sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Euroopanmestari Jaana Ronkainen osa 2/2

Ainakin toimituksen kuuleman mukaan sinulla oli harvinainen kunnia päästä edustamaan urasi aikana yhtä japanilaisista seurajoukkueista. Miten näin kävi, ja kuinka tämä vaikutti harjoitteluusi/elämääsi?
-89 oltiin maajoukkueen kanssa joulukuussa Fukuokan kovatasoisessa kutsukilpailussa. Kisan banketissa ison vakuutusyhtiön Sumitomon manageri Yasuhiro Kiuchi, tuli juttelemaan minulle tästä joukkueesta. Joukkuetta kuulemma suunniteltiin perustettavan 1990 ja siihen toivottiin myös ulkomaalaisia jäseniä. En yhtään tajunnut siinä tilanteessa, että minua oli ajateltu pyydettävän neuvotteluihin. Olikin iso yllätys myöhemmin, että sain Sumitomolta puhelun Sendaihin, missä olimme viettämässä Shimaya-sensein luona joulunpyhiä, ja minua pyydettiin neuvotteluun. Astelin myöhemmin Tokiossa Sumitomon Twin Buildingiin villapaidassa, farkuissa ja sailori-kengissä. Vastassa oli Mr. Kiuchi, entinen judon 52 kg:n maailmanmestari Kaori Yamaguchi, muistaakseni myös silloinen ja nykyinen Sumitomon judojoukkueen valmentaja Hisashi Yanagisawa ja muita neuvottelijoita, kaikki arvokkaasti puvut ja jakkupuvut päällä. Vaikka olin väärin pukeutunut (ei ollut kyllä Suomesta tullut otettua mukaankaan muita kuin urheilukamppeita) ja jossain määrin pihalla koko tilanteesta, niin sopimus tehtiin. He halusivat tehdä sopimuksen vuodeksi, mutta kokemuksesta jo tiesin, että en ehkä kestäisi japanilaistyylistä harjoittelua niin pitkään, joten olin päättänyt, että 6 kuukaudeksi voin lupautua. Lopulta olin siellä 9kk.
Sumitomo Womens Judo Team (since 1990) –ajanjakso oli hyvin merkittävä elämässäni ja siitä on jäänyt paljon muisteltavaa. Olin kuin norsu posliinikaupassa. Hauskoja kommelluksia ja tarinoita riittäisi vaikka kirjaan. Judollisesti tuo ajanjakso oli hyvä, hävisin siellä vain yhden ottelun, 1990 Fukuokan finaalinpääsymatsin Noriko Misoguchia (tuleva olympiamitalisti) vastaan hanteilla. Myös muutama hikiwake (tasapeli) tuli joukkuematseissa, muuten voitin kaikki. Tachiwazani parani 3 tuntisten harjoitusten ansiosta. Treeneissä oli lyhyt lämmittely, vähän uchikomia ja sitten randoria – aina, joka ikinen kerta, kuutena päivänä viikossa, satoi tai paistoi, oli kuuma tai kylmä…
Siellä huomasin myös, että olen, syvältä sisimmässäni, vähän peräkamarin tyttö. Kärsin kovasta koti-ikävästä. Kirjoittelin päivittäin kirjeitä. Veljeni, vanhempani ja judokaverini koettivat zempata minua kirjeillään. Ne ovat tallessa. Jälkeenpäin olen vitsaillut, että kävin siellä armeijan ja ”oman tien kulkija” laitettiin ruotuun.
Selvisin kuitenkin hengissä ja olen 2005 käynyt heidän hienolla Setagayan Dojollaan vierailulla. Rotterdamin MM-kisoissa 2009 tapasin Yanagisawa-sensein ja minut kutsuttiin mukaan kultajuhliin kun Misato Nakamura -52 kg ja Yoshie Ueno -63 kg voittivat kultaa. Minua kohdeltiin juhlassa arvokkaana vieraana, koska olenhan sentään menestystä tahkonneen joukkueen ensimmäisiä jäseniä ja iältäni jo selvästi vanhempi. Osasin, Japanin kokemuksieni perusteella, varautua pitämään myös puheen ja kiittelin siinä kovasti Yanagisawa-senseitä, joka on tehnyt kyllä uskomatonta työtä ja tekee edelleen. Budapestin MM-kisoissa 2017 Mitsui-Sumitomo joukkueella oli 2 naista ottelemassa, Chizuru Arai -70 kg kultaa ja Ami Kondo -48 kg pronssia. Arvostettu Yanagisawa-sensei ja firman kannustusjoukko mukaan lukien Mr. Kiuchi istuivat meidän kanssamme samassa katsomossa ja minäkin sain kannustusvarusteet päälleni.

Okinawa, Japanin firmojen mestaruuskilpailut 1990.

Toimituksen joskus juniorina hankkiman kokemuksen mukaan mattotaitosi olivat erittäin teräviä. Mistä mattotaitoja, ja ylipäätäänkin teknistä oppia ammenettiin 80-luvulla?
Kysymyksen asettelusta voin päätellä, että en todennäköisimmin ole joutunut tarjoamaan toimittajalle pizzaa? Olen nimittäin luvannut, että jokaiselle alle 65 kg painoiselle, joka laittaa minut randorissa sidontaan, tarjoan pizzan. Sillä surkeinta, mitä tiedän, on jäädä sidontaan. En tarkkaan tiedä miksi matto oli ja on edelleen minulle luontevinta, mutta olen järkeillyt, että siihen on syynä itävaltalaisjudoka ja maailmanmestari nimeltä Edith Hrovat, joka oli sikakova newaza-nainen 80 luvun alkupuolella.

Arpa nakkasi minut häntä vastaan useammassakin kisassa ja pelin henki oli selvä, nuorena ja innokkaana lähdin heittoyrityksen jälkeen kääntämään häntä mattotilanteessa sillä seurauksella, että jäin aina sidontaan. Siinä sitten heiluttelin jalkoja puoli minuuttia ja kisasta ulos.

En pysty oikeastaan vastaamaan tähän kysymykseen. Mattojudoni on hyvin omalaatuista, enkä osaa nimetä ketään, joka olisi opettanut minulle sitä. Pascal Tayot näytti vuosia sitten HJC:llä oman jalanirroituksensa ja huomasin, että se perustuu samaan kuin mitä itse teen. Vitsailin, että ollaan varmaan Pascalin kanssa oltu edellisessä elämässä samalla peruskurssilla. Randori on opettanut ja ehkä se, että en ole ollut voimavahva, on muokannut omia tekniikoitani siihen suuntaan mitä ne oli ja on.


Minkälaista oli siviilielämäsi urheilu-urasi aikana? Opiskelitko samaan aikaan lääketieteellisessä kun urheilit?
Judo täytti ajatukseni ja vei aikani aktiivivuosinani. Elämä pyöri arkena aamuharjoituksen, koulun ja iltaharjoituksen ja läksyjen ympärillä. En tiedä osasinko olla kovinkaan hyvä kaveri kenellekään, judo oli koulua ja kaikkea tärkeämpää. Nyt kyllä osaan olla kaikkien kaveri.
En pystynyt opiskelemaan lääketiedettä yhtä aikaa kun kilpailin ja reissasin. Pidin suosiolla ainakin 6 välivuotta judon takia. Siihen aikaan oli lääkäriopinnoissa alkuun 2 prekliinistä vuotta, jossa ei vielä kohdattu oikeita potilaita, niitä suorittelin urheilu-uran aikana. Ja varsinaisen lääkäriksi opiskelun aloitin uran jälkeen. Hyvin on ehtinyt silti töitä tekemään, nyt jo yli 20 v olen toiminut tässä ammatissa.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------
 Hansokun kanssa yhteistyössä:
www.penado.fi   (alekoodi "hansoku" -10% Ei koske tuoteryhmää matot ja tatamit)
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------


Punttitulokset?
Kylmän raudan liikuttelussa minulla ei ollut taitoa, voimaa eikä motivaatiota. Tulokset olivat varmasti alle kaikkien suositusten.

Coopper?
Lukion toisen luokan Coopperin-testin tulos on jäänyt valokuvamaisesti mieleeni: 3090 m. Juoksin sen Ecco-kengät jalassa kun lenkkarit oli jääneet kotiin ja liikunnanopettaja ei uskonut selitystäni. Ainoa mikä suuresti tässä harmittaa on se, että Marjo Vilhola on samanikäisenä juossut vieläkin paremman tuloksen.

Tekisitkö nyt jotain eri tavalla kuin mitä aikoinaan teit?
Monta asiaa tekisin eri tavalla. Siperia on opettanut.
Ajauduin muutamaan otteeseen ylikuntoon ja pilasin sillä kilpailukauden. Liika on liikaa. Painoluokkaa nelikasista viiskakkosiin olisi pitänyt vaihtaa muutama vuosi aikaisemmin. Helsinkiin olisi pitänyt muuttaa samankokoisten randorikaverien perään Japanin reissun jälkeen.
On hyvä ja tärkeää, että urheilijalla on valmentaja/tukihenkilö, joka välittää ja on kiinnostunut kyseisestä yksilöstä ja ymmärtää lajin päälle. Jälkeenpäin ajatellen olisin tarvinnut enemmän aktiivista vuoropuhelua jonkun kokeneen ja luotettavan judosta ymmärtävän henkilön kanssa.


Yhteenvetona: Mitkä ovat keskeisimpiä asioita matkalla huipulle?
Alku vaiheessa: Tahto harjoitella. Säännöllinen, viisaasti rytmitetty harjoittelu. Hyvä kehonhallinta ja judon perustaidot.

Uran huippuvaiheessa: Tahto voittaa. Rohkeus taistella voitosta, jopa riskillä.


Opetat ja valmennat edelleen ainakin jossain määrin Oulun Judokerhossa. Kuinka hyvin palo lajia kohtaan on pysynyt vielä oman kilpailu-uran jälkeenkin?
Jos mieheltäni kysyttäisiin, niin ”ainakin joissain määrin” ei ole ollenkaan sopiva termi vaan käytän edelleen valtaosan vapaa-ajastani judotouhuihin-  Käyn säännöllisesti tatamilla ja soittelen ”judopuheluita”. Perhettä välillä hymyilyttää ja välillä ärsyttää tämä intoni tätä lajia kohtaan. Olen tajunnut, että matka judon kanssa jatkuu – tehtävän kuva vain ajansaatossa muuttuu. Nyt minua ilahduttaa kun OJK:n valmennustiimi on niin vahva – Mika Haapalainen, Tuomas Narva, Ville Kiljander, Mika Pitkänen ja Jesse Jussila vetävät arkiharjoituksia ja itse pääsen nauttimaan randorista ja tarkkailusta.

2017 MM-kilpailujen katsomossa.


Millaisia terveisiä tai neuvoja haluaisit lähettää Suomen nuorille judokoille? Entisen kilpailijan, valmentajan, tai vaikkapa lääkärin näkökulmasta.
Harjoittele säännöllisesti.

Suunnittele arkipäiväsi, harjoitteluohjelmasi ja vuosisuunnitelmasi niin, että siihen tulee riittävästi harjoittelua ja riittävästi aikaa syödä ja levätä.


Vapaa sana.

Kiitos. Oli mukava muistella menneitä. 

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Euroopanmestari Jaana Ronkainen osa 1/2

Hansoku haastattelee suomalaista judolegendaa, Jaana Ronkaista. Ronkaisen paras kilpaura ulottui 1980-luvun alusta aina 1990-luvun alkuun asti. Ronkaisen uskomattomat saavutukset, EM-pronssi ja hopea, kirkastuivat kullaksi kotikilpailuissa vuonna 1989. Sen pitemmittä puheitta, aloitetaanpa haastattelu!


Kerro itsestäsi.
Olen 52 vuotias lastenlääkäri, asun Oulussa kilometrin päässä lapsuudenkodistani mieheni, kahden koiran ja kahden chinchillan kanssa. Kolme lasta, jotka kaikki kohta asuvat omillaan kun nuorimmainenkin muuttaa muutaman viikon päästä. Judotouhujen lisäksi koulutan kuumeisesti 1,5 vuotiasta saksanpaimenkoiraani Kujetta, josta yritän tehdä kunnon koirakansalaista. Aiotaan ensi kesänä ryhtyä Kujeen kanssa harrastamaan vesipelastusta. Mökkeilen aina kun ehdin, välillä saan villasukkienkutomispuuskan ja lukemisen suhteen olen tällä(kin) hetkellä addiktoitunut Kalle Päätalon Ii-jokisarjaan.


Kuka toimi valmentajanasi kilpaurallasi?
Minulla ei ollut henkilökohtaista valmentajaa, jonka kanssa olisin suunnitellut ohjelmiani, vaan jo hyvin nuoresta asti suunnittelin ne itse. Koen kuitenkin, että maajoukkueen karismaattiset valmentajat Seppo Myllylä ja Riitta Pilviö vaikuttivat merkittävästi uraani monella eri tavalla ja monessa eri vaiheessa.

Lempitekniikat?
Ne-waza oli vahvuuteni ja siellä erityisesti erilaiset kuzure-yoko-shiho-gatameen päättyvät käännöt ja ”kipuamiset”. Yksinkertaisella kauluskuristuksella taisi myös tulla useampia voittoja. Tachi-wazassa en ollut vahva, ipponheitoilla en voi kehuskella, joten varsinaista lempiheittoa ei ole.

Okinawa, Japanin firmojen mestaruuskilpailut 1990.


Koska videomateriaalia toimitus on saanut vain finaalista, olisi mielenkiintoista kuulla selostustasi otteluistasi legendaarisena vuonna 1989?
Muutamia asioita on jäänyt tarkasti kovalevylle. Etenin finaaliin  hantei-voitoilla ja useita vuosia hiljaisesti häpesin, koska en ollut pystynyt ainoaankaan pistesuoritukseen otteluissani. Myöhemmin olen oppinut arvostamaan niitäkin otteluita, koska en suostunut häviämään. En olisi Euroopan mestari, jos olisin hetkeksi herpaantunut tai usko olisi loppunut niissä kolmessa matsissa. 1988 EM-kisoissa etenin finaaliin ippon-voitoilla, mutta finaalin sitten hävisin.

Ensimmäinen ottelu Helsingin EM-kisoissa oteltiin melkein kokonaan ne-wazassa, vastassa oli venäläinen Gavrilova, joka osasi pitää jalkaa sen verran tiukasti, etten saanut sidontaa koskaan valmiiksi – vaikka tilanteita kyllä oli. Eli äärimmäisen tasaisia neliminuuttisia ja jännittäviä tuomariäänestyksiä ennen finaalia.

Finaaliottelu alkoi vain muutama minuutti sen jälkeen kun,  keskittyessäni omaan otteluun, rekisteröin suomalaisjuhlat toisella tatamilla, missä Jorma Korhonen oli voittanut finaalinsa. Minulla oli vastassa maailmanmestari Dominique Brun, taitava judoka, jolla oli tosi vahva ouchigari. Yleensä kisapäivänä en lämmitellyt parin kanssa vaan tein aina vain hyvin kevyen lihasten lämmittelyn yksinäni ja keskityin vain tulevaan matsiin. Finaaliotteluun valmistautumisessa tehtiin poikkeus ja hioin ouchigari-gaeshia Annikka Mutasen kanssa lämmittelyn aikana. Matossa tiesin olevani parempi kuin Brun, mutta tiesin myös, että vaikka hän ei luultavimmin minulle saa siellä mitään tehtyä, niin puolustaa hän  kyllä osaa.

Yhdessä mattotilanteessa huomasin, että minulta katosi piilolinssi. Siihen aikaan  kyse ei ollut mistään kertakäyttölinsseistä, vaan sellaisista, jotka köyhän urheilijan budjetille olivat kalliit eikä uusia linssejä hankittu noin vain. Koska oltiin minun mukavuusalueella eli mattotilanteessa, niin tiesin, että nyt ei pidä keskeyttää ja haikailla piilolinssin perään. Piti vain unohtaa linssi ja jatkaa oman hyökkäyspaikan hakemista. Tuli kuitenkin mate ja satuin huomaamaan kadonneen linssini tatamilla. Siitä seurasikin ottelun taidokkain suoritus omalta osaltani, kun nappasin yhdellä kädellä ottelualueen reunalta heitetyn puhdistusnestepullon kiinni, ja sain yhdellä yrityksellä, ilman peiliä, piilolinssin silmään takaisin.

Ottelu jatkuu. Brun tekee vahvan yrityksen ouchigariin ja minä pyyhkäisen  ouchi-garigaeshin, Brun tipahtaa pyllylleen ja kastaa vähän kylkeä. Olisi mennyt kokonaan selälleenkin, jos olisin tajunnut olla kannattelematta häntä kauluksesta. Tilanne tuli itsellenikin niin yllättäen, tein mitä oli harjoiteltu mutta en voinut tajuta, että se oikeasti onnistui. Olisi pitänyt vain antaa hänen lentää ja rösähtää kunnolla päälle. Tuomari sanoi koka, ja luulin, että hän sanoi mate ja meinasin keskeyttää ottelemisen. Johdin EM-finaalia kokalla. Brun teki heti perään tosi vahvan yrityksen eteenpäin suuntautuvalla heitolla, jossa näytti siltä, että nyt kyllä lähtee, mutta en suostunut lentämään, ei kastunut kylki, eikä selkä ja tuomarikin oli aivan vieressä näkemässä tilanteen. Sitten päätin, että en anna hänen yrittää enää mitään, teen koko ajan itse jotain sellaista, mistä hän ei voi tehdä vastaheittoa. Halusin voittaa! Yksi mattotilannekin tuli, jossa olin aivan hilkulla saada kuristuksen onnistumaan. Turhautuminen alkoi jo paistaa Brunin kasvoilta, kun aina maten jälkeen, otteen saatuani, yritin lähes välittömästi.  Ei mitään kaunista katseltavaa, mutta todellinen taisteluvoitto maailmanmestarista. Ja todellinen Tahdon voittaa! -kisaviikonloppu.


Mikä mielestäsi mahdollisti sinun (-52kg), Jorma Korhosen (-71kg)  ja Juha Salosen (avoin) kullat, Anne Åkerblomin (+72kg) hopean sekä Marjo Vilholan (-48kg) pronssin kotikisoissa?
Seppo Myllylä ja Riitta Pilviö olivat luoneet maajoukkueelle vahvan hengen. Jokainen ottelija on tärkeä ja onnistuminen on mahdollista. Hengenluonti oli alkanut jo aiemmin valmistavilla leireillä, joissa koko joukkue – naiset ja miehet – oli yhdessä, jokaisella ottelijalla oli oma sparrari, jonka rooli oli tärkeä. Tuli vahva tunne, että voidaan pärjätä. Ja pärjättiinkin – mitalistit ovat saaneet paljon huomiota, mutta muistaakseni melkein jokainen otti siellä otteluvoiton tai pari. Jukka-Pekka Metsola (-78 kg) ja Jaana Utriainen (-56 kg) olivat pronssiottelussa ja Heli Syrjä (-72 kg) ja Pasi Lind (-95 kg) sijoittuivat seitsemänneksi. Kyseessä oli aivan ennenkuulumaton ja ainutlaatuinen onnistuminen suomalaisilta judokoilta yhden kisatapahtuman aikana. Itse kisaviikonloppuna tuli tunne, että kaikki suomalaiset paikalla olijat ovat meidän puolella. Paikalla oli yleisön lisäksi kisajoukkueen tukena komea kaarti kokeneita judokoita, valmentajia ja huoltajia. Urheilija oli pirun keskiössä.


-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------
 Hansokun kanssa yhteistyössä:

www.penado.fi   (alekoodi "hansoku" -10% Ei koske tuoteryhmää matot ja tatamit)
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------




Millaista judoharjoittelusi oli? Mikä oli esimerkiksi randorin ja tekniikan suhde? Mitä muita asioita harjoiteltiin?
Nyt pitäisi olla vanhat harjoituspäiväkirjat käsillä, jotta voisi tarkistaa, mutta ovat tallessa meidän mökillä ”muistojen kirstussa”, eli aivan tarkkaa faktaa en voi tässä kertoa. Harjoittelin kuitenkin judoa Oulun judokerhon dojolla Raksilan uimahallin kellarissa. Jälkeenpäin olen miettinyt, että miksiköhän pystyjudoni oli niin toimimatonta, vaikka käytin suhteessa paljon aikaa heittotekniikoiden harjoitteluun ja uchikomiin.  Olisi pitänyt ymmärtää keskittyä myös aamun tekniikkaharjoituksissa nujuamistyyppiseen randoriin. Muistelen, että mattorandoria otin paljon ns. ”lämmittelyksi”, joten määrällisesti varmaan tuli paljon ”kevyttä tekniikkaharjoittelua” matossa luontevalla tavalla, mikä tekin mattokamppailusta kilpailuissakin helpompaa.
Japanissa kun harjoittelin 9 kk putkeen, niin siellä harjoiteltiin lämmittelyuchikomien jälkeen pelkästään randoria tunti tolkulla. Se teki hyvää pystyjudolleni. Tekniikkaosuuksia oli koko aikana ehkä kaksi-kolme kertaa. Senseit tosin saattoivat puuttua uchikomien tekemiseen ja neuvoa juuri siinä hetkessä.  

Ronkainen ja Kilponen kotisalilla

Montako varteenotettavaa randorivastusta sinulla Suomessa oli?
Kyllä varteenotettavia randorikavereita oli, mutta harvemmin riittävästi samaan aikaan samassa paikassa. Varsinkin jos vertaan siihen, mitä Japanin aikana oli - jokaisessa arkitreenissä n. 20 samankokoista samantasoista randorikaveria kuutena päivänä viikossa.
Kevyen sarjan maajoukkuenaisena minulla oli kyllä ilo kun vuosittain nousi uusia B-juniori sällejä haastamaan minua randorissa niin kotisalilla kuin leireilläkin. Tästä on tullut, äijiksi jo varttuneilta valmentajakollegoilta, kiusoittelevaa palautetta välillä – olivat kuulemma joutuneet sparraamaan minua leireillä ja kiitokseksi olin vienyt heitä kello viideltä aamulenkille…
Naisten maajoukkueleireillähän meillä oli hyvä taso – Marjo Vilhola, Annikka Mutanen pakottivat pysymään terävänä ja oli siellä vuosien varrella paljon muitakin. Tärkeinä nuoruusvuosina olin itse haastajan asemassa. Parhaimmillaan kotisalilla oli kova kaarti itseäni nuorempia kevyen sarjan nuoria miehiä ja kokoisiani nuoria naisia, joista moni ylsi SM- ja PM-tason mitaleille, Pasi Laurén jopa olympiaurheilijaksi. Joten kyllä sain kunnolla kyytiä ja tilanne randorivastusten suhteen oli suomalaisessa mittakaavassa vähintäänkin kohtalainen. SM-pronssimies Jari Snårea on kyllä kiittäminen arkiharjoittelun toteutumisesta ja menestyksestäkin, ilman luotto reenikaveria hommasta ei olisi tullut mitään.



Ronkainen ja Lauren



Entä tatamin ulkopuolinen aika. Kuinka paljon teit punttia ym.?
Harjoittelin arkipäivinä pääsääntöisesti 2 kertaa päivässä. Aamulenkkeilyn aloitin jo tosi nuorena, kun olin lukenut sellaisesta 11 vuotiaana saamastani Max Jensenin judokirjasta: ”…jos kuudelta herääminen on raskasta, herää viikon ajan viideltä…”. Lukioikäisenä, jos oli hyppytunti, saatoin tehdä vielä kolmannen harjoituksen koulun vieressä sijaitsevalla Pyrinnön (nykyisin Urheilutalo) painimatolla. Fysiikkareeneiksi olin laatinut erilaisia harjoituskauteen sopivia ketteryysharjoituksia – oli voimaketteryyttä, nopeusketteryyttä ja kestävyysketteryyttä. Punttiharjoittelua minulla ei ollut ohjelmassa sellaisenaan juuri lainkaan – syy siihen oli luultavasti se kun aivan nuorena jouduin voimatesteihin, jossa piti varmaan kyykätä ja nostaa penkkiä, mitä en ollut koskaan tehnyt. Sain varmaan huonot tulokset ja surkean kokemuksen, ja tulkitsin nuorilla aivoillani, että tämä ei ole minua varten.

Käppääminen köydellä, leuan veto, juokseminen, uiminen ja erilaiset ketteryysharjoitukset sekä kuntopiirit kuuluivat fysiikkaharjoitteluuni.


Olisin varmaan saanut olla vahvempikin, mutta en usko, että se oli rajoittavin tekijä menestykselle, vaan judotaito (tachiwaza). 

tiistai 19. joulukuuta 2017

Harri Honkanen


SM-kilpailut 2013


Tällä kertaa haastattelemme 45-vuotiasta Harri Honkasta, seitsemänkertaista suomenmestaria, jonka nykykunto on yhä kova.

Kerro itsestäsi. 
Teen myynti-insinöörin hommia energia-ja voimalaitostekniikan alalla. Erilaisten liikuntaharrastusten lisäksi näpertelen vapaa-ajalla vanhojen brittimoottoripyörien ja autojen kanssa. Olen myös perustanut Harrison Bikes yrityksen, joka on valmistanut maailman tyylikkäimmät sähköpolkupyörät.. Perheeseen kuuluu vaimo ja 12 sekä 16 vuotiaat tytöt.

Varsinaisen kilpaurasi teit sarjassa -86kg, jossa saavutit mm. suomenmestaruuden ja neljä SM-hopeaa. Miten pärjäsit ulkomailla? Mitkä olivat kovimmat otteluvoittosi?
Ulkomailla ei tullut aikuisten sarjoissa mitaleita tai mainittavaa menestystä PM-kisoja lukuun ottamatta. Muutama 7. sija kv-turnauksissa ja pari otteluvoittoa MM-kisoissa. Kovimmat voitetut ulkomaiset vastustajat ovat ehkä Ranskan Demontfaucon (MM 1 ja olympia 3), Moldovan Florescu (MM 2) ja Espanjan González (mm. 2 kertaa Pariisin avointen finaalissa). EM ja Aasian kisojen mitalisteja on myös muutama tullut voitettua. Joukkuekisoissa otin tasapelin Usan olympiakakkosen Jason Morriksen kanssa. Silloin se tuntui tappiolta koska mielestäni olin parempi mutta nyt jälkeenpäin on tuokin oikein kiva muisto. Arvostan korkealle myös voittoja nuorena ihailemistani kotimaisista judolegendoista (vaikka he olivatkin aktiiviuransa tuolloin lopettaneet): Juha Salonen, Seppo Myllylä ja Jukka-Pekka Metsola.
 -----------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Hansokun kanssa yhteistyössä:
www.penado.fi   (alekoodi "hansoku" -10% Ei koske tuoteryhmää matot ja tatamit)
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------


Mikä mielestäsi teki eron sinun ja maailman ehdottoman kärjen välillä?
Olin huonompi kyllä kaikilla osa-alueilla koska en ollut harjoitellut riittävästi. Fyysisen voiman puute oli ehkä suurin ongelma. Kilpaura loppui liian aikaisin sillä loukkaantumiset ja rahapula vaivasivat jatkuvasti. Lisäksi en osannut hoitaa opiskelua yliopistossa urheilun ohella ja kursseja jäi liikaa suorittamatta. Kait siinä lopuksi vähän pääkin hajosi kun ei tullut menestystä. Neljä perättäistä tappiota SM-finaalissa oli myös kova pala vaikka näin jälkeenpäin tuntuu ihan hyvältä saavutukselta sekin.

Oliko normaalipainosi paljon yli painoluokkasi ylärajan -86kg? Millaiset punttitulokset sinulla oli otellessasi tässä sarjassa?
Voimaa ei oikein koskaan tullut riittävästi. Aloitin voimaharjoittelun vasta joskus 16 vuotiaana. Sitä ennen virittelin mopoa ja söin pullaa. Myöhemminkin olisi pitänyt syödä terveellisemmin ja levätä paremmin jotta voima olisi tarttunut. Raaka rinnalleveto oli 110kg, kyykky 150kg ja penkki 130kg. Leukoja vedin 18 kpl ja cooperin testissa juoksin 2950 m. Oma paino oli tuolloin 88-90kg.

Mitkä olivat tokuiwazasi ja miten harjoittelit niitä?
Pystyssä uchimata ja ipponseoinage, matossa jujigatame. Tein nuorena paljon pelkkiä tekniikkatreenejä kahdestaan jonkun kaverin kanssa. Uchimataa harjoittelin normaalien uchikomi ja heittoharjoitteiden lisäksi myös aika paljon erilaisilla apuliikkeillä punttisalilla. Matossa treenasin jujia uchikomina eri tilanteista. Randorissa pyrin välillä tietoisesti käyttämään väkisin lempitekniikoita vaikka uke olisikin ollut menossa eri suuntaan. VHS-videot olivat tärkeä lähde tuohon aikaan tekniikan opiskeluun. Monesti katsoin jotain yhtä liikettä kymmeniä kertoja hidastettuna ymmärtääkseni mistä siinä on kyse. Joskus katsoin videoita peilin kautta jos tekniikka oli väärälle puolelle. Videoiden katseluun meni varmasti ainakin pari tuntia joka päivä. Lisäksi kuvasin myös aika ajoin omia liikkeitä videolle jotta näkisin mitä niissä on parannettavaa.
Siirryttyäni isompiin painoluokkiin jujigatame on vaihtunut vähemmän akrobatiaa vaativiin tynnyrinpyöritysliikkeisiin. Ipponseoinage on myös jäänyt pois kun polvet eivät enää kestä.

SM-kilpailut 2013

SM-kilpailut 2013


Millaista harjoittelusi oli kokonaisuudessaan kilpaurasi aikana?
Asuin nuorena Heinolassa ja siellä oli aika heikot treenimahdollisuudet. Hollolassa oli hyvä seura jossa myös urheilukoulun judokat kävivät treenaamassa. Lähtö oli Heinolan linja-autoasemalta kolmen aikoihin ja paluu illalla kymmenen jälkeen. Tuohon aikaan kaikki maajoukkueleirit pidettiin Vierumäen urheiluopistolla ja se oli minulle todellinen onnenpotku. Selvitin Hollolan Arttu Laitiselta milloin niitä pidettiin ja menin paikalle vaikka ei kutsuttukaan. Vihreävöisenä kukkakeppinä olin siis miesten maajoukkueleirillä. Minut olisi varmasti heitetty ulos leiriltä mutta naisten moninkertainen EM-mitalisti Anne Åkerblom tarvitsi vastusta ja sain jäädä. Parhaimmillaan kävin siis kaikki B-nuorten, A-nuorten ja miesten edustusvalmennusleirit. Myöhemmin leirit siirrettiin Varalaan ja samanaikaisiksi kaikkien ikäryhmien kesken, jolloin lajiharjoitusten määrä väheni. Samoin urheilukoulussa tuli harjoiteltua paljon normaalia vähemmän koska sotilaskoulutusta oli niin paljon ja lepoa vähän. Kävin tietysti myös kaikki kotimaan kesäleirit jotka olivat tuohon aikaan Turku, Pieksämäki ja Heinävesi.
Lajitreeniä oli normaalisti 6-8 kertaa viikossa, leirien aikana tietysti enemmän. Punttia oli ehkä 3-4 kertaa ja joku juoksulenkki päälle.

Vuosina 1999, 2004, 2006, 2011, 2013 ja 2014 otit kuusi suomenmestaruutta otellen alle ja yli 100kg sarjoissa. Harjoittelitko näihin aikoihin vielä kovaa vai tulivatko mestaruudet ns. vanhoilla pohjilla?
Harjoittelu oli aktiiviuran jälkeen aika kausiluontoista. Joskus innostuin harjoittelemaan enemmänkin mutta pääasiassa se on ollut harrastelua. Yleensä olen loukannut itseni ja siinä polvea tai olkapäätä kuntouttaessa sitten innostunut hiukan treenaamaan muutenkin. Fyysiset ominaisuudet eivät tietysti ole muiden tasolla mutta tekniikkaa olen yrittänyt kehittää edelleen koska se kiinnostaa. Menestys SM-kisoissa jäähdyttelijänä ei kyllä kuvaa omaa tasoani urheilijana vaan osa mestaruuksista tuli aika onnekkaasti, yksi jopa kumartamalla.



Huhujen mukaan korostat tekniikkaharjoittelun tärkeyttä ehkä jopa ylitse randorin ja fysiikkaharjoittelun, miksi näin?
Oikea tekniikka on yleensä edellytys näyttäviin heittoihin joista yleisökin nauttii. Olen aina ihaillut japanilaisten kaunista perustekniikkaa. Tekniikan opiskelu on lisäksi mielenkiintoista vaikka ei tähtäisi kilpailuihin ja siksi haluaisin että seuroissa judoa pääasiassa OPETETTAISIIN eikä valmennettaisi. Urheiluvalmennusta tarvitaan vasta huippukilpailijoiden kohdalla. Uskon että nimenomaan JUDOTAITOJEN oppiminen on se, mikä houkuttelee uusia harrastajia lajin pariin. Eikä laadukkaammasta tekniikan osaamisesta haittaa ole kilpailijoillekaan.
Väärin opittu tekniikka on ensin poisopittava ja siksi on turhauttavaa ja kiusallista nähdä huonoa tekniikan opetusta.

Niin kuin alussa mainitsimme, olet yhä Suomen olosuhteissa kovassa iskussa. Jos Max Jensen Memoriam järjestettäisiin tänä vuonna, huhujen mukaan saattaisit jopa voittaa sen, onko tässä mitään perää?
Hah! 45-vuotias ylipainoinen toimistotyöläinen ei voi tietenkään edes haaveilla tasaväkisestä kamppailusta nuoren huippu-urheilijan kanssa. Vanheneminen on kamalaa kun harjoittelulla ei ole enää samaa vaikutusta kuin nuorempana. Ennen harjoittelusta seurasi kehitystä, nyt vain väsymystä ja vammoja. Luulenpa että edes kamppailu-urheilussa vaadittavaa peruskestävyyttä ei voi enää pitää yllä tässä iässä. Muista ominaisuuksista puhumattakaan. Ennen kilpaileminen jännitti mutta nyt pelottaa pelkkä ajatus.


Kuinka paljon painat nykyisin?
Vähän toista sataa kiloa. Tällä osa-alueella olen kehittynyt eniten aktiiviuran jälkeen.

Mihin asioihin Suomen judossa kaipaisit muutosta tai mikä mielestäsi olisi oleellista, jos yhteinen tavoite Suomessa on kansainvälinen kilpailumenestys?
Valitettavasti en tunne nykyisten kilpailijoiden harjoittelua niin hyvin että osaisin siitä sanoa jotain älykästä. Eikä minulla ole valmennuksellista koulutusta tai osaamista muutenkaan niin paljon että voisin väittää tietäväni miten kansainvälinen menestys saavutetaan. Mutta jos jotain saa silti sanoa, niin minusta oikea tekniikka pitäisi opetella heti nuorena, eli parhaat opettajat alkeiskursseja vetämään. Näille valmentajille pitäisi myös saada aikaiseksi korvaus työstään, jotta voisimme valita hommaan taitavimmat tarjolla olevat opettajat. Henkilökohtainen valmentaja on liikaa luksusta Suomen oloissa. Yksi ja sama ammattivalmentaja voi hoitaa useita urheilijoita ja harrastajia jos vain saa siitä asiaankuuluvan palkan.
Tekniikkaharjoittelussa palaisin vanhaan japanilaisten käyttämään tyyliin eli uchikomit ja heitot paikaltaan (tai muutamasta askeleesta) eikä vapaasta randorimaisesta liikkeestä. Vapaasta liikkeestä tehdyt pylläytykset eivät vahvista heiton tärkeitä osa-alueita (horjutusta ja sisääntuloa) vaan ovat pelkkää liikkeen tuntemuksen opiskelua. Jälkimmäinen pitäisi hoitaa randorissa jos sitä otetaan oikein ja riittävästi. Randoriminuutteja pitäisi saada ainakin 45-60 min päivässä jos haluaa kehittyä. Mutta ensin tietysti perustekniikka ja ukemi kuntoon, muuten homma menee päkittämiseksi kun pelottaa.

Kaikesta huolimatta voidaan kai kuitenkin sanoa, että olet judourasi ehtoopuolella. Jos voisit muuttaa menneisyyttä, niin lähtisitkö uudestaan tälle judokan tielle vai neuvoisitko nuorta itseäsi tekemään intohimolla kenties jotain muuta?
Jokainen valitkoon tien jonka kokee omakseen. Minulle judo on edelleen maailman hienoin urheilulaji enkä ole löytänyt vastaavaa tunnetta mistään muusta harrastuksesta. Haluaisin yleensäkin kannustaa jokaista tekemään jotain intohimoisesti ja omistautuneesti. Nykyään tuntuu että monet juoksevat elämysten tai hetken mielihyvän perässä. Monella harrastus vaihtuu heti ensimmäisen vastoinkäymisen jälkeen kun todellinen oppiminen olisi vasta alkanut. Itsekin luovutin aktiiviuran liian aikaisin ja siksi varmaan roikun edelleen mukana.


Vapaa sana.
Kiitos haastattelusta. Hansoku on tehnyt hienoja juttuja ja oli suuri kunnia päästä mukaan. Pahoittelut pitkistä vastauksista, judo saa aina innostumaan.


Judon nykynuorisolle terveisiä?
Positiivinen asenne ja pieni leikkimielisyys on syytä pitää aina mukana. Oppiminen on silloin myös tutkitusti tehokkaampaa. Koska judokat eivät saa palkkaa, on harjoittelusta osattava nauttia. Kovistakin treeneistä tulee hyvä olo kun niissä on oikea henki. Treenikavereita pitää kannustaa ja tsempata, sillä itsekin kehittyy sitä enemmän mitä kovemmassa seurassa treenaa.
Menestys kilpailuissa tulee pitkäjänteisen työnteon tuloksena sitten ajallaan. Judossa ei ole oikotietä eikä menestystä pitäisi odottaa liian nopeasti.



Ja viimeiseksi, kerro jokin hauska judotarina vanhoilta ajoilta.
Ihan parhaita tarinoita ei voi tässä valitettavasti kertoa mutta eräs Valko-Venäjän kisamatka tulee mieleen 90-luvulta: Kämppäkaverini oli palaamassa illalla kisabanketista hotellille, mutta joutuikin paikallisten sissien kidnappaamaksi. Yön aikana tämä nimeltä mainitsematon ystäväni joutui myös osalliseksi ihmishenkiä vaatineeseen tulitaisteluun. Aamuyön tunteina hän onnistui lopulta pakenemaan sissejä judotaitojensa avulla ja palasi uupuneena kämpille. Syntyi tietysti hirveä selkkaus ja yön tapahtumia selvitettiin aamupäivän aikana pitkään ja hartaasti. Lopuksi paikalle kutsuttiin miliisi jolle asia selvitettiin tulkin välityksellä. Kansainväliseltä selkkaukselta vältyttiin vasta kun kämppäkaverini myönsi nukahtaneensa matkalle ja nähneensä unta.
Seuraavana yönä eräs joukkueemme naispuolinen urheilija tuli herättämään meidät. Hän oli aivan vakuuttunut että läheisessä puussa vaaniva mies aikoi hypätä hänen 5. kerroksessa sijaitsevan hotellihuoneen parvekkeelle.
En tänäkään päivänä tiedä mistä näiden muuten erittäin selväpäisten urheilijoiden hallusinaatiot johtuivat. Muistaakseni meille ei banketissa tarjottu mitään epäilyttävää. Paikallinen vodkamerkkikin on päässyt unohtumaan.


tiistai 12. joulukuuta 2017

Judoharjoittelu Eri Maissa


Vuosien varrella toimitus&ystävät on vieraillut monissa eri maissa harjoittelemassa. Koska muiden maiden harjoitustavat varmasti kiinnostavat myös Suomessa, kokosimme alle tietoja siitä miten judoa eri maissa harjoitellaan. Suurimmasta osasta paikkoja on koottu tiedot vain iltaharjoittelusta, sillä aamuharjoituksiin suomalaiset eivät ole paikallisten kanssa yhdessä osallistuneet tai harjoitukset ovat olleet vain fysiikkaharjoituksia.

UNKARI (Dunavarsanyn Olympic Center).
Keskuksessa harjoittelee IJF:n rahoittamana monia Afrikan ja Etelä-Amerikan maiden urheilijoita. Tasoltaan he ovat European cup/Open mitalisteja. Myös eurooppalaisia joukkueita vierailee toisinaan keskuksessa
Toimituksen saama raportti keskuksesta: Keskuksessa harjoitellaan kahdesti päivässä aamuisin aina tekniikkaa ja iltaisin joko tunti tekniikkaa ja puntti tai tunti tekniikkaa ja randoria. Yleensä tiistai ja torstai ilta on randoria Unkarin maajoukkueen kanssa Budapestissa.. Treeneissä on yleensä aika kova tempo ja tekniikkaa tehdään paljon aikaa vastaan. Centerissä käy myös välillä vierailemassa IJFn akatemiasta valmistuvia valmentajia jotka näyttävät omia tekniikoitaan, mm.  Mark Huizinga.

UNKARI (Budapest)

Budapestissa harjoittelee useita junioreiden EM-mitalisteja, joista osa ottelee nykyään jo aikuisten sarjoissa. 
LÄMMITTELY: Pitkä lämmittely, jossa tehdään paikallaan paljon liikkeitä valmentajan esimerkin mukaan/valmentajan merkistä.
LAJI: Oma tekniikka, jossa paljon uchikomeja ja heittoja. Yleensä sarjoissa pidetään yllä kovaa tempoa. Lopuksi otetaan normaalia randoria.  

SAKSA (Potsdam)


Postdam on perustasoinen saksalaisten harjoituskeskus. Paikallinen joukkue UKJC Potsdam ottelee 1. Bundesliigassa, muttei taistele kärkisijoista. Tuottaa vahvoja European Cup tason ottelijoita.
LÄMMITTELY: Lämmittelyksi otetaan yleensä yleiskunto ja ketteryysliikkeitä, joita seuraa uchikomia paikallaan ja liikkeestä.
LAJI: Yleensä noin 10x5min pystyrandoria. Juniorit ottavat aamuisin myös tekniikkaa, mutta ainakin toimituksen vieraillessa Postdamissa, aikuisia ei näissä tekniikkaharjoituksissa näkynyt, vaan he tulivat vain iltaisin ottamaan randoria.

USA (Pedro’s Judo Center, Boston)
Legendaarisen Jimmy Pedron ja tämän isän Pedro Sr harjoituskeskus. Treeneissä esiintyy monia jenkkien tähtiurheilijoita, kuten Travis Stevens.
Toimituksen saama raportti: Paljon oli mattoa ja keskityttiin mattotekniikoihin. Näiden päälle mattotilanne randoreita noin 30sek-1min. Treeneissä oli yleisesti kova tempo. Patjalle tehtiin paljon heittelyä ja randoria oli aikalailla samoja määriä kuin Suomessa. Lähes joka aamu oli juoksuja treenien jälkeen joilla luotiin pohjaa jenkkien kovalle kunnolle. Tosi hyvä tiimihenki ja kaikki otti kaikkien kans oikeestaan. Starat ei pitäny mitää roolia, vaan teki paljon töitä ja auttoivat muita. Puntit tehtiin omalla ajalla.

SAKSA (Judo Club Randori, Berlin)
Perus saksalainen judoseura, hyvää perustasoa, muttei maailmantähtiä. Tältä vuodelta seuralta löytyy silti alle 21 vuotiaiden MM viitonen Daniel Zorn.
LÄMMITTELY 5min päästä päähän hölkkäilyä ja päädyssä aina 10 punnerusta ja toisessa päässä 10 vatsaa - erilaisia lämmittelyliikkeitä kaverin kanssa kuten kantamista, kottikärryt, itsensä vetäminen eteenpäin niin että kaveri seisoo ja ite vatsallaan - uchikomeja ja heittoja. Kokonaiskesto noin 25min.
LAJI: 4x5min mattorandoria ja 7x5min pystyrandoria - kaikki putkeen

VENÄJÄ (Pietari)
Pietarin harjoituksissa treenaa Venäjän junnukilpailuiden seitsemän parhaan joukkoon sijoittuneita miehiä, sekä joitain kovempiakin, kuten alle 21 vuotiaiden euroopanmestari Pavel Patokov.
Toimituksen saama raportti
Pietarissa on viikossa kaks randoritreeniä - tiistai ja torstai iltaisin ja siellä on paljon porukkaa paikalla, myös sellaisia jotka ei muuten ole viikolla treeneissä paikalla (Kuten Suomessa esim. Chikara). Muuten iltaisin on ollut tekniikkatreenit (kerran viikossa ne waza teemana), etenkin erilaisten tilanteiden harjoittelua. Perustreenin sisältö on ollut: juoksua aluksi, sitten akrobatiaa, uchi komia. Sitten valmentajat kerää porukan keskelle katsomaan tietynlaista tilannetta mitä treenataan: esimerkiksi uke hakee migi kahvaa, miten haetaan oma ote ja siihen heitto. Treenit noin 2h ja lopussa vielä pieni fysiikka osuus. Aamuisin on tekniikkaa, vähän erilaisella treenin pohjalla ja loppuun köyden kiipeämistä.

JAPANI (International Budo University, Katsuura)
Katsuura on keskitasoinen Japanilainen yliopisto. Näitä miehiä ei koskaan todennäköisesti tulla Japanin maajoukkueessa näkemään, mutta tullessaan kevyempiin Eurooppalaisiin kilpailuihin, esim Matsumae-cuppiin, voittavat IBUn miehet lähes joka sarjan. Varsinkin pienissä painoluokissa Katsuuralaiset ovat vahvoja.
LÄMMITTELY: Noin viidentoista minuutin ‘taiso’ eli hyvin väsynyt paikkojen pyörittely, jonka jälkeen noin 15 minuuttia uchikomia paikaltaan ja päästä päähän.
LAJI: 12-21 kierrosta 5-6 minuuttisia pystyrandoreita. Randorien välissä ei ole palautusta, mutta yleensä harjoitukset pyörivät joko kiertosysteemillä niin, että kaksi randoria putkeen, ja yksi huilia. Joskus randoria otetaan myös niin, että sama henkilö on keskellä esimerkiksi 8 kierrosta putkeen. Randoreissa tempo ei yleensä ole kovin kova, sillä sama setti tehdään kuutena päivänä viikossa. Enimmäkseen seistään hyvässä asennossa ja paikasta yritetään heittää. Pystyrandoreiden perään saattaa seurata muutama mattorandori, tai sitten ei.

JAPANI (Tokai University)
Tokai on mahdollisesti maailman kovin paikka harjoitella judoa. Vanhoihin mestareihin lukeutuvat muun muassa Yamashita ja Inoue, nykyisiin Takato, Hashimoto, ja Haga.
LÄMMITTELY: Noin viidentoista minuutin ‘taiso’ eli hyvin väsynyt paikkojen pyörittely, jonka jälkeen noin 15 minuuttia uchikomia paikaltaan ja päästä päähän.
LAJI: Osa harjoittelijoista merkitään vöillä ottamaan keskellä 8x5 minuuttia pystrandoria ilman palautuksia. Laidalla olijat käyvät sitten haastamassa näitä henkilöitä. Tämän jälkeen vaihdetaan vöitä pitäviä henkilöitä, ja sama setti otetaan uudestaan. Randori on kovaa, ja Katsuuraan verrattuna Japanilaiset ottavat erittäin tarkasti, eivätkä anna ‘länkkäreiden’ missään nimessä heittää.

ISRAEL (Wingate)
Wingate on Israelin maajoukkueen harjoituskeskus, joten harjoituksissa esiintyvät kaikki Israelin judon tähdet, mukaan lukien Sagi Muki ja Or Sasson.
Aamuisin paikallisilla on voimaharjoitus.
LÄMMITTELY: Noin 5 minuutin hölkkä, sekä muutama ketteryysliike. Tämän jälkeen noin kymmenen minuuttia omia uchikomeja ja heittoja.
LAJI: Peruskuntokaudella: Noin tunti 4 minuuttisia pystyrandoreita.
Kilpailukaudella: Randoreiden lisäksi otetaan taktisia tilanteita, joista tehdään heittoja ja otetaan lyhyitä kamppailutilanteita.

RANSKA (Institut du Judo, Pariisi)
Pariisin judoinstituutissa harjoittelevat kaikki Pariisin alueen judokat Ranskan ykkösmaajoukkuetta lukuunottamatta maanantaisin, tiistaisin ja torstaisin. Myös ykkösmaajoukkue osallistuu usein harjoituksiin, jollei harjoituskeskus INSEPissä ole aamulla randoriharjoituksia.
LÄMMITTELY: Noin 15 minuuttia uchikomia päästä päähän tai paikaltaan , mahdollisesti muutama heitto. Joskus harjoitukset saattavat myös alkaa mattorandorilla.
LAJI: 6-10 kertaa noin 5 minuutin pystyrandoreita. Randoreiden välissä lyhyt palautus, ja aina muutaman randorin jälkeen pidempi huili. Randorit otetaan erittäin kovalla temmolla, ja periksi antamatta. Tämä ei koske vain ulkomaalaisten kanssa otettuja randoreita. Ei ole mitenkään epätavallista, että kahden ranskalaisen välillä näkyy kohtaa railakastakin kahvalla päähän lyömistä.

EJU OTC (Mittersill, Nymburk, Tata, Antalya, Rooma, Malaga, etc.)
OTC-leireille harjoittelevat lähes kaikki Euroopan huiput. Kokoonpano vaihtuu hieman leirin sijainnista riippuen.
LÄMMITTELY: 15 minuuttia omaa lämmittelyä.
LAJI: 1-4 mattorandoria, jotka lähes kaikki ottavat vielä enemmän tai vähemmän lämmittelynä. 5-8x5 minuuttia pystyrandoria. Pystyrandorit otetaan yleensä kahdessa tai kolmessa ryhmässä, joten lepoaika randoreiden välillä on 5 - 10 minuuttia.

ITALIA (Akiyama Settimo, Torino)
Akiyama on yksi Italian menestyneimpiä seuroja, ja vuoden 2017 Italian joukkuemestari niin miehissä kuin naisissakin. Junioreiden arvokisamitaleita seura tuottaa lähes joka vuosi, mutta aikuisissa menestys ei ole aivan niin yleistä. Toisaalta, tämä on myös Rion olympiavoittaja Fabio Basilen seura.
Kolmena aamuna viikossa Akiyaman judokat kokoontuvat ensin punttisalille, jossa tehdään jokaisen oman ohjelman mukainen voimaharjoitus. Tämän jälkeen judosalissa tehdään kovalla temmolla tehtävä kuntopiiri joka kestää noin 15-30 minuuttia. Kuntopiiri toteutettiin ainakin toimituksen vierailun aikana tekemällä lyhyitä kovatempoisia sarjoja eri liikkeitä (juoksu, vetokumit, etc) ilman palautusta liikkeiden välillä.
LÄMMITTELY: Noin 5-15 minuuttia juoksua/kuntoharjoitteita kovalla temmolla, mahdollisesti vielä lajilämmittelyä nopeusuchikomin ja kuntoliikkeiden yhdistelmillä.
LAJI: 30-45min tekniikkaosio, jossa valmentaja näyttää tekniikan tai tilanteen ja siitä tehdään kovalla temmolla toistoja. Kesken tekniikkaosio saatetaan ottaa lyhyitä randoreita, tai tilannetaisteluita harjoituksen teemana olevasta tilanteesta. Tempo on koko ajan erittäin korkea ja lepotaukoja ei ole. Tekniikkaosuuden jälkeen viimeinen 30-45min käytetään perinteisiin pystyrandoreihin.  

VIRO&LATVIA (Baltian Maiden Yhteisleirit)
Baltian maiden judokoita laidasta laitaan, EM-mitalisteista Baltic Sea mitalisteihin.
LÄMMITTELY: 15min omaa lämmittelyä.
LAJI: 1-3x5min mattorandoria + 5-7x5min pystyrandoria. 

-----------Hansokun kanssa yhteistyössä:
www.penado.fi   (alekoodi "hansoku" -10% Ei koske tuoteryhmää matot ja tatamit)
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------