Jatkamme osassa 2/2 Veli-Matti Karinkannan haastattelemista.
Mitkä ovat mielestäsi tuomarin tärkeimmät ominaisuudet?
Hyvän tuomarin pitää tajuta mistä kulloisessakin judo-ottelussa on kyse, niin teknisesti, taktisesti kuin henkisesti. Hän osaa tulkita ottelua ja johtaa sitä ottelun kannalta parhaalla tavalla. Säännöt ja niiden tulkinta on osattava niin hyvin, että niissä pitää joskus osata olla tiukempi ja joskus taas luistaa ottelua oikeudenmukaiseen lopputulokseen ohjatessa.
Tuomarin on oltava riittävän omapäinen ja kestettävä kisa-areenan paineet esiintyessään sen keskipisteessä, mutta kuitenkin sivuosan esittäjänä. On myös kestettävä kritiikkiä ja otettava sen aiheet vastaan oivana kehitysalueena.
Tuomarin on oltava myös rauhallinen, jotta kykenee odottamaan tilanteiden kehittyminen loppuun. Ryhdikäs ja edustava olemus selvine käsimerkkeineen ja kuuluvine komentoineen luo luottamusta ja auktoriteettia. On tultava myös toimeen erilaisten ihmisten kanssa, erityisesti avustavien tuomareiden ja tuomarikomission kanssa. Tuomarilla on oltava myös hyvä yleiskunto, sillä se helpottaa keskittymistä ja jaksamista pitkien tuomaripäivien aikana.
Kuva: Suomen Judoliitto: Vuoden 2015 tuomariksi valittu Karinkanta
Kuvaile päivääsi SM-kilpailuissa?
Kertaan aamulla kisalle asettamani tavoitteet, esim. kehityskohteet. Tuomaripalaverissa kerrataan viimeisimmät tulkinnat, päivän sääntöpainotukset, jaetaan tuomariryhmät ja sovitaan vaihtojärjestyksestä. Kisahallissa tsekataan videotarkkailulaitteiston ja radioiden toiminta. Ensimmäisen matsin tuomitseminen jännittää ensimmäiseen hazimeen saakka, jonka jälkeen olo helpottaa, sillä on mukava tehdä sitä minkä tuntee osaavansa ja mistä tykkää. Mikäli olen rivituomarina, niin tuomitsen sovitun kierron mukaisesti ja pääsen huoltotauoille matsien välillä. Mikäli olen tuomaritarkkailijana, niin istun pöydän takana koko päivän kirjaten tuomareiden edesottamukset ja annan palautetta tuomareille. Ennen finaaleja laaditaan tuomarilistat mitaliotteluihin kunkin tuomarin onnistumisen mukaan. Kisan jälkeen pidetään palaveri, jossa käydään läpi päivän kulku ja annetaan kehittämiskohteet seuraavalle päivälle. Illalla viedään ajatukset pois tuomaroinnista, vaikka yleensä keskustellaankin päivän tuomioista, syödään hyvin, haukataan happea ja nukutaan pitkä yö.
Kuvaile päivääsi suurissa KV-kilpailuissa?
Mikäli kisapäivä alkaa myöhemmin, esim. puolen päivän aikaan, herätän kehon ja aivot kevyellä lenkillä/puntilla/venyttelyllä/voimistelulla ja tuomarin käsimerkit läpikäymällä. Kertaan myös kisalle asettamani tavoitteet. Mikäli päivä alkaa aikaisin aamulla, teen yllämainitun herätyksen tiivistetymmin. Yleensä tuomaripalaveri on pidetty edellisenä päivänä, joten hallille saavutaan tuntia ennen kisan alkua tsekkaamaan radion ja videotarkkailulaitteiston toiminta. Samalla tutustutaan halliin ja etsitään päivän onnistumisen kannalta tärkeät paikat eli vessa ja välipalapöytä. Tuomarit arvotaan jokaiseen otteluun erikseen viidestä tatamin tuomarista. Tässä systeemissä tuomitaan yleensä yksi keskellä, pidetään yhden ottelun tauko ja ollaan pari kolme ottelua avustavana tuomarina. Tauot ovat tässä järjestelmässä yhden - korkeintaan kahden ottelun mittaisia. Energiataso on pidettävä tasaisena pienillä syömisillä ja rajoitetulla juomisella – vessaan kun on usein liian pitkä matka. Ennen finaaleja odotan tuomarivalintoja finaaliotteluihin. Mikäli joudun katsomaan ottelut reunalta, kertaa kämmit ja käyn ne läpi mielessäni useita kertoja oikein toimittuna. Katson kollegoideni matsit tuomiten niitä sivusta mielessäni. Mikäli onni natsaa ja pääsen tuomitsemaan finaaleja, niin tsemppaan itseni jatkamaan samalla tavalla kuin alkuotteluissa tai keskittymään havaittuihin parannusehdotuksiin. Mikäli jännitys kohoaa liian suureksi, rentoutan itseni hengityksillä ja ajattelemalla, että kaikki menee varmasti hyvin, koska osaan homman ja kaverina pöydän takana ovat asiantuntevat kollegat. Mikäli jännitys ei nouse ollenkaan, teen jälleen hengityksiä, tällä kertaa erityylisiä, ja ajattelen meneväni tuomitsemaan jotain todella tärkeää ottelua, vaikkapa Olympiafinaalia. Näin saan vireystason kohoamaan jälleen sopivaksi. Päivän päätteeksi pidetään yleensä tuomaripalaveri, jossa tuomaritarkkailijat antavat yleismaallista palautetta päivän kulusta. Palaverista päästyämme käydään porukalla syömässä. Hotellille palattua kirjoitan tuomariraporttia päivän meiningeistä ja menen nukkumaan. Yleensä kisaisäntä vie tuomarit kuitenkin paikalliseen ravintolaan, jossa rentoudutaan hyvän ruuan parissa. Ravintolasta kotiudutaan puoleen yöhön mennessä. Kirjoitan silti raporttia ja nukun lyhyemmin mutta tehokkaammin.
Minkälaisia haasteita voi KV-kilpailuissa kohdata? Esimerkiksi tuomarikollegoiden kielitaito tai sen puute?
IJF:n kisoihin valitut tuomarit puhuvat poikkeuksetta hyvää rallienglantia, joten kommunikointi sujuu hyvin ja kaikki ovat yhtä porukkaa. EJU:n kisoissa taas kielitaitoisuus on hyvin kirjavaa, yhdestä sanasta sujuvaan skottienglantiin, joten tämä rajoite saattaa jakaa porukan kuppikuntiin. EJU:n kisoissa tuomareiden eleettömän viestinnän kirjo on myös suurempi kuin IJF:n kisoissa, joissa tämä kieli on kaikilla samankaltaisempi. Eleettömän viestinnän samankaltaisuus helpottaa yksimielisyyden saamisessa tuomarikolmikon kesken. Eriviestisyys vastaavasti vaikeuttaa tuomarointia.
Kilpailijoista näyttää monesti siltä, että tietyissä maissa kotiyleisön suosikit saavat apua tuomareilta. Oletko tuomaripöydän takana itse huomannut tällaista kotiinpäin vetämistä?
Joukkuepeleissä puhutaan yleisöstä kuudentena kenttäpelaajana pelaajien suorituksen parantajina. Yleisöllä saattaa olla myös samankaltainen kotiottelijaa suosiva vaikutus tuomarintoimintaan, erityisesti silloin, jos keskittyminen ei ole kohdallaan.
Tarkoituksellinen/huomaamaton/alitajuinen kotiottelijan suosiminen taitaa olla tuttu kaikkialla muualla paitsi Suomessa, jossa omia suojatteja on kohdeltu perinteisesti jostain kumman syystä hieman kovemmalla kädellä.
Jos pääset tuomitsemaan esimerkiksi Ilias Iliadiksen ottelua, pystytkö nauttimaan ottelusta vai joudutko keskittymään vain tuomioihin?
Huippuottelijoiden tuomitseminen on aina huippuhetki tuomarin uralla. Tällöin koko ottelu on täyttä nautintoa. Ja kun ottelun tuomitsemisesta nauttii, on olo rento, ajatus kirkas ja tuloskin yleensä erinomainen.
Mitä mieltä olet “uusista” säännöistä, jotka tulivat käyttöön 2010 kun jalkoihin meno vähitellen kiellettiin?
Tarkastelen tilannetta sen mukaan, onko sääntöjä helppo noudattaa vai ei. Kun jalkoihin ei saa pystyottelussa tarttua laisinkaan, on ottelua helpompi tuomita. Olen siis nykyisten sääntöjen kannalla. Toinen vaihtoehto olisi sallia jalasta tarttumiset kokonaan, jolloin saatettaisiin palata siihen vuorottaisten kata-otoshien-otteluihin. Se välivaihe, jossa jalasta tarttumisten sallimisessa oli poikkeuksia, oli tuomarin painajainen. Oli liikaa tulkinnan varaisia tilanteita eikä jalkaotteiden tulkintaan onnistuttu saamaan johdonmukaisuutta.
Entä mitä mieltä olet muista tuomarointiin vaikuttaneista säädöksistä. Valmentajien hiljentäminen paitsi mate-komentojen aikana? Videotuomarointi?
Minusta valmentajien hiljentäminen ottelun aikana on loistava juttu. Myös tuomarin merkkien ja komentojen imitoimiseen on puututtu ankarasti. Näin ottelijoille (ja tuomarille) annetaan mahdollisuus ratkaista ottelu itse. Valmentaja ei voi olla enää se peliohjain, joka ohjaa ottelijaa tatamin reunalta. Tämän säännön pitäisi olla tiukemmin käytössä myös junnuotteluissa. Ottelun pitäisi kehittää ottelijan omaa ottelutaitoa, ei valmentajan näkemyksen toteuttamista kauko-ohjauksessa. Mihin taitava itse ajatteleva ottelija valmentajaa tatamin reunalla tarvitsee? Ei mihinkään, sillä valmennustyö on tehty jo ennen kilpailua.
Videotarkkailu on tuonut judon tälle vuosituhannelle. On erittäin hyvä, että hankalat tilanteet voi katsoa uudelleen ja tarvittaessa katsomaan hidastettuna. Täten ainakin ajatuskatkovirheiltä vältytään. Videotarkkailun ansiosta urheilijan ja tuomarin oikeusturva on parempi.
Kerro jotain mitä emme osanneet kysyä?
Miten kulmatuomareiden siirto pöydän taakse avustaviksi tuomareiksi on vaikuttanut tuomarointiin?
Mattotuomarin rooli ja hänen oma tapansa ohjata ottelua näyttää nyt korostuneen. Hänellä on myös enemmän tilaa liikkua tatamilla, koska enää ei tarvitse varoa menevänsä kulmatuomarin näkölinjalle. Toisaalta taas tuomarineuvotteluita ei enää voi pitää, joten mattotuomari ei voi täten perustella päätöksiään, vaikka olisi ollut kuinka oikeassa, avustavien muuttaessa tuomioita. Avustavat tuomarit jyräävät mattotuomarin näkemyksen radiokomennolla, eikä radiokomentoon voi sanoa mitenkään vastaan.
Kirsikkana kakun päälle. Tuomitsit kerran allekirjoittaneen (Petterin) ottelua, jossa jätettiin pisteet antamatta kun allekirjoittaneen heitto katsottiin vastustajan sumigaeshi-yritykseksi. Kuukautta myöhemmin tulit sanomaan minulle, että pisteet olisi pitänyt antaa. Satuimme molemmat (minä ja silloinen vastustajani) olemaan silloin yhdessä hotellin aamupalaa syömässä. Olemme hyvän kaverini ja silloisen kilpakumppanini kanssa väitelleet tapahtuiko näin, kohta 4,5 vuotta. Voitko vahvistaa myöntäneesi virheesi meidän kuullen, niin saadaan väittelylle stoppi? :D
Kyllä näin tapahtui. Tsekkasin tilanteen nauhalta ja totesin kämmin tapahtuneen. Tilanteen tulkinta painoi mieltäni ja minusta oli asiallista kertoa totuus kärsineelle osapuolelle. Minusta on tärkeää myöntää virheensä, jos sellaisen tunnistaa tehneensä. Virheen myöntäminen on kehityksen alku.
Hansokun kanssa yhteistyössä kamppailutarvikeliike:
Hansokun kanssa yhteistyössä pientukijana:
Tiilaa uheiluteipit, kylmägeelit yms. alennuskupongilla “hansoku”. Saat 10% alennusta ja samalla jokainen alennuskupongilla tilattu tuote tukee Hansokun toimintaa!
Hyvä ja valaiseva juttu!
VastaaPoista