Osa 1. Sarjakuva & judokan tarina

Mun judo-tarina alkoi melko myöhään verrattuna monen treenikaverini tarinaan. Pelasin koko ala-asteen jalkapalloa ja se ei ollut mulle kovin hyvä laji. Olin fudiksessa vain koska kaikki muutkin oli. Yläasteelle siirtyessä harrastus meni vaihtoon. Halusin aloittaa jonkun itämaiseen kamppailulajin, mikä johtui varmaan kung fu -elokuvien ja mätkintäpelien yliannostuksesta. Meidän faijalla oli kuitenkin tiukka sääntö kamppailulajeista: mitään lyönti- tai potkulajia ei suvaittu. Tuolloin pidin tätä sääntöä tosi tekopyhänä, koska faija oli itse nyrkkeillyt nuorempana. Olen kuitenkin vanhemmiten saanut olla kiitollinen tästä tiukasta linjasta, joka ohjasi mut judon pariin.

Koska aloitin judon verrattain vanhana, etenin vyöasteilla aika nopeasti ja tuntuu että homma vakavoitui myös kovalla vauhdilla. Harrastin muutaman vuoden kuvataidekoulua judon rinnalla, mutta pian se sai jäädä. Halusin päästä kaikkiin treeneihin jotta pärjäisin kilpailuissa. Pian aloin laiminlyödä koulua ja tyttöystävääkin. Kavereiden kanssa tosin aikataulut natsasi aika hyvin. Kun mä olin treeneissä, muut pelasivat World of Warcraftia. Onneksi en lähtenyt e-urheilulinjalle, vaan pysyin tatamilla teinivuodet.

Urheilu tuntui jotenkin ihan valtavan tärkeältä, varsinkin lukioiässä. Satsasin paljon aikaa lajitreeniin ja voimaharjoitteluun. Otin kisaamisen tosi vakavasti. Olen kuitenkin aina ollut ihan surkea keskittymään vain yhteen juttuun, ja aloin lukiossa haaveilemaan myös varusmiespalveluksen suorittamisesta erikoisjoukoissa. Intti Immolassa olikin mahtava kokemus. Valitettavasti vuosi rinkan kanssa kävelyä ei ollut parasta oheistreeniä judolle. Tipuin vähän kelkasta siinä intin aikana ja vaikka oon yrittänyt kisata intin jälkeen, niin en koskaan oikein pystynyt nousemaan enää niihin junnuaikojen harjoittelumääriin, tai tuloksiin.

Olen silti jatkanut judon treenaamista aktiivisesti tähän päivään asti. Mitä vanhemmaksi olen tullut niin sitä vahvemmin mulle on kirkastunut tämän lajin moniulotteinen arvo. Nykyään näen judon tärkeänä osana omaa elämää, mutta myös perintönä tuleville valmennettaville, ehkä lapsilleni (jos he sattuvat tästä innostumaan). Judo on yhteiskunnallisesti merkittävä kamppailu-urheilun muoto. Tässä lajissa on tavallaan taottu aseet auroiksi: Kano kehitti lähitaistelutaidosta turvallisen ja mielekkään liikuntamuodon ja se on mielestäni hienoa. Millään tekniikalla ei ole tarkoitus tehdä vahinkoa ja silti voi antaa matsissa kaikkensa. Luulen että jos mun lapset tulevat joskus sanomaan että kamppailulajit kiinnostaa, niin vastaan että ‘mahtavaa, mut lyönti- ja potkulajit ei käy’.

Vanhempana on onnistunut keskittämään huomion oikeasti tärkeisiin juttuihin ja myös yhdistämään kiinnostuksen kohteita eri projekteissa. Yksi esimerkki tästä on nämä sarjakuvat, missä olen saanut yhdistää kuviksen ja judon. Sitä jotenkin huomaa, että näinkin erilaisina pidetyt asiat kuin vaikka taide ja kamppailu-urheilu on oikeastaan aika lähellä toisiaan. Molemmat vaatii luovuutta, ongelmanratkaisua sekä pitkäjänteisyyttä. Taitoja jotka on vienyt mut pitkälle monella elämän eri osa-alueella. Olen kiitollinen että olen saanut pitää judon isona osana mun nykyistä, melko kiireistä elämää. Kun täytyy saada omaa aikaa ja rauhoittaa pää niin mikään ei tepsi paremmin kuin lämmittely ja noin kahdeksan pystyrandoria:) 

10% alennus normaalihintaisista tuotteista aktivointikoodilla "hansoku" www.aminoporssi.fi

Hansokun kanssa yhteistyössä kamppailutarvikeliike:

http://www.penado.fi/

https://www.facebook.com/groups/429732163808972/?fref=ts

Hansokun kanssa yhteistyössä pientukijana:

Tiilaa uheiluteipit, kylmägeelit yms. alennuskupongilla “hansoku”. Saat 10% alennusta ja samalla jokainen alennuskupongilla tilattu tuote tukee Hansokun toimintaa!

www.urheiluteippi.fi