judokana on hänen judotekniikkansa. Tekniikan tärkein osuus on puolestaan sen toteuttaminen realistisessa kamppailutilanteessa: itsepuolustuksessa, randorissa, tai shiaissa. Näistä itsepuolustus on ainoa, jossa en toivo kenenkään joutuvan judotaitojaan koskaan testaamaan. Minulla ei myöskään ole paljoa kokemusta judotekniikoiden harjoittelussa itsepuolustustilanteita varten. Tästä syystä tämä artikkeli käsittelee judotekniikkaa ja sen harjoittelua randoria ja kilpailua silmällä pitäen. Puhtainkaan tekniikkakilpailussa toteutettu tekniikka ei mielestäni kerro judotekniikan toimivuudesta muuta kuin sen, että tekniikan peruselementit ovat kunnossa. Jos tekniikkaa ei kykene toteuttamaan kun uke vastustaa, ei kyseessä ole tehokas judotekniikka.  

Ehkä tässä kohtaa olisi myös hyvä määritellä se, mitä tarkoitan kun puhun judotekniikasta. Judotekniikka ei ole vain judoheittoja. Se on kaikki mitä judoka judon puitteissa tatamilla tekee: Otteen ottaminen, heittojen väistäminen, vastustajan otteen irrottaminen, matossa hyökkääminen, heittäminen etc.

Jos tekniikka on judokan tärkein ominaisuus, miten se suhtautuu muihin ominaisuuksiin, kuten voimaan, nopeuteen tai kestävyyteen? Tekniikka ei ole olemassa tyhjiössä, vaan kaikki edellä mainitut tekijät vaikuttavat yksilön kykyyn suorittaa judotekniikka. Tästä syystä kaikkien kilpajudokan ominaisuuksien tulee olla korkealla tasolla.

Kansainvälisesti menestyvät judokat ovat yleensä erittäin hyviä puolustamaan judotekniikoita. Jos tori on ukeen verrattuna heikko, ja uke osaa puolustaa hyvin tekniikkaa, on torin lähes mahdotonta heittää ukea, vaikka tekniikka hipoisi täydellisyyttä. Jos tori sen sijaan on lähes yhtä vahva kuin uke, mutta hänen hyökkäyksensä on parempi kun uken puolustus, on paljon todennäköisempää että hyökkäys onnistuu. Tässä kohtaa joku voi saivarrella, että pitää yrittää sitten eri tekniikkaa, tai hämätä. Taitava judoka osaa kuitenkin puolustautua hyvin kaikkia judotekniikoita vastaan. Hyvään tekniikkaan kuuluu myös se, että judoka ei ylireagoi hämäyksiin.
Sama pätee kestävyyteen ja nopeuteen. Vaikka puolustustekniikka olisi kuinka hyvä, ei siitä ole juurikaan apua jos puolustaa jaksaa vain minuutin. Hitaasti ei sen sijaan pysty heittämään, eikä väistämään. Jokaisen tulee totta kai tukeutua omiin vahvuuksiinsa, mutta kaikkien ominaisuuksien tulisi kilpailevalla judokalla olla mahdollisimman hyvällä tasolla, jotta ne tukisivat tekniikan tehokasta toteuttamista.

On kuitenkin hyvä muistaa, että ominaisuudet ovat olemassa tukeakseen judotekniikan mahdollisimman hyvää suorittamista. Oikea-aikaisella tekniikalla pystytään kuromaan kiinni suuriakin voima tai kokoeroja. Tekniikan tarkoituksena on tuottaa mahdollisimman suuri voima, mahdollisimman oikeaan aikaan, mahdollisimman pienellä vaivalla. Näin minä ainakin tulkitsen maksimaalisen tehon periaatteen.

Osa 2: Judotekniikka Shiaissa 

Tekniikan käytön judo-ottelussa voi mielestäni pelkistää seuraavaan 6-askeleen kaavaan:
Estä vastustajan ote --> ota oma ote/riko vastustajan ote ja ota oma ote --> älä lennä --> heitä --> älä jää sidontaan/lukkoon/kuristukseen --> ota sidonta/lukko/kuristus.

Jokaisen askeleen tehokas suorittaminen edellyttää mahdollisimman hyvää suoriutumista sitä edeltäneestä kohdasta, vaikka kaikissa tapauksissa se ei olekaan välttämätöntä. Esimerkiksi vastustajan vahvaa otetta voi käyttää heiton tekemiseen, mutta yleisesti on paljon helpompaa heittää omasta otteesta. Avaan kaavaa nyt hiukan. Suurimmalle osalle tämä on varmasti vanhan kertausta, mutta scrollatkaa edes läpi, teksti jatkuu vielä tämän osion jälkeenkin.

Estä vastustajan ote: Nykyjudossa monien judokoiden lempiote on sellainen, joka ahdistaa vastustajaa huonompaan asemaan ja/tai rajoittaa tämän hyökkäysvaihtoehtoja. Tästä syystä ottelun ensimmäinen askel on se, että judokan ei tulisi jäädä vastustajan haluamaan otteeseen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita pakenevaa räpeltämistä, vaan sitä, että judoka blokkaa vastustajan otteen ja ottaa oman otteen. Oman otteen ottaminen on huomattavasti helpompaa, kun blokkaa myös vastustajan otteen.

Ota oma ote/riko vastustajan ote: Kun vastustajan ote on blokattu, on huomattavasti helpompaa saada oma ote. Jos vastustaja tämän jälkeen saa jälleen otteen, tai vastustajan otteen blokkaaminen on epäonnistunut, tulee ote irrottaa. Toki, jos ote on 50/50 (esimerkiksi migi vs migi molemmat kädet kiinni) on molemmilla otteen puolesta yhtäläinen mahdollisuus heittää. Mahdollisuudet heittää (sekä puolustaa) paranevat kuitenkin huomattavasti jos vastustajan otteen saa irrotettua, ja oman pidettyä.

Älä lennä: Kun judoka on saanut otteen, tai rikkomisyrityksistä huolimatta jäänyt otteeseen on seuraava askel olla lentämättä. Tärkeimmät tähän vaikuttavat tekijät ovat ote ja asento. Otteen pitämisen tulee olla tarpeeksi hyvää, jottei vastustaja pysty purkamaan judokan otetta ja rakentamaan omaa heittopaikkaansa. Asennon sen sijaan pitää olla sellainen, että judoka on kokoajan tasapainoalueellaan, kunnes itse päättää siirtyä hyökkäämään. Jos vastustaja ei kykene liikuttamaan judokaa pois tasapainoalueelta, on tätä myöskin erittäin vaikea heittää. Asennon ei kuitenkaan tule olla jäykkä, vaan judokan on kyettävä reagoimaan vastustajan liikkeisiin.

Heitä: Kun ote ja asento ovat kunnossa, on aika heittää vastustaja. Tämän voi tehdä kahdella tapaa; joko hyökkäämällä itse, tai tekemällä vastatekniikan. Heittäminen on periaatteessa yksinkertaista: Vastustaja tulee saada pois tasapainoalueelta, ja sen jälkeen heittää jonkun raajan tai vartalon yli voimalla selälleen. Vastustajan saaminen pois tasapainoalueelta ja selälleen on kuitenkin vaikeaa. Tähän tarvitaan liikettä, ajoitusta, nopeutta ja tehoa. Jokaisessa tapauksessa kaikkia edellämainittuja elementtejä ei tarvita, mutta ne ovat kuitenkin heittämisen peruspilarit. Kun vastustaja liikkuu, on hän helpommin pois tasapainoalueeltaan. Tästä helppo esimerkki on se, että mitä nopeammin ihminen liikkuu, sitä pienempi voima hänen kaatamiseensa tarvitaan. Pikajuoksijan kamppaamiseen riittää pieni osuma jalkaan, paikallaan seisovan miehen kaatamiseen harvemmin ei. Vastustajan liikkeen ei tarvitse olla kovin suurta, mutta siihen tulee reagoida oikealla tavalla, ja oikeaan suuntaan. Tätä on ajoitus. Nopeus sen sijaan on reaktionopeutta ja absoluuttista nopeutta. Kun vastustaja on pois tasapainoalueeltaan, tulee judokan reagoida tähän riittävän nopeasti saadakseen edun. Liikkeen on myös oltava tarpeeksi nopea, jottei vastustaja ehdi korjata tasapainoaan. Liike tulee myös toteuttaa sellaisella teholla, että vastustaja kaatuu. Kevyellä tönäisyllä tuskin saa kaadettua hyvää judokaa, vaikka tämä olisikin huonossa tasapainossa.

Yksi parhaista paikoista heittää, on silloin kun vastustaja siirtyy pois tasapainoalueeltaan hyökätäkseen. Toisin sanoen vastaheitto. Jos oma asento on vahva, ja toisen tasapaino on huono, on vastustaja helppo heittää selälleen. Monet judotekniikat vaativat myös sitä, että hyökkääjä on hetkellisesti yhdellä jalalla. Tällöin tasapaino on luonnollisesti huonompi kuin kahdella.

Tietenkään ajoitusta tai liikettä ei aina tarvita judoheitossa. Jos kahden ottelijan puolustus ja hyökkäys ovat saman vahvuisia, mutta toinen judokoista on paljon vahvempi, voi hän runnoa heiton läpi. Vaikka tämäkin on tietyllä tavalla ”tekniikkaa” en käsittele sitä tässä.

Älä jää sidontaan/lukkoon/kuristukseen: Kun jompikumpi ottelijoista on heittänyt, tai epäonnistunut heitossa, siirrytään mattoon. Tärkeintä matossa on reagointi. Heiton jälkitilanteissa täytyy aina varoa vastustajan mattohyökkäystä. Jos itse on kontrollissa, tulee myös oma tekniikan ensimmäiset askeleet suorittaa nopeasti. Jos judoka pääsee tiukkaan puolustusasentoon, on mattotekniikan suorittaminen huomattavasti vaikeampaa. Tästä syystä mattoon mennessä ensimmäinen asia on varmistaa se, että on itse kontrollissa. Vaikka judoka olisi juuri heittänyt wazarin, se ei paljoa lohduta jos käsi jää suoraksi, ja häviää matsin käsilukolla. Jos vastustaja on kontrollissa, on tärkeintä omaksua tiukka puolustusasento. Puolustusasennosta voi sitten yrittää kääntää itseään mahdolliseen hyökkäykseen, jos se tuntuu tilanteeseen sopivalta.

Ota sidonta/kuristus/lukko: Tärkeintä matossa on reagointi. Sanotaan se tässä vielä toiseen kertaan. Vaikka judoka olisi juuri lentänyt, on matossa mahdollisuus ottaa tilanne kontrolliin. Vastustajan nopea ottaminen kontrolliin kumman tahansa osapuolen heittotilanteen jälkeen suurentaa mattohyökkäyksen onnistumisprosenttia huomattavasti, ja laskee mattohäviön mahdollisuuden lähelle nollaa. Mattohyökkäyksessäkin vastustajaa on paljon helpompi kääntää, ennen kuin hän saa tiukan puolustusasennon. On siis reagoitava välittömästi!

Tämän hieman pitkäksi venähtäneen kaavan tarkoitus oli kuvata judotekniikan perusosa-alueita kilpailutilanteessa pääpiirteissään. Se jättää kuitenkin paljon käsittelemättä, kuten varoitukset, väsymyksen merkityksen, erilaiset tyylit, taktiikat jne. Se ei myöskään käsittele mitään osa-aluetta kovin yksityiskohtaisesti, mutta ehkä se toimii tarpeeksi hyvänä lähtökohtana seuraavalle osiolle.


Juttu Jatkuu Mainoksen Jälkeen
Jos haluat hyvää tekniikkaopetusta ja randoria, saavu HJClle 2-5.8.2018! (Kuva suurenee klikkaamalla)

Osa 3: Tekniikan harjoittelu

Tekniikan harjoittelu voidaan mielestäni jakaa kuuden edellämainitun askeleen perusteella viiteen eri kategoriaan. Ote, pystypuolustus, pystyhyökkäys, mattopuolustus, mattohyökkäys. Käydäänpä kaikkien näiden harjoittelua seuraavaksi läpi.

Ote
Mielestäni otteissa tärkeintä on tietää, mitä haluaa tehdä. Otteiden harjoittelussa tulisi keskittyä hiomaan omia otekuvioita läpi, kerta toisensa jälkeen. Tämä voi kuitenkin olla lähinnä kevyttä tekniikkaharjoittelua, jossa tehdään toistoja. Tärkeintä on se, että judokalla on jokaiseen otetilanteeseen variaatiot, joita hän kykenee järjestelmällisesti toteuttamaan. Parasta otteiden harjoittelemista on randori. Randorissa otteiden ottaminen kehittyy luonnollisesti, sillä on aina mahdollisuus että vastustaja yrittää heittää. Niissä harjoitteissa joissa harjoitellaan pelkkää otetaistelua, saattaa monesti unohtua se, että vastustaja voi heittää, ja otteisiin saattaa tulla rynnättyä. Otteiden harjoittelemisessa tärkeää on se, että oteharjoituksissa harjoiteltuja kuvioita pyrkii tietoisesti toteuttamaan randorissa, kun vastustaja laittaan hanttiin täydellä teholla. Jos joku asia ei toimi, pitää miettiä miten sen saisi toimimaan. Kyse on keskittymisestä, itseä ei saa päästää helpolla, vaan harjoitellut otetaktiikat pitää pyrkiä toteuttamaan säännöllisesti, harjoituksesta harjoitukseen, myös heikompia ja vahvempia vastustajia vastaan.

Suomessa monesti tilanne on valitettavasti se, että tietyn tyylistä harjoitusvastustajaa ei ole saatavilla. Tällöin käytetään monesti roolituksia, joissa esimerkiksi normaalisti migi kahvamies joutuu hakemaan hidarikahvaa, jotta toinen voisi harjoitella hidarikahvaa vastaan. Nämä roolitukset eivät kuitenkaan ole kovin hyviä harjoituksia, sillä migimies ei osaa luonnollisella tavalla reagoida hidariotteessa ja hidariasennossa. Ne ovat kuitenkin parempia kuin se, että ei harjoittelisi hidaria vastaan ollenkaan.

Pystypuolustus
Pystypuolustus on osa-alue, jota harjoitellaan lähinnä randorissa ja näin onkin hyvä. Randorissa vastustajan hyökkäykset ovat luonnollisia, ja hän yrittää tosissaan heittää. Jos omalle tyylille on ominaista heitellä näyttäviä kärrynpyöriä ja voltteja, voi puolustusta harjoitella hyvin myös tekniikassa.

Monesti kuulee, että puolustusta tulisi harjoitella rennoin käsin ja päästämällä vastustaja hyökkäämään. Tämä on kuitenkin vain yksi tapa puolustaa, ja mielestäni se tapa ei sovi kaikille. Esimerkiksi Hollannin suunnalla suositaan aivan erilaista puolustustapaa, jossa molemmat kädet ovat suorina. Tämäkin taktiikka on erittäin vahva. Tärkeintä onkin harjoitella puolustautumaan omien vahvuuksien kautta, eikä sen mukaan mikä on katsojista viihdyttävää tai puhdasoppisista. Puolustamista on myös tärkeää harjoitella randorissa. Liian monesti kuulee sanottavan että ”hyökkäys on paras puolustus”. Tämä ei kuitenkaan ole totta. Aina kun judoka hyökkää, asettaa hän itsensä vaaraan poistumalla tasapainoalueeltaan. Judokan pitää siis kyetä havaitsemaan oikea aika puolustaa, ja oikea aika hyökätä, sillä hyökkääminen ilmassa matkalla selälleen ei ole kovin tehokasta.

Pystyhyökkäys
Pystyhyökkäyksien, eli heittojen harjoittelu. Tästä moni varmaan luuli tämän artikkelin kertovan…niin minäkin noin 1500 sanaa sitten. Miten judoheittoja tulisi oikein harjoitella? Mielestäni tähän on 4 päätapaa. Uchikomi, heitot vaparista, heitot vasteella ja randori.
Uchikomit ovat heittojen peruspilari. Niillä harjoitellaan horjutusta ja taisabakia. Uchikomit mahdollistavat toistomäärät, joita pelkkiä heittoja tekemällä ei ole mitenkään mahdollista saavuttaa. Uchikomeilla harjoitellaan perustekniikkaa, ja sitä, että heitto pysyy kasassa. Asento ei horju missään vaiheessa horjutusta ja kädet toimivat oikealla tavalla. Liikkeestä uchikomit tulisi mielestäni tehdä yksinkertaisesti, muutamasta askeleesta. Pitkät liikutukset eivät vastaa ottelunomaista heittoa.

Heitot vaparista ovat luonnollinen jatke uchikomeille. Heittoja tulisi tehdä niin paljon kuin mahdollista, paikaltaan ja liikkeestä. Näin tekniikasta tulee sujuva ja luonnollinen. Kaikenlaiset erikoisvariaatiot tulisi mielestäni poistaa heittojen harjoittelusta: kärrynpyörät & kuperkeikat joiden jälkeen tehdään heittoja jne. Jokainen toisto judotekniikassa poikkeaa hieman edellisestä, sillä uke ei koskaan seiso aivan sammalla tavoin. Suuret toistomäärät auttavat oppimaan tekniikan kontrollointia ja painavat sen mieleen niin, että sen pystyy toteuttamaan väsyneenäkin. Kuten uchikomissakin, heitot olisi hyvä tehdä pienestä liikkeestä, ilman turhaa tanssimista. Tärkeintä on olla eksakti, eikä roiskia. Heittojen pitää olla niin hyviä jokaista yksityiskohtaa myöten kun vain mitenkään mahdollista. Jos seoinagessa nippu on tiukká 10000 kertaa tekniikkaharjoittelussa, on se tiukka myös silloin kun vastustaja yrittää sitä estää.

Heitot vasteella ovat hyvä lisä tekniikkaharjoitteluun. Kun uke vastustaa heittoja lantiolla, on heittoon pakko tuottaa enemmän tehoa kuin normaalissa tekniikkaharjoittelussa. Tämä myös paljastaa mahdolliset huojumiset ja horjumiset tekniikassa. Koska kyseessä ei kuitenkaan ole randori, niin uke vastustaa juuri sen verran että heitto onnistuu. Tämän voi ajatella hieman kuin tekniikan voimaharjoitteluna.

Randori on tietenkin tekniikan viimeinen testi ja harjoitusmuoto. Siinä testataan tositilanteessa toimiiko tekniikka vai ei. Randoria tulisi ottaa paljon, jotta tekniikoita tulisi toistettua paljon tositilanteessa. Kuten otetaistelussakin, tekniikkaa tulee myös harjoitella aktiivisesti randorissa. Uusia tekniikoita täytyy yrittää ajaa sisään, muuten ne eivät koskaan siirry kilpailuihin.

Hyökkäystekniikkaa voi myös harjoitella muilla tavoin, mutta mielestäni nämä neljä osa-aluetta ovat kaikkein tärkeimmät. Ajallisesti harjoittelun tulisi rakentua mielestäni noin 10% uchikomia, 25% heittoja vaparista, 5% heittoja vasteella, ja 60% randoria.

Mattopuolustus
Mattopuolustuksen harjoittelua tapahtuu lähinnä randorissa ja mattopätkissä. Mielestäni tämä on hyvä tapa harjoitella mattoa. Myös pystyrandori tulisi tosin ottaa mattoon jatkaen, jotta matossa reagointi kehittyisi.

Tekniikassa mattopuolustusta ei erityisesti tarvitse harjoitella, ellei jatkuvasti jää randorissa samaan mattotekniikkaan. Tällöin on kyseistä tekniikkaa hyvä oppia puolustamaan.

Mattohyökkäys
Mattohyökkäystä tulisi harjoitella niin tekniikassa kuin randorissakin. Mattouchikomi tai mattotekniikka on erittäin tärkeää, jotta tekniikka rullaa sujuvasti. Myös erilaiset mattopätkät ovat erittäin hyviä harjoitteita. Esimerkiksi 30 sekunnin hyökkäys ja puolustuspätkät. Mielestäni tällaisia kovia likistyksiä tulisi ottaa vähintään yhtä paljon kuin perinteistä mattorandoria. Tämän lisäksi pystyrandorit tulisi ottaa mattoon jatkaen.