Herätyskello pirahtaa kello 3.55. Hansokun erikoistoimittaja
pomppaa pystyyn kuin vieteriukko, valmiina sotaan. Aamuvirkku toimittajamme
peseytyy ripeästi ja punnitsee itsensä. Ylipainoa on edelleen kilo, mutta se ei
toimittajaa huoleta, paino tippuu kyllä päivän aikana. Auto kohti lentokenttää
starttaa 4.20 ja viideltä urhea soturi on jo lentokentällä. Matkalippuakaan
toimittajan ei tarvitse jonottaa, koska se on kätevästi mobiilissa. Tästä
toimittaja muistaa vielä ylpeästi mainita päävalmentajalle: ”tää on pirun hyvä
tää elektroninen lippu”. Jää hyvin aikaa räpsiä selfieitä.
Lentokentällä
on judoihmisiä lentämässä eri puolille Eurooppaa ja päivän ensimmäinen tunti
lentokentällä meneekin kivutta. Kun toimittaja nousee kello 6.00
lentokoneeseen, pyörii päässä viimeinen onnistunut harjoitus keskiviikolta.
Tästä tulee hyvä kisa. Tuntia myöhemmin lentokone rullaa kiitoradalle ja nousee
sulavasti ilmaan. Ainakin teoriassa. Käytännössä Air Berlinin kone ei rullaa
mihinkään, eikä varsinkaan lennä. Kahden tunnin koneessa istumisen jälkeen kone
ei liiku vieläkään ja toimittajaa alkaa kuumottaa jatkolennon puolesta. Yhdeksältä
kone tyhjennetään. Pikkuhiljaa alkaa vituttaa eivätkä Air Berlinin hyvitykseksi
tarjoamat ruokakupongit kauheasti naurata. Hätää ei kuitenkaan ole, sillä Air
Berlinin tiskiltä luvataan, että Berliinissä odottaa jatkoyhteys Malagaan,
kunhan sinne päästään. Lisää tietoa pitäisi saada kello 10.30.
Osa
suomen joukkueesta saa kanssamatkustajilta kummallisia katseita, kun se alkaa
pukeutua toppakerrastoon ja tehdä kyykkyhyppyjä terminaali kakkosen aulassa.
Semmosta se on, voisi eräs valmentajakin todeta. Painoa on yli, ja koska
Malagaan saapumisajasta ei ole tietoa, on se pakko jumpata alas lentokentällä,
näyttipä se kuinka hassulle tahansa. Toimittajalla tätä ongelmaa ei ole, vaan
hän keskittyy katsomaan South Parkia läppäriltä. Kello 12.00 toimittaja katsoo edelleen
South Parkia läppäriltä. Jatkolennot ovat menneet aikoja sitten ja kuten
samalla lennolla matkustava virolainen kilpakaveri toteaa ”We are as fucked as
we can possibly be”. Berlinistä ei mene enää sellaisia jatkolentoja Malagaan,
jolla punnitukseen kerkeäisi. Syömäänkään ei voi kuitenkaan alkaa, sillä
järjestäjät eivät osaa sanoa, voiko punnitusaikataulua venyttää. Kello 12.45
toimittaja nousee koneeseen kohti Berliniä, pieni toivonkipinä sydämessään.
Berliinissä on jatkoyhteys valmiina.
Berliinissä
ei ole jatkoyhteyttä valmiina. Itseasiassa Air Berlinin tiskillä ei edes
tiedetä, että joku Helsingistä saapuva kone on myöhässä. Tieto kulkee Saksassa
ilmeisesti edelleen postivaunuilla, kun 6h myöhässä olevan koneen ei edes
tiedetä olevan myöhässä…Vieläkään ei urhea toimittajamme ja loppu Suomen
joukkue kuitenkaan luovuta. Vielä yksi lento menee päivän aikana Malagaan. Jos
punnitusta voitaisiin venyttää, niin kilpailuihin saattaisi edelleen olla
mahdollisuus päästä. Joukkue kerää taas kummastuneita katseita siirtyessään
lentokentän WC-tiloihin punnitsemaan itseään. Kanssamatkustajien arvailut siitä,
miksi WC-tiloissa pyörii useampi puolialaston ja yksi täysin alaston mies,
olisivat varmaan mielenkiintoista kuultavaa. Päävalmentajan etsiessä uusia
lentoja, osoittautuu toimittajan elektroninen lippu myös hieman hankalaksi.
”Tää on muuten pirun kätevä tää elektroninen lippu, vai mitä Tomppa” kuuluu
kerran jos toisenkin päävalmentajan suusta, kun lentokentän virkailija ojentaa
puhelimen takaisin, jotta toimittaja voi taas avata sammuneen näytön uudelleen
ja näyttää lippunsa.
Noin
kello 16.00 tulee kuolinisku. Lennot Malagaan ovat täynnä, joukkue ei pääse
Espanjaan edes perjantain puolella. Viikonloppu muuttuu yhtäkkiä vapaaksi.
”Onneksi on edes leiri” toteaa joku, samalla kun toinen riiputtaa päätään ja
suuntaa muutaman kevyehkön potkun lentokentän kiviseinään. Joukkue suuntaa
majoitukseen Air Berlinin piikkiin. Kaikessa viisaudessaan Air Berlinin
henkilökunta on kuitenkin merkinnyt majoitusvaraukseen väärät päivät, joten
päävalmentajamme joutuu palaamaan takaisin ja tappelemaan uuden varauksen.
Samaan aikaan joukkue odottaa matkalaukkujaan saksalaisen virkailijan mukaan 5,
omasta mielestään 60, minuuttia.
Matkalaukkujen
lopulta saapuessa, suuntaa joukkue vihdoin hotellille. Ruokana on köyhä
Wienin-leike ja pari hassua ranskalaista. Alku tai jälkiruokaa ei Air Berlin
ole nähnyt viisaaksi kustantaa. Noin kello 19, koska Espanjassakaan ei
aikatauluista aina olla kovin tarkkoja, alkaa Malagassa punnitus. Suomen joukkue
istuu samaan aikaan hotellissa Berliinissä. Ruuan jälkeen tarttuu kaupasta
mukaan herkkukori ja päivä on pitkälti taputeltu.¨
Seuraavana
aamuna erikoistoimittaja pomppaa pystyyn vielä edellistäkin nopeammin jos
mahdollista. Joku koputtaa suhteellisen kiivaasti ovelle. Päävalmentajan
ilmoittaessa, että taksi on venaillut pihalla vartin verran, tajuaa
toimittajapoloinen itsekin, että taisi tulla nukuttua pommiin. Tavarat kassiin
kiireellä, varmasti jotain unohtaen. Kohta ollaankin jo tutuksi tulleella
Berliinin kentällä odottamassa lentoa. Pääkin on kipeä, kun aamupalaa ei
toimittajaparka kerennyt nauttimaan. Kentällä selviää, että toimituksen
fyysisesti suurempi jäsen, jonka oli tarkoitus otella vasta sunnuntaina, on
unohdettu akkreditoida kilpailuun. Mies on kyllä jo päässyt Malagaan, mutta on
epäselvää saako hän otella. Tätä juttua kirjoittaessaan, istuu
erikoistoimittaja lentokoneessa ja miettii, mitäköhän suuremmalle toimittajalle
kuuluu. Juoko hän pina coladaa, vai gatoradea. Ikkunasta näkyy kaunis
vuoristomaisema. Kello Malagassa on 16.55. Alle 66kg sarjan finaali on
mahdollisesti käynnissä juuri nyt..
Hansokun kanssa yhteistyössä kamppailutarvikeliike:
Hansokun kanssa yhteistyössä pientukijana:
Tiilaa uheiluteipit, kylmägeelit yms. alennuskupongilla “hansoku”. Saat 10% alennusta ja samalla jokainen alennuskupongilla tilattu tuote tukee Hansokun toimintaa!
10% alennus normaalihintaisista tuotteista aktivointikoodilla "hansoku" www.aminoporssi.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti