lauantai 29. lokakuuta 2016

Glamouria matkalla Malagaan

Herätyskello pirahtaa kello 3.55. Hansokun erikoistoimittaja pomppaa pystyyn kuin vieteriukko, valmiina sotaan. Aamuvirkku toimittajamme peseytyy ripeästi ja punnitsee itsensä. Ylipainoa on edelleen kilo, mutta se ei toimittajaa huoleta, paino tippuu kyllä päivän aikana. Auto kohti lentokenttää starttaa 4.20 ja viideltä urhea soturi on jo lentokentällä. Matkalippuakaan toimittajan ei tarvitse jonottaa, koska se on kätevästi mobiilissa. Tästä toimittaja muistaa vielä ylpeästi mainita päävalmentajalle: ”tää on pirun hyvä tää elektroninen lippu”. Jää hyvin aikaa räpsiä selfieitä.

Lentokentällä on judoihmisiä lentämässä eri puolille Eurooppaa ja päivän ensimmäinen tunti lentokentällä meneekin kivutta. Kun toimittaja nousee kello 6.00 lentokoneeseen, pyörii päässä viimeinen onnistunut harjoitus keskiviikolta. Tästä tulee hyvä kisa. Tuntia myöhemmin lentokone rullaa kiitoradalle ja nousee sulavasti ilmaan. Ainakin teoriassa. Käytännössä Air Berlinin kone ei rullaa mihinkään, eikä varsinkaan lennä. Kahden tunnin koneessa istumisen jälkeen kone ei liiku vieläkään ja toimittajaa alkaa kuumottaa jatkolennon puolesta. Yhdeksältä kone tyhjennetään. Pikkuhiljaa alkaa vituttaa eivätkä Air Berlinin hyvitykseksi tarjoamat ruokakupongit kauheasti naurata. Hätää ei kuitenkaan ole, sillä Air Berlinin tiskiltä luvataan, että Berliinissä odottaa jatkoyhteys Malagaan, kunhan sinne päästään. Lisää tietoa pitäisi saada kello 10.30.

Osa suomen joukkueesta saa kanssamatkustajilta kummallisia katseita, kun se alkaa pukeutua toppakerrastoon ja tehdä kyykkyhyppyjä terminaali kakkosen aulassa. Semmosta se on, voisi eräs valmentajakin todeta. Painoa on yli, ja koska Malagaan saapumisajasta ei ole tietoa, on se pakko jumpata alas lentokentällä, näyttipä se kuinka hassulle tahansa. Toimittajalla tätä ongelmaa ei ole, vaan hän keskittyy katsomaan South Parkia läppäriltä. Kello 12.00 toimittaja katsoo edelleen South Parkia läppäriltä. Jatkolennot ovat menneet aikoja sitten ja kuten samalla lennolla matkustava virolainen kilpakaveri toteaa ”We are as fucked as we can possibly be”. Berlinistä ei mene enää sellaisia jatkolentoja Malagaan, jolla punnitukseen kerkeäisi. Syömäänkään ei voi kuitenkaan alkaa, sillä järjestäjät eivät osaa sanoa, voiko punnitusaikataulua venyttää. Kello 12.45 toimittaja nousee koneeseen kohti Berliniä, pieni toivonkipinä sydämessään. Berliinissä on jatkoyhteys valmiina.

Berliinissä ei ole jatkoyhteyttä valmiina. Itseasiassa Air Berlinin tiskillä ei edes tiedetä, että joku Helsingistä saapuva kone on myöhässä. Tieto kulkee Saksassa ilmeisesti edelleen postivaunuilla, kun 6h myöhässä olevan koneen ei edes tiedetä olevan myöhässä…Vieläkään ei urhea toimittajamme ja loppu Suomen joukkue kuitenkaan luovuta. Vielä yksi lento menee päivän aikana Malagaan. Jos punnitusta voitaisiin venyttää, niin kilpailuihin saattaisi edelleen olla mahdollisuus päästä. Joukkue kerää taas kummastuneita katseita siirtyessään lentokentän WC-tiloihin punnitsemaan itseään. Kanssamatkustajien arvailut siitä, miksi WC-tiloissa pyörii useampi puolialaston ja yksi täysin alaston mies, olisivat varmaan mielenkiintoista kuultavaa. Päävalmentajan etsiessä uusia lentoja, osoittautuu toimittajan elektroninen lippu myös hieman hankalaksi. ”Tää on muuten pirun kätevä tää elektroninen lippu, vai mitä Tomppa” kuuluu kerran jos toisenkin päävalmentajan suusta, kun lentokentän virkailija ojentaa puhelimen takaisin, jotta toimittaja voi taas avata sammuneen näytön uudelleen ja näyttää lippunsa.

Noin kello 16.00 tulee kuolinisku. Lennot Malagaan ovat täynnä, joukkue ei pääse Espanjaan edes perjantain puolella. Viikonloppu muuttuu yhtäkkiä vapaaksi. ”Onneksi on edes leiri” toteaa joku, samalla kun toinen riiputtaa päätään ja suuntaa muutaman kevyehkön potkun lentokentän kiviseinään. Joukkue suuntaa majoitukseen Air Berlinin piikkiin. Kaikessa viisaudessaan Air Berlinin henkilökunta on kuitenkin merkinnyt majoitusvaraukseen väärät päivät, joten päävalmentajamme joutuu palaamaan takaisin ja tappelemaan uuden varauksen. Samaan aikaan joukkue odottaa matkalaukkujaan saksalaisen virkailijan mukaan 5, omasta mielestään 60, minuuttia.

Matkalaukkujen lopulta saapuessa, suuntaa joukkue vihdoin hotellille. Ruokana on köyhä Wienin-leike ja pari hassua ranskalaista. Alku tai jälkiruokaa ei Air Berlin ole nähnyt viisaaksi kustantaa. Noin kello 19, koska Espanjassakaan ei aikatauluista aina olla kovin tarkkoja, alkaa Malagassa punnitus. Suomen joukkue istuu samaan aikaan hotellissa Berliinissä. Ruuan jälkeen tarttuu kaupasta mukaan herkkukori ja päivä on pitkälti taputeltu.¨


Seuraavana aamuna erikoistoimittaja pomppaa pystyyn vielä edellistäkin nopeammin jos mahdollista. Joku koputtaa suhteellisen kiivaasti ovelle. Päävalmentajan ilmoittaessa, että taksi on venaillut pihalla vartin verran, tajuaa toimittajapoloinen itsekin, että taisi tulla nukuttua pommiin. Tavarat kassiin kiireellä, varmasti jotain unohtaen. Kohta ollaankin jo tutuksi tulleella Berliinin kentällä odottamassa lentoa. Pääkin on kipeä, kun aamupalaa ei toimittajaparka kerennyt nauttimaan. Kentällä selviää, että toimituksen fyysisesti suurempi jäsen, jonka oli tarkoitus otella vasta sunnuntaina, on unohdettu akkreditoida kilpailuun. Mies on kyllä jo päässyt Malagaan, mutta on epäselvää saako hän otella. Tätä juttua kirjoittaessaan, istuu erikoistoimittaja lentokoneessa ja miettii, mitäköhän suuremmalle toimittajalle kuuluu. Juoko hän pina coladaa, vai gatoradea. Ikkunasta näkyy kaunis vuoristomaisema. Kello Malagassa on 16.55. Alle 66kg sarjan finaali on mahdollisesti käynnissä juuri nyt..

Hansokun kanssa yhteistyössä kamppailutarvikeliike:

Hansokun kanssa yhteistyössä pientukijana:
Tiilaa uheiluteipit, kylmägeelit yms. alennuskupongilla “hansoku”. Saat 10% alennusta ja samalla jokainen alennuskupongilla tilattu tuote tukee Hansokun toimintaa!

10% alennus normaalihintaisista tuotteista aktivointikoodilla "hansoku" www.aminoporssi.fi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti