Hansokun kanssa yhteistyössä:
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Helsinkiläinen Meido-Kan palkittiin Urheilugaalassa vuoden parhaana judoseurana 2016. Myös Meido-Kanin Jani Kallunki palkittiin urheilu-urastaan, sekä seuran kaksi muuta jäsentä, Juha “Flobe” Vainio ja Kyösti Korpiola, lisättiin Judon Hall of Fameen samassa tapahtumassa. Menestys sai vielä jatkoa juuri pidetyissä nuorten SM-kilpailuissa, joissa Meido-Kan sijoittui mitalitilaston ykköseksi. Siksi on ajankohtaista esitellä tätä judoseuraa myös lehdessämme. Juttu painottuu kilpajudon puolelle, mutta yritämme tuoda asioita esiin Meido-Kanista myös laajemmin. Kun luet alemmas, huomaat, että juttu on jo nyt todella pitkä emmekä voineet siksi haastatella kuin osaa Meido-Kanin jäsenistä.
Kotisivut: www.meidokan.fi
Haastatellaan ensin Meido-Kanin puheenjohtajaa Heikki Lähteenkorvaa ja toimminanjohtajaa Arttu Laitista. Miksi uskotte, että Meido-Kan valittiin parhaaksi judoseuraksi ja mitä se on Meido-Kanilta vaatinut?
Heikki Lähteenkorva, Arttu Laitinen: Meido-Kanissa sitoudutaan toimintaan ja meillä on tekemisen meininki päällä. Loimme uuden strategian viime vuonna, jonka tavoitteena on: Paras seura. Palkinto Judoliitosta Urheilugalassa tuli siis ennen aikojaan, mutta otimme sen nöyrin ja kiitollisin mielin vastaan. Viime vuonna saimme 180 mitalia eri kisoista ja matsien kokonaismääräkin oli valtava. Seuramme jäsenmäärä on kaksinkertaistunut viimeisen kolmen vuoden aikana. Olemme mm. saaneet yli 140 muksua ja junioria uusiksi jäseniksemme sekä meiltä puuttuneen kisaajien ikäryhmän toisesta seurasta, joita vetää nyt Tapani Piri useamman kerran viikossa. Kilpailijat saavat hyvää valmennusta seurassa ja oppia muualtakin kun käyvät eri treeneissä, leireillä ja kisaamassa. Vanhemmille kilpajudokoille Esa Korkia-ahon ja Petteri Sulanderin treenit ovat kovia ja suosittuja. Niissä käy paljon muidenkin seurojen judokoita. Taloudellinen tuki on myös ollut tärkeää kisaajille. Onneksi olemme saaneet Meido-Kanin talouden kuntoon huolimatta lähes 25.000 €:n remontista uudella salillamme Herttoniemessä. Meillä on myös panostettu tulevaan sukupolveen, liikkariin, muksujudoon, perhejudoon, junnujudoon. Lisäksi pidimme jääkiekkoilijoille ja jalkapalloilijoille judollisia oheistreenejä. Judo on kamppailulaji ja harjoituksiamme on viety tähän suuntaan alkaen aina muksujudosta – heilläkin on kaikissa harjoituksissa kamppailua. Tavoitteena on luoda seuraan kokonaisuus muksusta – Vaariin ja kaikille judosta elämäntapa. Seura panostaa vetäjien kouluttamiseen ja kouluttaa itse sisäisesti vetäjiään, tällä turvataan kasvu ja kehittyminen.
Minkä kokoisesta judo/budoseurasta on kyse?
Heikki Lähteenkorva, Arttu Laitinen:Seurassa on yli kuusisataa jäsentä ja aktiiveja noin 480. Judokoita näistä noin 320. Muina lajeina ovat Aikido, Karate ja Iaido.
Päijänteentien sali ulkoapäin katseltuna
Huhujen mukaan Meido-Kanin harjoitustarjonta on laajaa ja istuu monen eri ihmisen tarpeisiin. Mikä siis tekee Meido-Kanista hyvän seuran kuntoilijalle, lapselle tai huipulle tähtäävälle urheilijalle?
Heikki Lähteenkorva, Arttu Laitinen: Hyvät vetäjät, kannustava ilmapiiri, kaverisuhteet, tavoitteellisuus sekä harjoitukset jokaiselle ryhmälle monta kertaa viikossa. Jopa muksujudoka voi harjoitella kolme kertaa viikossa halutessaan. Tarjoamme Judoa ja kehitämme harjoituksissa myös tasapuolisesti ominaisuuksia, jotta voi nauttia judostaan ja kehittyä niin pitkälle kuin haluaa. Vetäjiin satsaaminen ja motivointi on tuottanut meille yli 30 aktiivisesti toimivaa vetäjää ja imua tulla mukaan toimintaan on lisääntynyt selvästi. Olemme pystyneet lisäämään tarjontaa kun saimme toisen oman salin eli meillä on 2 salia käytössämme 24/7.
Olette itse olleet avainasemassa tämän tittelin saavuttamisessa. Keiden muiden panoksesta Meido-Kanissa voidaan olla tyytyväisiä?
Heikki Lähteenkorva, Arttu Laitinen: Kyllä siihen mielestäni ovat kaikki vaikuttaneet: Jäsenet, heidän vanhempansa, vetäjät, seuran toimihenkilöt, parantunut tiedotus ja salien kunto ja parantunut siisteys. Tosin Päijänteentielle odotamme alkavaa putkiremonttia ja sen jälkeen saamme ylä- ja alakerran kuntoon. Rakennamme uuden joustotatamin myös sinne. Jäsenet arvostavat sitä, että he halutessaan saavat osallistua seuran toimintaan muullakin tavoin kuin treenissä. Seuran uusittu strategia: Paras seura, tuottaa myös tulosta – selvästi sanottuna yhteisissä tilaisuuksissamme se on antanut meille uskoa tekemiseemme. Mittaamalla tuloksiamme säännöllisesti ja jäsenkyselyllä varmistamme oikean suunnan eri osa-alueilla. Keskittymällä tekemään mielummin vähemmän ja paremmin saadaan tuloksia aikaan.
Meido-Kanin urheilijoita kilpailuissa
Paneudutaanpa sitten Meido-Kanin vanhempaan kisaporukkaan, joista suurin osa on kasvanut Vallilan dojolla, Meido-Kanin vetäjien treeneissä. Vaikka Esa Korkia-aho ei olekaan kaikkien esiteltävien kilpailijoiden henkilökohtainen valmentaja, vetää hän treenejä niillekin esiteltäville, joita ei henkilökohtaisesi valmenna. Siksi hän on oiva henkilö vastaamaan kysymyksiimme.
Esa Korkia-aho, kerro ensin itsestäsi, kuka olet?
Esa Korkia-aho: Olen E. K. ja aloitin judon 1975 stadikan salilla Meido-Kanissa. Kurssin veti taitava Eeva Sorkkila ja jatkokurssilla oli maailman mukavin mies eli Jim Wikberg joka opetti kaiken hidariksi ja pisti meidät suoraan skabaamaan. Ensin nuorten Joukkue SM mun synttäripäivänä ja kuuppaan tuli. Sit Kisiksessä henk.koht SM-kisat ja sillon tuli pronssiia jossain vauvapainoluokassa. Mutta kipinä kisaamiseen tuli ja silloin ei ollut mitään junnu cupeja vaan suoraan SM:iin tai äijiä vastaan . Ekat joukkuematsit otin Meido-Kanin kolmos jengissä ja kakkosdivarissa (mieti silloin oli SM-sarja ja divarit ja kaikki pelas!!) sit ku oppi jotain niin lopulta pääsin ykkösjengiin ja voitettiin muutamat mitskut joukkuekisoista. Omat matsit oli mitä oli muutamat SM-mitalit ja taisin olla Scandinavian open vitonenkin vau. No mitä niitä muistelemaan. Hyviä aikoja ne oli. Samalla kun kisasin niin vedin jo skabaaville junnuille treenejä ja ne pärjäs aika hyvin. (Tuli danit ja SM-mitskuja) Sitten tuli kuolio. Ei mulle vaan sille, ettei ollut enää uusia nuoria tulossa ja jouduin vetämään seuran huippu karatekoille alkeiskurssin kun ei ollut muuta tekemistä. Tämä on tärkeää, ettei missata yhtään vuosikertaa kisaajista!!! Käytännössä se tarkoittaa, ettei ole kisaajia moneen vuoteen. Monien mutkien kautta jatkui torstaitreenit stadikalla, vaikka niitä haluttiin muuttaa, siirtää ym .monista eri syistä. Treenarit eivät halunneet lopettaa sitä, joten en sitten Tietenkään minäkään ja homma jatkui. Oma poika kävi lauantaisin 5 v treeneissä ja ne jäi yks kaks omaan käteen, nimittäin niiden treenien veto. Enhän mä osaa noin pieniä kersoja vetää!! No niistä tuli kumminkin skabareita ja osa niistä nyt niissä To treeneissä- Treenien veto maistuu niin kauan kun joku niissä käy ja ne kelpaa jengille ja nyt on käynyt, mistä tietty iloinen olen. On tossa muutama henk.koht. valmennettavakin ja olen saanut ison tsempparin ja avun toisen seuran kaverista eli Heikki "Hessu" Arpiaisesta ja nyt vaan jatketaan, niin kauan ku homma toimii. Ai niin ja mulla on musta vyö judossa.
Keitä tähän vanhempaan kisaporukkaan kuuluu ja kerro heistä jotain?
Esa Korkia-aho:
Aku Laakkonen: Itsepäinen, vähäsanainen (ei enää) ehkä ahkerin ja omatoimisin jätkä jonka koskaan nähnyt. Pää ei petä, mutta taktiikka joskus. Vahva ku ******* uskon vahvasti tulevaisuuteen. Vahvuudet matolla? Osaa judoa ja VAHVA. Viisi kertaa valittu jo EM-kisoihin, joten.... (Henk.koht. valmennettava) Jospa joskus oppisi katan no vois saada jopa mustan vyön ha ha Lue lisää Akusta: http://www.hansoku.fi/2016/09/aku-mini-hulk-laakkonen.html
Petteri Sulander Myös omalla tavalla itsepäinen. Petsku aloitti torstaisin ennen muita, kun on vähän vanhempi. Silmään pisti että oli tekninen ja omaksui asioita nopeasti. Jalat toimi ja pyyhkäsyt ovat varmaan koko Suomen tiedossa. Petskua piti joskus ripittää siitä kun ei tehnyt kaikkia harjoitteita. Nyt on itsekin tajunnut, etten sitä vinoillakseni keksinyt. Petskun venymiskyky on ihan omaa luokkaansa. Jatkoajalla on otettu "kunnosta" huolimatta useita voittoja. Huumorijätkä kaiken lisäksi ja oikeesti miettii judon suhteen asioita.Myös EM-kisa kävijä (Henk.Koht valmennettava)
Erkka Kari: Meidän pieni Iso poika, joka lähti siitä lauantai ryhmästä. Ikää oli 5 v ja jos posket oli pyöreämmät kuin O kirjain niin en paljoa valehtele. Takapihan isosta pojasta tuliki faittari, vaikka silloin 5 v aikana aattelin et toi kuolee ekaan fyysiseen treeneihin. No eipä kuollut vaan jatkoi ja on nyt aika sonni. Loukkaantumiset ollut tärkeässä kohdassa ongelma, mutta nyt ei ongelmaa paitsi että Erkallekin pitää välillä narista, mutta mahdollisuudet on vaikka mihin, jos ITSE haluaa. Jalat toimii kuten Petskullakin ja osaa se muutakin.(Henk.Koht. valmennettava)
Eetu Heinonen: Tuli vuosia sitten seuraan toisesta seurasta ja oli alkuun kuin ujo piimä. Itseluottamusta ei ollut, mutta taitoa kylläkin. Oli vähän kuin orpolapsi eksyneenä metsässä alkuun. No uskon, että meidän jengin tiimihenki teki tehtävänsä ja kundi on kehittynyt huimilla loikilla eteenpäin, vaikka alkuaikoina joutuikin huutamaan ottelussa, että älä ****tee tota enää uudestaan.Todellinen taistelija ja enpä ole nähnyt koskaan ketään muuta joka ottelee huulet veressä ja hymyilee samaan aikaan. Tänä päivänä hänellä on hyvä henk.Koht. valmentaja (Seppo Tukiainen) ja sama juttu kuin yllä eli omatoiminen treenaaja. Mahikset vaikka mihin. EM-kisa kävijä.
Joel Ylitalo: Kuten kaikki Ylitalon veljekset, todella tekninen ja nopea ottelija. Sähäkkä ja nopea omaksumaan asioita ja tekniikoita. Aikanaan ei saanut matseissa itsestään irti sitä, mihin oikeesti olisi pystynyt. Oliko sitten paineet korvien välissä? Taidosta se ainakaan ole kiinni. Tänä päivänä: On parantanut kaikilla osa-alueilla kuin sika juoksuaan ja on sarjassaan ehdottoman kova ja kuinkas muuten kun Meido-Kanista puhutaan, myös EM edustaja ja vielä huippu coach taustalla eli Antti Renko.
Ville Ylitalo: Jollen isobroidi. Oli vähän samaa nuoruusvuosina kuin Jollellakin, mutta aina treenaannut 100 lasissa ja asenne harjoitteluun mahtava. Samat kuin Jollella eli liikunnallisesti erittäin lahjakas. Matseissa on kuin raivo härkä ja vihaa häviämistä jopa judo rugbyssa.
Pyry Halonen: Seuran kumiukko eli elastisuus on ihan omaa luokkaa ja nyt en puhu siitä pulu tyyliin joraavasta Elastisesta (sorry) Hyvä tekniikka ja uchi-mata on kaunis, kun muistaisi sen, että ylävartalo mukaan, ettei tulla katolleen. Monessa paikassa myös venyjä. Voittaa kovia ja joskus joku uuvatti sitten voittaa sen. Mahikset myös vaikka mihin ja taustalla jälleen Antti Renko.
Niputan kolme seuraavaa samaan pakettiin eli Ryan Korkia-aho, Mikko Lindroos ja Henri Berggren: Kaikki kovia jätkiä treenaamaan ja kaikki myos SM-kisoissa vähintään mitalimatseissa. Sparraavat ihan ketä tahansa ja koska tahansa eli ei mitään vellihousuja!! Nyt on kuitenkin tähtäimessä elämässä ammatti tms. ja keskittyminen siihen. Eivät kuitenkaan missään jäähdyttely osastolla. Kisoissa käydään kun siltä tuntuu ja yleensä vastustajat saavat todeta, että kyllä tuntuu.
Joe Liimatainen: Nuorin porukasta, muttei vähäisin. Tekninen taistelija joka viime vuonna haki motivaatiota tai jotain muuta, mutta edelleen parhaita treenareita ja kun tuli tauon jälkeen (lyhyen) oli jälki taas jäätävää. Tulevaisuuden lupaus.
Esan treenit, vuosi 2015 Joukkue SM-pronssi, vuosi 2015
Mitä odotat tältä jengiltä tulevaisuudessa?
Esa Korkia-aho: Mulla on ollut eri tasoisia odotuksia tästä jengistä vuosien aikana ja aika hyvin ne ovat aina toteutuneet. Saunassa joskus pidetty "palopuheet" ja sillon äijät hihittelivät asioille mitä minä ja Hessu maalailtiin. No ison osan niistä pojat on jo saavuttanut ja jos nyt kysytään tulevaisuudesta. Niin on varmaan pidettävä treenin jälkeen saunailta. Ei me lähdetä huutelemaan Tavoitteena ********vaan jutellaan siitä keskenämme ja tehdään parhaamme, että saavutamme sen ******* joku päivä!
Vapaa sana koskien tätä porukkaa.
Esa Korkia-aho: Lopuksi on pakko sanoa, että enpä ole koskaan ollut näin hyvän jengin kanssa tekemisissä. On todella kiva tehdä tätä ja tunnen itseni välillä jopa hyväksi ja kivaksi ihmiseksi. Loistava huumori, Tiimihenki, mukaan lukien vanhemmat. Tavoitteet on kovat, mutta niin tulee olemaan treenikin ja niiden vaatimukset. Meillä on yksinkertaisesti yksilölajissa TIIMI, josta moni joukkuelaji olisi kateellinen. Me proud ja syystä. Todellinen Power team.
Tehdään katsanto myös Meido-Kanin nuorempaan kisaryhmään, jonka isähahmona voidaan nähdä Tapani Piri.
Millainen kisaryhmä on kyseessä?
Tapani Piri: Olemme nuorten kisaryhmä, josta on väännetty ryhmän nimeksi ShiaiPosse, koska kaikkea ei kannata aina ottaa vakavasti vaan mennä hauskan kautta. Valtaosa porukasta on syntynyt 2002 mutta haarukkaa on 1999-2005.
Ryhmän ydinjoukko on ollut koossa nyt kuusi vuotta ja olen Penan eli Pentti Niskan kanssa ollut tämän jengin kanssa tatamilla kolme-neljä kertaa viikossa ja kerran kuussa kisoissa läpi tämän ajan. Teknistä apua valmennukseen antavat myös Antti Heinonen (tarkka virhesilmä ja hyvä tekninen osaaminen) sekä Vadud Balatkanov ja Mika Mäkelä (kova kisakokemus ja paljon realismia tekemiseen).
Oleellista on, että treenaamme ja kisaamme tiiviisti joukkueena ja valmennukseen osallistuvat henkilöt tuntevat ottelijat yksilöinä. Painotuksiamme ovat monipuolinen tekniikka ja hyvä motoriikka ja koordinaatio. Tekniikat tehdään liikkeestä ja vastustajan reaktioon. Teetämme harjoitteita, joissa haetaan ottelijan omaa oivallusta ja ”ahaa”-elämystä siitä, mikä juuri minulle toimii. Ja tietysti: tämä on hauskaa eikä liian vakavaa – treeneihin pitää olla kiva tulla.
Matkalla joukkoon on liittynyt kisaajia muista seuroista, koska harva muu seura pystyy tarjoamaan määrällisesti riittävästi treenejä ja riittävän isoa kisaavaa ryhmää, jotta treenissä on mielekkyyttä.
Ryhmästämme aktiivisesti kisaavia ovat mm. seuraavat ottelijat: Balatkhanova Enisa, Balatkhanova Heda, Hjelt Anton, Hyry Juho, Khaziev Artur, Khirchilashvili Khirchla, Kärhä Viivi, Mantulin Artjom, Miettinen Emil, Misri Sara, Neuvonen Saara, Petenberg German, Piri Emma, Purhonen Oliver, Pätsi Roope, Ravalt Patrik, Saarinen Panu, Saarnio Touko, Susi Daniil, Taajamaa Joonatan.
Tapani ja nuorempi kisaryhmä, aluemestaruuskilpailut Porvoossa
Miten he ovat pärjänneet?
Tapani Piri: Polku on ollut pitkä mutta nousujohteinen, junnucupeista on kuljettu kansallisiin ja kansainvälisiin kisoihin ja Samurai Cupin voittajiksi yhdessä Esan enkeleiden (Power Team) kanssa. Vanhimmilla jäsenillä on SM- ja PM-mitaleita mutta valtaosalla alkoi nyt ensimmäinen vuosi U18 – sarjassa.
Tänä vuonna tavoitteet ovat sopeutumisessa uuteen sarjaan, suurta mitalimenestystä en odota tai edellytä, sen aika on vasta 2018-2019. Silti tulokset kevään ensimmäisestä Samurai Cupista olivat yllättävän hyviä ja lupaavat hyvää jopa tällekin vuodelle.
Mitä odotat heiltä tulevaisuudessa?
Tapani Piri: Odotan, että porukka pysyy hyvin koossa, treenaa yhdessä ja kehittyy. Niille, joilla on halua ladata 100% panostusta kisaamiseen on luotu sellaiset pohjat, joilta voi ponnistaa kuinka pitkälle tahansa.
Moni tulee myös olemaan harrastekisaaja kotimaan shiaissa, olemaan SM-mitaleilla tai päätymään vetäjäksi tai valmentajaksi.
En ole niinkään huolestunut tulevaisuuden menestyksestä vaan siitä, että oppiminen ja kehitys olisi koko ajan nopeaa ja motivaatio korkealla. Menestys vain tulee siinä väistämättä mukana.
Vapaa sana koskien tätä nuorempaa kisaryhmää.
Tapani Piri: Hyvä fiilis tuo tuloksia koska se antaa motivaatiota ja positiivisen kautta oppiminen on nopeampaa kuin negatiivisen. Hyvä porukka kantaa yhdessä pitkälle, jokaisella on hyvät ja huonot hetkensä muta porukan mukana kulkiessa pääsee heikoista fiiliksistä yli ja harrastus jatkuu. Tällaiset seurojen sisällä tiiviisti kasvavat ja kisaavat ikäluokkatiimit ovat tärkeitä eikä niitä voi korvata eri seurojen yhteistreeneillä tai maju-leirityksellä, joiden jäljiltä urheilija jää kuitenkin lopulta yksin ja lopettamisen riski kasvaa.
Tämä on ollut aivan uskomaton kuuden vuoden yhteinen matka ja tulee olemaan hienoa nähdä, mihin kaikkeen tästä todella kovasta porukasta vielä on seuraavan kymmenen vuoden aikana.
Muksujudotoiminta on Meido-Kanissa myös erityisen vahvaa.
Olette ohjanneet pikkuisia judokoita vuosia, jotkut teistä vuosikymmeniä. Mikä saa teidät viihtymään näin hyvin lasten parissa?
Pasi Lind, Pekka Pöyhönen, Arttu Laitinen, Maija Pensala: Tärkein syy vetää muksuja on siitä saatava energia – treenin jälkeen on aina hyvä olo ja hymy huulilla. Muksujen kanssa touhutessa palaute on välitöntä ja suoraa. Kasvun ja kehittymisen näkeminen ja uusien taitojen puhkeaminen kukkaan kussakin judokan alussa kiehtoo ja hämmästyttää aina. Ilo oppimisesta ja liikunnan riemu on tarttuvaa ja palkitsevaa.
Kotisalikisat 27.4.2014. Pikkujudokat ensimmäisissä harjoittelukisoissaan omalla kotisalilla Päijänteentie 1:ssä. Kaikki osallistujat palkittiin urheudesta.
Mitä haluatte harjoituksissa opettaa näille judokanaluille? Pasi Lind, Pekka Pöyhönen, Arttu Laitinen, Maija Pensala: Judoa – kamppailua, kehon ja mielen hallintaa, kunnioitusta itseä ja muita kohtaan. Toimimaan yhdessä ja erikseen, uskallusta tehdä uusia asioita ja kohdata pelkoja ja voittaa ne. Rohkeutta olla oma itsensä ja kasvaa siihen mittaan kuin haluaa. Haluamme luoda elinikäisen kipinän liikuntaan ja judoon.
Vapaa sana muksujudoa koskien. Pasi Lind, Pekka Pöyhönen, Arttu Laitinen, Maija Pensala: Olemme luopuneet alkeiskursseista ja otamme mukaan muutamaan ryhmään kokoajan uusia judokoita, tämän mahdollistaa useat vetäjät samassa treenissä. Lyhin kurssimme on kurssi mustaanvyöhön ja lupauksemme on viedä heidät kaikki siihen tavoitteeseen, tämän jälkeen he voivat aloittaa judon opiskelun itsenäisesti. Lisäksi Seurana sitoudumme tarjoamaan polun ja puitteet kasvaa huippu-urheilijaksi ja tavoitella Olympialaisia mikäli niin haluaa. Mutta tärkein tehtävä on tarjota kaikille Judon avulla mahdollisuus kasvaa Ihmisenä. Jokainen lapsi on hyvä, taitava ja omanlaisensa. Kuka tahansa voi olla mestari niin urheilussa kuin omassa elämässään.
Kysymme vielä lopuksi: Mitä jäi kertomatta Meido-Kanista?
Heikki Lähteenkorva, Arttu Laitinen: Tule mukaan niin koet sen, oma tahtosi ja vain taivas rajana menestykseesi.
