maanantai 20. maaliskuuta 2017

Kilpailijoiden Mielipide Uusista Säännöistä

Hansokun kanssa yhteistyössä:
www.penado.fi   (alekoodi "hansoku" -10% Ei koske tuoteryhmää matot ja tatamit)
www.urheiluteippi.fi (alekoodi “hansoku” -10% Tuet samalla Hansokun toimintaa!)

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kilpailijoiden Mielipide Uusista Säännöistä


Petteri Sulander -81kg (SM 2. 2015 ja PM 1. 2014)

Kilpailijana koen sääntöjen jatkuvan muuttumisen stressaavana. On turhauttavaa kun harjoittelee jotain tiettyä tekniikkaa tai ottelutapaa joka on sen hetkisten sääntöjen mukaan eduksi, ja seuraavaksi asia kääntyykin päälaelleen ja toiminnasta rangaistaan. Säännöt ovat muuttuneet niin monta kertaa, että on vaikeaa saada tästä tekstistä johdonmukaista ja sujuvaa, mutta yritetään.

Kun jalkoihin tarttuminen kiellettiin lähes kokonaan 2010, olin juuri harjoitellut teguruman ja varsinkin siihen liittyvät jatkot vahvoiksi. Tästä seurasi monenlaista ongelmaa. Otin muistaakseni kolme hansokumakea teguruman kaltaisista tekniikoista. Toinen kiusallisempi ongelma tuntui erityisesti treeneissä. Aikoinaan sumigaeshi väistetttiin tarttumalla jalasta ja kääntymällä vatsalleen heiton aikana. Nyt en tiennyt enää minne käsi laittaa ja tuntui, että mahdollisuus itsensä satuttamiseen heittotilanteessa oli suuri. Tilanne kuitenkin aikavälillä 2010-2012 parantui kun jalkoihin tarttumista alettiin sallia heppoisemmin perustein. Tämä paransi hieman judoni tehokkuutta ja ottelemisen mielekkyyttä.

Muistaakseni 2013, jalkoihin tarttumisen täysikiellon lisäksi alkoi tulemaan sääntöjä liittyen otteiden rikkomiseen, “karhun halaukseen” ja toispuoleisiin otteisiin. Tämän jälkeen otteleminen alkoi vaatimaan suhteettoman paljon ajattelua siitä, mikä on kiellettyä ja mikä ei. Ennen suuria sääntömuutoksia tuntui todella hyvältä otella, koska tiesin, että kunhan en lyö, potki tai pure, niin voin tehdä kaiken täysillä. Jigoro Kanohan halusi kehittää lajin, jota voisi harjoitella täydellä teholla toista vahingoittamatta ja joka lajina keräisi muista lajeista tehokkaimmat ja parhaimmat tekniikat. Tässä oli judon suuri vahvuus, joka on nyt luovutettu muille lajeille kieltämällä kaikki jonkun mielestä tyhmät tekniikat.

2017 säännöt ovat suurten muutosten iloinen yllätys. On todella hienoa, että nyt suurella yleisölläkin on mahdollisuus ymmärtää judon ennen niin monimutkaisia sääntöjä. Säännöt myös mahdollistavat vapaamman ottelemisen ja poistavat judokan ympäriltä osittain sitä ahdasta laatikkoa, johon hänet on viimeaikoina pakotettu. On toki ikävää, että uusien sääntöjen puitteissa kyljelleen nipin napin pyllähdys on samanarvoinen lähes täydellisen heiton kanssa, mutta kaikkea ei voi samaan aikaa saada.  

Ainoa negatiivinen asia 2017 säännöissä on “siltasääntö”. Viime hetken väistöt pään kautta ovat yksi lajin suoloista. Mikä onkaan jännittävämpää kuin heitto, josta näyttäisi tulevan ippon, mutta siitä vääntäydytäänkin viime hetkellä jaloilleen? Kyseenalaistaisin tässä kohtaa osin myös turvallisuusnäkökulman asiaan. Jos torille aletaan antaa voitto siitä, että heittää toisen päälleen, niin onko se todella turvallisempaa kuin se, että uke itse saa päättää ottaako riskin? Tulee mieleen myös tilanne treeneistä tältä syksyltä. Tavallisesti väistän polviseonagen juuri kääntymällä ilmassa pään kautta vatsalleen. Treeneissä jouduin tilanteeseen, jossa toinen oli päässyt hyvin “kieppiin” alle. Nyt en tiennyt enää mitä tehdä, niin päädyin sitten jäkittämään vastaan. Lopputulos oli sellainen, että tatamin laidaltakin kauhisteltiin.


Toin tässä tekstissä omia kokemuksiani esiin, joku toinen kilpajudoka on voinut pitää muutoksia hyvinäkin. Eikä moni varmasti ole kokenut muutoksia niin ongelmallisina kuin minä, mutta kaikkine sääntömuutoksineen judo on silti mielestäni hauskin urheilulaji. Pitää vain yrittää sopeutua kulloisiinkin muutoksiin ja olenkin lopulta onnistunut mielessäni hyväksymään nykysäännöt täysin.



Tommin Valtonen -66kg (SM 3. 2012 ja PM 1. 2012)

Omat mielipiteeni sääntömuutoksista ovat ristiriitaiset. Kilpailijana sääntöjen jatkuva muuttaminen ärsyttää, mutta tällä kertaa uusissa säännöissä on mielestäni paljon hyvääkin.

Otteluajan lyhenemiseen suhtaudun kaksijakoisesti. Pidän ajatuksesta, että judokat ovat kestäviä ja pystyvät eläimellisiin suorituksiin matolla. Otteluajan lyheneminen tekee mielestäni otteluista vähemmän raakoja, enkä pidä ajatuksesta. Toisaalta neljän minuutin otteluaika mahdollistaa tehokkaamman ottelemisen, kun ottelijoiden ei tarvitse arvuutella kunnon kestämistä. Otteluajan lyheneminen neljään minuuttiin on myös hyvä kun varoitusten maksimimäärä putoaa neljästä kolmeen.

Tämän varoitustilin pienenemisen nään kuitenkin negatiivisena kehityksenä useammastakin syystä. Suurin syy tähän on se, että monien ottelijoiden ottelutyyli perustuu varoituksien ajamiseen toiselle ottelijalle. Kolme varoitusta tulee ottelussa kovin nopeasti. On tietenkin jännittävää nähdä muuttuuko varoituskäytäntö nyt kun varoituksia on vain kolme, mutta mielestäni muutos helpottaa otteluiden voittamista varoituksella. Tätä tukee myös se, että kahdesta wazarista ei tule enää Ipponia. Eli voit heittää vastustajan lähes täydellisesti kaksi kertaa, ja silti hävitä ottelun varoituksilla melko helpostikin.

Kolme varoitusta on myös hyvin vähän otteluissa joissa ottelijoiden tasoero on suuri. Jo neljän lapun aikoina nähtiin sitä, että tietyt ottelijat varmistelivat heikompia vastaan ottelemalla hyvin tarkasti ja painostamalla vastustajalle riittävän määrän varoituksia voittoon. Kolmen lapun aikana tämä on vielä helpompaa. Tämä vähentää heikomman ottelijan mahdollisuuksia selvästi, koska vahvemman ottelijan ei tarvitse ottaa ottelussa riskejä, ei edes todennäköisesti vaikka heikompi ottelija heittäisi wazarin alkuun.

Aluksi en pitänyt wazari-awaseten poistumista hyvänä asiana, näin muutaman kilpailun katsoneena olen kuitenkin joutunut muuttamaan mielipidettäni. Otteluissa tulee paljon pistesuorituksia, ja judo on aktiivisen ja hienon näköistä. Osaltaan tähän on ehkä vaikuttanut myös lyhentynyt otteluaika, joka on nostanut otteluiden tempoa.

Pidän myös siitä, ettei ottelua voi voittaa varoituksilla varsinaisella otteluajalla. Tämä on kannustanut ottelijoita mielestäni huomattavasti aktiivisempaan ottelemiseen. Huomasin tämän myös itse otellessani, sillä vaikka sain varoituksen ottelun alussa, ei minun tarvinnut alkaa huolehtia ajan loppumisesta ja yrittää ajaa varoitusta kiinni, vaan pystyin keskittymään siihen, että yritin heittää vastustajani hyvään paikkaan.

Uusia otesääntöjä pidän positiivisena kehityksenä, ne vähentävät rajoituksia judosta, mikä on mielestäni hyväksi niin ottelijoille, katsojille kuin judolle realistisena kamppailu-urheiluna. Tämä mahdollistaa monipuolisemman ottelemisen, mikä on mielestäni aina hyväksi. Oterajoitusten poistaminen johtaa myös siihen, että “turhia” varoituksia, esimerkiksi pistol-gripistä ei enää tule, joka on hyvä asia varoitustilin pienenemisen takia.

Myös jalkoihin tarttumisen lieventäminen on mielestäni hyvä asia. Tämä vähentää tilanteita, joissa ottelija saa hansoku-maken tartuttuaan vahingossa tai huolimattomuutaan jalkaan. Mielestäni jalkoihin tarttuminen voitaisiin toki sallia kokonaan, tai vähintäänkin palauttaa vuosien 2010-2012 tasolle, mutta siitä saisinkin täysin oman kirjoituksen. Muut uudistukset eivät oikeastaan mielestäni vaikuta suuntaan eivätkä toiseen, joten niitä en jaksa tässä käsitellä.


[ILMOITUS: Jos sinulla on jokin mielenkiintoinen uutinen tai mielipide, jonka haluaisit julki, otathan yhteyttä! Otamme mielellään vastaan kilpailumatkakertomuksia, mielipidekirjoituksia ja muuta kilpajudon ympärillä pyörivää asiaa.
Etsimme myös uusia yhteistyökumppaneita lehdellemme, hyvien, jo olemassa olevien lisäksi.
Meidät tavoittaa helpoiten lähettämällä yksityisviestin Hansokun facebookin inboxiin tai lähettämällä sähköpostia toimitus.hansoku@gmail.com ]

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti