Tommin ajatuksia judotekniikasta

Eräs nuori urheilija kysyi minulta joskus miksi Hansoku kirjoittaa aina voimasta, eikä koskaan tekniikasta. Ehkä vastaus on, että tekniikasta on vaikeampi kirjoittaa. Tai ehkä emme koe olevamme teknisesti päteviä neuvomaan. Tai ehkä tekniikasta keskusteleminen on vaikeampaa yleisellä tasolla, sillä jokainen judoka toteuttaa tekniikat omalla yksilöllisellä tavallaan. Tästä huolimatta judotekniikka kuuluu ainakin omiin lempipuheenaiheisiini, joten nyt on tullut aika viedä ajatus myös paperille. Seuraavaksi lukemasi artikkeli (ellet päätä tässä kohtaa sulkea selainta) on omia sekavia ajatuksiani judotekniikasta, jotka olen mahdollisimman selkeästi koettanut sanoiksi pukea. Pahoittelen jo valmiiksi tekstiä, joka todennäköisesti ryöstäytyy täysin hallinnasta ja muuttuu pienimuotoiseksi novelliksi.

-Tommi

-----------Hansokun kanssa yhteistyössä:

www.penado.fi   (alekoodi "hansoku" -10% Ei koske tuoteryhmää matot ja tatamit)

www.birgittahernesaari.com

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Osa 1: Tekniikan Merkitys Judossa

Olipa judoka kilpailija tai harrastaja hänen tärkein ominaisuutensa judokana on hänen judotekniikkansa. Tekniikan tärkein osuus on puolestaan sen toteuttaminen realistisessa kamppailutilanteessa: itsepuolustuksessa, randorissa, tai shiaissa. Näistä itsepuolustus on ainoa, jossa en toivo kenenkään joutuvan judotaitojaan koskaan testaamaan. Minulla ei myöskään ole paljoa kokemusta judotekniikoiden harjoittelussa itsepuolustustilanteita varten. Tästä syystä tämä artikkeli käsittelee judotekniikkaa ja sen harjoittelua randoria ja kilpailua silmällä pitäen. Puhtainkaan tekniikkakilpailussa toteutettu tekniikka ei mielestäni kerro judotekniikan toimivuudesta muuta kuin sen, että tekniikan peruselementit ovat kunnossa. Jos tekniikkaa ei kykene toteuttamaan kun uke vastustaa, ei kyseessä ole tehokas judotekniikka.  

Ehkä tässä kohtaa olisi myös hyvä määritellä se, mitä tarkoitan kun puhun judotekniikasta. Judotekniikka ei ole vain judoheittoja. Se on kaikki mitä judoka judon puitteissa tatamilla tekee: Otteen ottaminen, heittojen väistäminen, vastustajan otteen irrottaminen, matossa hyökkääminen, heittäminen etc.

Jos tekniikka on judokan tärkein ominaisuus, miten se suhtautuu muihin ominaisuuksiin, kuten voimaan, nopeuteen tai kestävyyteen? Tekniikka ei ole olemassa tyhjiössä, vaan kaikki edellä mainitut tekijät vaikuttavat yksilön kykyyn suorittaa judotekniikka. Tästä syystä kaikkien kilpajudokan ominaisuuksien tulee olla korkealla tasolla.

Kansainvälisesti menestyvät judokat ovat yleensä erittäin hyviä puolustamaan judotekniikoita. Jos tori on ukeen verrattuna heikko, ja uke osaa puolustaa hyvin tekniikkaa, on torin lähes mahdotonta heittää ukea, vaikka tekniikka hipoisi täydellisyyttä. Jos tori sen sijaan on lähes yhtä vahva kuin uke, mutta hänen hyökkäyksensä on parempi kun uken puolustus, on paljon todennäköisempää että hyökkäys onnistuu. Tässä kohtaa joku voi saivarrella, että pitää yrittää sitten eri tekniikkaa, tai hämätä. Taitava judoka osaa kuitenkin puolustautua hyvin kaikkia judotekniikoita vastaan. Hyvään tekniikkaan kuuluu myös se, että judoka ei ylireagoi hämäyksiin.

Sama pätee kestävyyteen ja nopeuteen. Vaikka puolustustekniikka olisi kuinka hyvä, ei siitä ole juurikaan apua jos puolustaa jaksaa vain minuutin. Hitaasti ei sen sijaan pysty heittämään, eikä väistämään. Jokaisen tulee totta kai tukeutua omiin vahvuuksiinsa, mutta kaikkien ominaisuuksien tulisi kilpailevalla judokalla olla mahdollisimman hyvällä tasolla, jotta ne tukisivat tekniikan tehokasta toteuttamista.

On kuitenkin hyvä muistaa, että ominaisuudet ovat olemassa tukeakseen judotekniikan mahdollisimman hyvää suorittamista. Oikea-aikaisella tekniikalla pystytään kuromaan kiinni suuriakin voima tai kokoeroja. Tekniikan tarkoituksena on tuottaa mahdollisimman suuri voima, mahdollisimman oikeaan aikaan, mahdollisimman pienellä vaivalla. Näin minä ainakin tulkitsen maksimaalisen tehon periaatteen.

Osa 2: Judotekniikka Shiaissa 

Tekniikan käytön judo-ottelussa voi mielestäni pelkistää seuraavaan 6-askeleen kaavaan:

Estä vastustajan ote --> ota oma ote/riko vastustajan ote ja ota oma ote --> älä lennä --> heitä --> älä jää sidontaan/lukkoon/kuristukseen --> ota sidonta/lukko/kuristus.

Jokaisen askeleen tehokas suorittaminen edellyttää mahdollisimman hyvää suoriutumista sitä edeltäneestä kohdasta, vaikka kaikissa tapauksissa se ei olekaan välttämätöntä. Esimerkiksi vastustajan vahvaa otetta voi käyttää heiton tekemiseen, mutta yleisesti on paljon helpompaa heittää omasta otteesta. Avaan kaavaa nyt hiukan. Suurimmalle osalle tämä on varmasti vanhan kertausta, mutta scrollatkaa edes läpi, teksti jatkuu vielä tämän osion jälkeenkin.

Estä vastustajan ote: Nykyjudossa monien judokoiden lempiote on sellainen, joka ahdistaa vastustajaa huonompaan asemaan ja/tai rajoittaa tämän hyökkäysvaihtoehtoja. Tästä syystä ottelun ensimmäinen askel on se, että judokan ei tulisi jäädä vastustajan haluamaan otteeseen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita pakenevaa räpeltämistä, vaan sitä, että judoka blokkaa vastustajan otteen ja ottaa oman otteen. Oman otteen ottaminen on huomattavasti helpompaa, kun blokkaa myös vastustajan otteen.

Ota oma ote/riko vastustajan ote: Kun vastustajan ote on blokattu, on huomattavasti helpompaa saada oma ote. Jos vastustaja tämän jälkeen saa jälleen otteen, tai vastustajan otteen blokkaaminen on epäonnistunut, tulee ote irrottaa. Toki, jos ote on 50/50 (esimerkiksi migi vs migi molemmat kädet kiinni) on molemmilla otteen puolesta yhtäläinen mahdollisuus heittää. Mahdollisuudet heittää (sekä puolustaa) paranevat kuitenkin huomattavasti jos vastustajan otteen saa irrotettua, ja oman pidettyä.

Älä lennä: Kun judoka on saanut otteen, tai rikkomisyrityksistä huolimatta jäänyt otteeseen on seuraava askel olla lentämättä. Tärkeimmät tähän vaikuttavat tekijät ovat ote ja asento. Otteen pitämisen tulee olla tarpeeksi hyvää, jottei vastustaja pysty purkamaan judokan otetta ja rakentamaan omaa heittopaikkaansa. Asennon sen sijaan pitää olla sellainen, että judoka on kokoajan tasapainoalueellaan, kunnes itse päättää siirtyä hyökkäämään. Jos vastustaja ei kykene liikuttamaan judokaa pois tasapainoalueelta, on tätä myöskin erittäin vaikea heittää. Asennon ei kuitenkaan tule olla jäykkä, vaan judokan on kyettävä reagoimaan vastustajan liikkeisiin.

Heitä: Kun ote ja asento ovat kunnossa, on aika heittää vastustaja. Tämän voi tehdä kahdella tapaa; joko hyökkäämällä itse, tai tekemällä vastatekniikan. Heittäminen on periaatteessa yksinkertaista: Vastustaja tulee saada pois tasapainoalueelta, ja sen jälkeen heittää jonkun raajan tai vartalon yli voimalla selälleen. Vastustajan saaminen pois tasapainoalueelta ja selälleen on kuitenkin vaikeaa. Tähän tarvitaan liikettä, ajoitusta, nopeutta ja tehoa. Jokaisessa tapauksessa kaikkia edellämainittuja elementtejä ei tarvita, mutta ne ovat kuitenkin heittämisen peruspilarit. Kun vastustaja liikkuu, on hän helpommin pois tasapainoalueeltaan. Tästä helppo esimerkki on se, että mitä nopeammin ihminen liikkuu, sitä pienempi voima hänen kaatamiseensa tarvitaan. Pikajuoksijan kamppaamiseen riittää pieni osuma jalkaan, paikallaan seisovan miehen kaatamiseen harvemmin ei. Vastustajan liikkeen ei tarvitse olla kovin suurta, mutta siihen tulee reagoida oikealla tavalla, ja oikeaan suuntaan. Tätä on ajoitus. Nopeus sen sijaan on reaktionopeutta ja absoluuttista nopeutta. Kun vastustaja on pois tasapainoalueeltaan, tulee judokan reagoida tähän riittävän nopeasti saadakseen edun. Liikkeen on myös oltava tarpeeksi nopea, jottei vastustaja ehdi korjata tasapainoaan. Liike tulee myös toteuttaa sellaisella teholla, että vastustaja kaatuu. Kevyellä tönäisyllä tuskin saa kaadettua hyvää judokaa, vaikka tämä olisikin huonossa tasapainossa.

Yksi parhaista paikoista heittää, on silloin kun vastustaja siirtyy pois tasapainoalueeltaan hyökätäkseen. Toisin sanoen vastaheitto. Jos oma asento on vahva, ja toisen tasapaino on huono, on vastustaja helppo heittää selälleen. Monet judotekniikat vaativat myös sitä, että hyökkääjä on hetkellisesti yhdellä jalalla. Tällöin tasapaino on luonnollisesti huonompi kuin kahdella.

Tietenkään ajoitusta tai liikettä ei aina tarvita judoheitossa. Jos kahden ottelijan puolustus ja hyökkäys ovat saman vahvuisia, mutta toinen judokoista on paljon vahvempi, voi hän runnoa heiton läpi. Vaikka tämäkin on tietyllä tavalla ”tekniikkaa” en käsittele sitä tässä.

Älä jää sidontaan/lukkoon/kuristukseen: Kun jompikumpi ottelijoista on heittänyt, tai epäonnistunut heitossa, siirrytään mattoon. Tärkeintä matossa on reagointi. Heiton jälkitilanteissa täytyy aina varoa vastustajan mattohyökkäystä. Jos itse on kontrollissa, tulee myös oma tekniikan ensimmäiset askeleet suorittaa nopeasti. Jos judoka pääsee tiukkaan puolustusasentoon, on mattotekniikan suorittaminen huomattavasti vaikeampaa. Tästä syystä mattoon mennessä ensimmäinen asia on varmistaa se, että on itse kontrollissa. Vaikka judoka olisi juuri heittänyt wazarin, se ei paljoa lohduta jos käsi jää suoraksi, ja häviää matsin käsilukolla. Jos vastustaja on kontrollissa, on tärkeintä omaksua tiukka puolustusasento. Puolustusasennosta voi sitten yrittää kääntää itseään mahdolliseen hyökkäykseen, jos se tuntuu tilanteeseen sopivalta.

Ota sidonta/kuristus/lukko: Tärkeintä matossa on reagointi. Sanotaan se tässä vielä toiseen kertaan. Vaikka judoka olisi juuri lentänyt, on matossa mahdollisuus ottaa tilanne kontrolliin. Vastustajan nopea ottaminen kontrolliin kumman tahansa osapuolen heittotilanteen jälkeen suurentaa mattohyökkäyksen onnistumisprosenttia huomattavasti, ja laskee mattohäviön mahdollisuuden lähelle nollaa. Mattohyökkäyksessäkin vastustajaa on paljon helpompi kääntää, ennen kuin hän saa tiukan puolustusasennon. On siis reagoitava välittömästi!

Tämän hieman pitkäksi venähtäneen kaavan tarkoitus oli kuvata judotekniikan perusosa-alueita kilpailutilanteessa pääpiirteissään. Se jättää kuitenkin paljon käsittelemättä, kuten varoitukset, väsymyksen merkityksen, erilaiset tyylit, taktiikat jne. Se ei myöskään käsittele mitään osa-aluetta kovin yksityiskohtaisesti, mutta ehkä se toimii tarpeeksi hyvänä lähtökohtana seuraavalle osiolle.

Juttu Jatkuu Mainoksen Jälkeen

Jos haluat hyvää tekniikkaopetusta ja randoria, saavu HJClle 2-5.8.2018! (Kuva suurenee klikkaamalla)

Osa 3: Tekniikan harjoittelu

Tekniikan harjoittelu voidaan mielestäni jakaa kuuden edellämainitun askeleen perusteella viiteen eri kategoriaan. Ote, pystypuolustus, pystyhyökkäys, mattopuolustus, mattohyökkäys. Käydäänpä kaikkien näiden harjoittelua seuraavaksi läpi.

Ote

Mielestäni otteissa tärkeintä on tietää, mitä haluaa tehdä. Otteiden harjoittelussa tulisi keskittyä hiomaan omia otekuvioita läpi, kerta toisensa jälkeen. Tämä voi kuitenkin olla lähinnä kevyttä tekniikkaharjoittelua, jossa tehdään toistoja. Tärkeintä on se, että judokalla on jokaiseen otetilanteeseen variaatiot, joita hän kykenee järjestelmällisesti toteuttamaan. Parasta otteiden harjoittelemista on randori. Randorissa otteiden ottaminen kehittyy luonnollisesti, sillä on aina mahdollisuus että vastustaja yrittää heittää. Niissä harjoitteissa joissa harjoitellaan pelkkää otetaistelua, saattaa monesti unohtua se, että vastustaja voi heittää, ja otteisiin saattaa tulla rynnättyä. Otteiden harjoittelemisessa tärkeää on se, että oteharjoituksissa harjoiteltuja kuvioita pyrkii tietoisesti toteuttamaan randorissa, kun vastustaja laittaan hanttiin täydellä teholla. Jos joku asia ei toimi, pitää miettiä miten sen saisi toimimaan. Kyse on keskittymisestä, itseä ei saa päästää helpolla, vaan harjoitellut otetaktiikat pitää pyrkiä toteuttamaan säännöllisesti, harjoituksesta harjoitukseen, myös heikompia ja vahvempia vastustajia vastaan.

Suomessa monesti tilanne on valitettavasti se, että tietyn tyylistä harjoitusvastustajaa ei ole saatavilla. Tällöin käytetään monesti roolituksia, joissa esimerkiksi normaalisti migi kahvamies joutuu hakemaan hidarikahvaa, jotta toinen voisi harjoitella hidarikahvaa vastaan. Nämä roolitukset eivät kuitenkaan ole kovin hyviä harjoituksia, sillä migimies ei osaa luonnollisella tavalla reagoida hidariotteessa ja hidariasennossa. Ne ovat kuitenkin parempia kuin se, että ei harjoittelisi hidaria vastaan ollenkaan.

Pystypuolustus

Pystypuolustus on osa-alue, jota harjoitellaan lähinnä randorissa ja näin onkin hyvä. Randorissa vastustajan hyökkäykset ovat luonnollisia, ja hän yrittää tosissaan heittää. Jos omalle tyylille on ominaista heitellä näyttäviä kärrynpyöriä ja voltteja, voi puolustusta harjoitella hyvin myös tekniikassa.

Monesti kuulee, että puolustusta tulisi harjoitella rennoin käsin ja päästämällä vastustaja hyökkäämään. Tämä on kuitenkin vain yksi tapa puolustaa, ja mielestäni se tapa ei sovi kaikille. Esimerkiksi Hollannin suunnalla suositaan aivan erilaista puolustustapaa, jossa molemmat kädet ovat suorina. Tämäkin taktiikka on erittäin vahva. Tärkeintä onkin harjoitella puolustautumaan omien vahvuuksien kautta, eikä sen mukaan mikä on katsojista viihdyttävää tai puhdasoppisista. Puolustamista on myös tärkeää harjoitella randorissa. Liian monesti kuulee sanottavan että ”hyökkäys on paras puolustus”. Tämä ei kuitenkaan ole totta. Aina kun judoka hyökkää, asettaa hän itsensä vaaraan poistumalla tasapainoalueeltaan. Judokan pitää siis kyetä havaitsemaan oikea aika puolustaa, ja oikea aika hyökätä, sillä hyökkääminen ilmassa matkalla selälleen ei ole kovin tehokasta.

Pystyhyökkäys

Pystyhyökkäyksien, eli heittojen harjoittelu. Tästä moni varmaan luuli tämän artikkelin kertovan…niin minäkin noin 1500 sanaa sitten. Miten judoheittoja tulisi oikein harjoitella? Mielestäni tähän on 4 päätapaa. Uchikomi, heitot vaparista, heitot vasteella ja randori.

Uchikomit ovat heittojen peruspilari. Niillä harjoitellaan horjutusta ja taisabakia. Uchikomit mahdollistavat toistomäärät, joita pelkkiä heittoja tekemällä ei ole mitenkään mahdollista saavuttaa. Uchikomeilla harjoitellaan perustekniikkaa, ja sitä, että heitto pysyy kasassa. Asento ei horju missään vaiheessa horjutusta ja kädet toimivat oikealla tavalla. Liikkeestä uchikomit tulisi mielestäni tehdä yksinkertaisesti, muutamasta askeleesta. Pitkät liikutukset eivät vastaa ottelunomaista heittoa.

Heitot vaparista ovat luonnollinen jatke uchikomeille. Heittoja tulisi tehdä niin paljon kuin mahdollista, paikaltaan ja liikkeestä. Näin tekniikasta tulee sujuva ja luonnollinen. Kaikenlaiset erikoisvariaatiot tulisi mielestäni poistaa heittojen harjoittelusta: kärrynpyörät & kuperkeikat joiden jälkeen tehdään heittoja jne. Jokainen toisto judotekniikassa poikkeaa hieman edellisestä, sillä uke ei koskaan seiso aivan sammalla tavoin. Suuret toistomäärät auttavat oppimaan tekniikan kontrollointia ja painavat sen mieleen niin, että sen pystyy toteuttamaan väsyneenäkin. Kuten uchikomissakin, heitot olisi hyvä tehdä pienestä liikkeestä, ilman turhaa tanssimista. Tärkeintä on olla eksakti, eikä roiskia. Heittojen pitää olla niin hyviä jokaista yksityiskohtaa myöten kun vain mitenkään mahdollista. Jos seoinagessa nippu on tiukká 10000 kertaa tekniikkaharjoittelussa, on se tiukka myös silloin kun vastustaja yrittää sitä estää.

Heitot vasteella ovat hyvä lisä tekniikkaharjoitteluun. Kun uke vastustaa heittoja lantiolla, on heittoon pakko tuottaa enemmän tehoa kuin normaalissa tekniikkaharjoittelussa. Tämä myös paljastaa mahdolliset huojumiset ja horjumiset tekniikassa. Koska kyseessä ei kuitenkaan ole randori, niin uke vastustaa juuri sen verran että heitto onnistuu. Tämän voi ajatella hieman kuin tekniikan voimaharjoitteluna.

Randori on tietenkin tekniikan viimeinen testi ja harjoitusmuoto. Siinä testataan tositilanteessa toimiiko tekniikka vai ei. Randoria tulisi ottaa paljon, jotta tekniikoita tulisi toistettua paljon tositilanteessa. Kuten otetaistelussakin, tekniikkaa tulee myös harjoitella aktiivisesti randorissa. Uusia tekniikoita täytyy yrittää ajaa sisään, muuten ne eivät koskaan siirry kilpailuihin.

Hyökkäystekniikkaa voi myös harjoitella muilla tavoin, mutta mielestäni nämä neljä osa-aluetta ovat kaikkein tärkeimmät. Ajallisesti harjoittelun tulisi rakentua mielestäni noin 10% uchikomia, 25% heittoja vaparista, 5% heittoja vasteella, ja 60% randoria.

Mattopuolustus

Mattopuolustuksen harjoittelua tapahtuu lähinnä randorissa ja mattopätkissä. Mielestäni tämä on hyvä tapa harjoitella mattoa. Myös pystyrandori tulisi tosin ottaa mattoon jatkaen, jotta matossa reagointi kehittyisi.

Tekniikassa mattopuolustusta ei erityisesti tarvitse harjoitella, ellei jatkuvasti jää randorissa samaan mattotekniikkaan. Tällöin on kyseistä tekniikkaa hyvä oppia puolustamaan.

Mattohyökkäys

Mattohyökkäystä tulisi harjoitella niin tekniikassa kuin randorissakin. Mattouchikomi tai mattotekniikka on erittäin tärkeää, jotta tekniikka rullaa sujuvasti. Myös erilaiset mattopätkät ovat erittäin hyviä harjoitteita. Esimerkiksi 30 sekunnin hyökkäys ja puolustuspätkät. Mielestäni tällaisia kovia likistyksiä tulisi ottaa vähintään yhtä paljon kuin perinteistä mattorandoria. Tämän lisäksi pystyrandorit tulisi ottaa mattoon jatkaen.