Olympiavalmentaja Markus Pekkolan haastattelu

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Hansokun kanssa yhteistyössä:

www.penado.fi   (alekoodi "hansoku" -10% Ei koske tuoteryhmää matot ja tatamit)

www.birgittahernesaari.com

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Suomen Judoliitto uutisoi aikaisemmin: “Uuteen judon olympiavalmentajan tehtävään on nimitetty olympiadin loppuun saakka jatkuvalla sopimuksella Markus Pekkola. Tehtävä korvaa perinteisen päävalmentajan toimen.

Olympiavalmentaja huolehtii urheilijoista, jotka tavoittelevat paikkaa Tokion olympialaisiin. Hän laatii ryhmän kilpailu- ja leiriohjelman, toimii valmentajana ohjelmaan kuuluvissa tapahtumissa ja tukee ryhmän urheilijoiden päivittäisharjoittelua kotimaassa. Toimipaikat Suomessa ovat Helsinki ja Tampere.”

Nyt on siis hyvä ajankohta haastatella 39-vuotiasta, Suomen Judoliiton olympiavalmentajaksi valittua Markus Pekkolaa. Aloitetaanpa:

Miten aikoinaan eksyit judon pariin? Kerro omasta urheilu-urastasi.

Olen joskus leikkisästi sanonut, että mutsi pakotti.
Mutta on se osittain totta, sillä omat judoilut ovat alkaneet, kuten monella muullakin, alakouluiässä harrastusmielessä 80-luvun puolivälissä yhdessä nuoremman veljen kanssa.

Tuolloin alin kilpaileva ikäluokka oli c-juniorit, joten peruslajitaitoja harjoiteltiin ehkä nykyistä enemmän ennen kisoihin lähtöä. Aika nopeasti kilpaileminen tuli kuitenkin mukaan; salikisojen kautta lähialueen kisoihin, ja ulkomaille lähdettiin oikeastaan vasta b-junnuja maajoukkueen kanssa. Se oli hauskaa aikaa, ja niistä reissuista on paljon muistoja. Omat vanhemmat olivat aktiivisesti junnuvuosina mukana tsemppaamassa ja isän kyydillä mentiin kisasta kisaan.

Myöhemmin kuvioon tuli nykyisen kaltaiset OTC ja Japani  -leiritykset.

Kovimmat otteluvoitot ja parhaat saavutukset?

Maajoukkuekuviot ja arvokilpailut tulivat tutuiksi kaikissa ikäluokissa, vaikka kuperkeikkaa kisoissa tuli tehtyä enemmän kuin otteluvoittoja otettua. Vertailu nykyiseen kisatarjontaan on mahdotonta, mutta itse pidän mitalisijoja mm. Pm-kisoista, sekä Finnish ja Swedish openista ihan hyvinä perustason saavutuksina.

                                                                                      MM-kilpailut 2001

Lempitekniikat?

Seoi-nagea molemmin puolin.

Millaiset punttitulokset sinulla oli kun olit parhaassa kunnossa sarjassasi -73kg? Entä painoitko paljon yli painoluokkasi ylärajan?

En ole koskaan pitänyt itseäni fyysisesti vahvana judokana, enkä sitä ollutkaan. Olisikohan maksimipenkki ollut 110kg tienoilla. Toki hyvä judotaito vaatii myös voimaa, mutta itse opin judoa taidon kautta.
Normaalipaino oli 76-78 välillä.

Mistä sait kimmokkeen lähteä valmentamaan?

Se oli sattumusten summa.
Sairastuin 2005 keväällä keuhkoemboliaan, jota liuoteltiin ensin sairaalahoidossa ja myöhemmin kotihoidossa vuoden verran pois. Samoihin aikoihin u18 ikäluokkaan haettiin oto-valmentajia, Matti Latun ja Antti Rengon kaivatessa apukäsiä ryhmän vetämiseen. Ajattelin liittyä mukaan, kun oma harjoittelu oli, jos ei kiellettyä, niin lähinnä kevyttä jumppaa, ja tuntui, että olisi kiva olla judotoiminnassa jotenkin vielä mukana. Omassa seurassa Hämeenlinnassa olin ollut kurssien ja ryhmien vetäjäporukassa usean vuoden ajan.
Samalla aloitin valmentajaopintojen suorittamisen. Tätä ennen sekä oma valmentaja Olli Paasimaa, että päävalmentaja Reino Fagerlund olivat aktiivisesti kannustaneet valmennuskirjallisuuden pariin.

Märskyn valmennuksen aloitus osui syksyyn 2006 silloisen lajivalmentajan Sherif ElDigwyn jättäydyttyä pois lajivalmentajan paikalta. Erkki Jokikokko, joka toimi Märskyn judoryhmän taustalla, kysäisi valmennuksen järjestelyistä, enkä Märskyssä aloittaessani osannut edes kuvitella, että valmentamisesta voisi tulla ammatti.

Miten valmennusurasi on edennyt?

Jos sitä pitäisi kuvailisi yhdellä sanalla se sana voisi olla kehittyminen. Judoliitolla, Märskyllä ja pääkaupunkiseudun urheiluakatemian, Urhean, valmentajilla ja asiantuntijaporukalla ja toimintaympäristöllä on ollut suuri rooli valmennuksen kehittymisen mahdollistamisessa.

Toiminen tässä valmentajayhteisössä on mahdollistanut hienoja projekteja toteutettavaksi, ja samalla omaa toimintaa ja valmennusta on pystynyt tarkentamaan.

                                                                              Kuva: Suomen Valmentajat Ry

Miten ulkomailla suoritettu valmennustutkintosi on vaikuttanut valmentamiseesi?

Akateeminen koulutus antaa hyvän selkänojan valmennusopin perusteille. Lisäksi luen nykyistä enemmän tutkimustuloksia maailmalta. Toki pelkkä koulutus ei takaa hyvää valmentavuutta, mutta oivallus siitä, että kaikkea ei tarvitse vielä osata, riittää, että on kiinnostunut kehittämään itseään ja urheilijaa oppimaan, vie pitkälle.

Olympiavalmentajana ollessasi tulet käsittääksemme vastaamaan muunmuassa maajoukkueleirien ohjelmasta. Miten maajoukkuetoiminta tulee  muuttumaan kun astut

olympiavalmentajan saappaisiin? 

Leirityksessä mennään yhteistoiminnalliseen suuntaan, sillä parhaan hyödyn leireistä saamme, kun sparraamme toisiamme kaikki yhdessä. Sen takia kaikkien ikäluokkien yhteisleirejä on enemmän. Lisäksi tehostamispäiviä järjestetään sekä yksittäisinä tapahtumina että muutaman kotimaisen tapahtuman yhteyteen.

Missä näet Suomen judon kahden, viiden ja kymmmenen vuoden kuluttua?

Onko Suomen Judo muuttunut edellisen kymmenen aikana?
Isoja muutoksia perustoiminnoissa ei varmaan ole tulossa: seurat vastaavat kurssitoiminnasta, toimivat vapaaehtoisvetäjin ja nuorten urheilijoiden kasvualustoina. Maailmalla sportissa mennään kohti ammattilaisuutta, ja se tulee meille olemaan iso haaste. Urheiluakatemiat pystyvät ammattilaisuuden ehdoilla jo osittain toimimaan. Urheilijoille pitäisi olla riittävän motivoivaa ja järkevää muuttaa asumaan, opiskelemaan ja harjoittelemaan akatemiapaikkakunnalle, jossa löytyy sekä valmennusta että hyvätasoista harjoitusvastusta.
Mielenkiintoinen skenaario olisi pelkästään huippu-urheiluun keskittyvä ammattilaistalli esim. pyöräilyn tapaan.

Koko Suomalainen huippu-urheilu on muutoksen kourissa, ja se koskettaa myös Judoa. Keskustelut Olympiakomitean kanssa koskien tulevien vuosien suunnitelmia ja urheilijatukia ovat olleet käynnissä jo pidempään, eikä urheilijoiden taloudelliseen ahdinkoon ole juurikaan luvassa lisätukea.

Mitkä ovat sellaisia asioita, joihin urheilijoiden ja heidän henkilökohtaisten valmentajiensa tulisi kiinnittää erityisesti huomiota?

Päivittäisvalmennus Suomessa tapahtuu pääosin urheilijan henkilökohtaisen valmentajan, tai yhdessä akatemiavalmentajan, ohjauksessa. Koen vahvasti, että valmennus ja valmentautuminen tulee tehdä yhdessä urheilijan kanssa. Kun valmentaja ja urheilija onnistuvat tavoitteenasettelussa hyvin, urheilija kokee tehtävät haasteellisiksi, ja uskoo voivansa saavuttaa ne. Kun tavoitteita on asetettu monipuolisesti, onnistumisia tulee matkan varrella tasaisesti ja urheilijan pätevyyden tunne voimistuu. Tämä antaa lähtökohdat menestymiselle.

Harjoittelumäärää kannattaa pyrkiä lisäämään leirien kautta. Harjoitusvaste kotisaleilla on usein liian kevyt ja vaatimaton, ja kuitenkin kansainvälisissä kisoissa ja leireillä kamppailutilanteet tulevat nopeammin eteen. Tämä kehittää myös vaihtoehtoisia tapoja kohdata erityylisiä vastustajia.

Mihin asioihin Suomen juossa toivoisit parannusta, joihin et varsinaisesti voi itse olympiavalmentajana vaikuttaa?

Meillä on paljon nuoria urheilijoita, joilla on potentiaalia nousta arvokilpailupodiumille nyt, ja seuraavan Olympiadin aikana. Ilman urheilija-valmentaja pareja sekä edellä mainittua toimintaa menestymisennuste ei ole kovin korkea.

Iso haaste on urheilijoiden ammattimaisen harjoittelun mahdollistaminen ilman vaativia työ- tai opiskelurasitteita tavoiteltaessa huippu-urheilu-uraa ja menestystä.

Olit alle 21-vuotiaiden maajoukkuevalmentaja vielä tovi sitten. Kommentoi syyskuussa käytyjä alle 21-vuotiaiden EM-kilpailuja.

Arvokilpailuissa on aina erityinen hehku. Onko syynä ollut vääränlainen valmistautuminen, vai epärealistiset menestysodotukset, sillä jostain syystä emme ole viime vuosina näissä kisoissa onnistuneet, vaikka suomalaisia on useamminkin nähty sijoitettujen joukossa.

Meillä on muutama nuori, jotka ovat ikäluokissaan lähellä Euroopan kärkeä. Mukana olleilta urheilijoilta odotin muutamaa pistesijaa, eikä mitali ollut kenellekään mahdoton tavoite saavuttaa.

Joukkue otteli taistellen. Yksilökisoissa miehet ottivat toki omalla tasollaan, mutta arvokilpailuissa onnistuminen vaatii täyden onnistumisen ottelupäivänä ja silloinkin oma otteleminen pitäisi olla lähes virheetöntä koko päivän. Emilian otteluvarmuus kisoissa oli hyvää ja menestysmahdollisuus tiedostettiin; silti mitali oli hienoinen yllätys. Miesten sijoittuminen seitsemänneksi joukkuekilpailussa oli todelle hienoa saavutus koko ryhmälle - nousu yksilökisan pettymysten jälkeen uuteen kisapäivään toi varmasti hyvää mieltä kaikille.

Tällä nuorten ryhmällä on menestyspotentiaalia nousta aikuisten ikäluokan kärkeen tulevalla olympiadilla.

Vapaa sana.

Kiitos Hansokulle. Nähdään treeneissä.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Älkää unohtako ilmoittautua lauantaina 25.11.2017 Nummelassa järjestettävään Hiiden Shiaihin! Viimeinen ilmoittautumispäivä on TÄNÄÄN 22.11.2017.  Aikuisille näyttäisi olevan rahapalkinnot!!! Katso lisää tästä: http://www.judoliitto.fi/kalenteri/hiidenshiai-2017/