Judokan tarina
Parasta mitä tiesin kansakoulun ekaluokkalaisena oli välitunnit, koska silloin pääsi painimaan koulun pihalle.
Kiinnostus kamppailulajeihin jatkui myöhemminkin.
Koska enoni oli nyrkkeilijä ja hyvän kaverini isoveli oli painija, tuli meille kinaa siitä kumpi, laji on parempi.
Heitin kaverini niskalenkin tapaisella ja istahdin rinnan päälle ja todistin näin, että nyrkkeily on parempi.
Judo-harrastukseni siemen kylvettiin mieleeni 1962 keväällä kävellessäni luokkakaverini kanssa Linnanmäen kohdalla Sturenkatua alas (muistan hetken vieläkin elävästi).
Kaverini kysyi, kumman arvelisit voittavan, jos nyrkkeilijä ja judomies ottelisivat keskenään. Asia jäi kaivelemaan.
Kävin siihen aikaa Apollon Yhteiskoulun jumppasalissa HV:n nyrkkeilytreeneissä.
Pääsin syksyllä 1962 judoliiton järjestämille alkeiskursseille. (kevään kursseille ei mahtunut)
Vetäjänä oli Väinö Haukka, Suomen ensimmäinen mustavyö.
Judo imi mukaansa ja nyrkkeily sai jäädä. Nyrkkeily on hieno laji ja seuraan sitä vielä.
Mustan vyön sain toisella yrittämällä 1968.
1966 Ichiro Abe kysyi leirin päättyessä, miksi en tullut mustan vyön kokeisiin.
Kerroin, että olin saanut ruskean vyön 2 viikkoa aikaisemmin.
Abe kehoitti tulemaan seuraavan vuoden graduointehin.
Olin saanut 2.kyun ja 1.kyun kilpailumenestyksestä ilman kokeita.
Ensimmäisen kerran tein nage-no-kataa kokonaisuudessaan graduointi tilaisuudessa 1967. Se valitettavasti näkyi suorituksessa. Tuli hylsy.
Kokeiden jälkeen suihkussa Mikami, joka oli Aben mukana vetämässä leiriä, sanoi, että Abe olisi halunnut päästää sinut läpi, mutta oli liikaa katsojia.
Koetilaisuus oli siihen aikaan avoin yleisölle.
1967 menin inttiin ensimmäisenä judokana urheilukomppaniaan Santahaminaan.
En ollut ilmoittanut Judoliittoon hakevani urheilujoukkoihin.
Toimin omapäisesti, liitin hakemukseen kopion suosituksesta, jonka oli kirjoittanut Judoliiton silloinen pj. Jussi Ikonen ja se oli osoitettu Helsingin Yliopston Voimistelulaitoksen rehtorille.
Tarkoitukseni oli ollut pyrkiä ko laitokseen.
Solvallan leirillä kesällä 1967 judoliiton tj. Martti Heiskanen tuli ilmoittamaan, että sinut on valittu urheilujoukkoihin.
Onneksi ei ollut psykologisia testejä eikä kata-kokeita.
Olis voinu jäädä intti käymättä.
Intti meni kuitenkin jokseenkin hyvin varusmiespalvelun osalta.
Sain kessun jämät ekassa jaossa saapumiserässäni Santahaminassa. Asiaa selittää se, että hajoitin polveni totaalisesti viikkoa ennen SM: ää ja kun en voinut judoo, olin aina määrättynä ”vapaaehtoinen”palveluun.
Yhdet SM: t kävin vielä polven hajoamisen jälkeen. ”Yhdellä jalalla hyppien” tuli hopeeta.
Polvi mm. märki pari vuotta. Sinne oli leikkauksessa jäänyt tikki , jonka olisi pitänyt sulaa, mutta se oli kasvattanut sidekudosta ympärilleen ja märki.
Polvessa on nyt tekonivel, on ollut 10 vuotta ja toimii.
Mitä mieltä olen nykyjudosta?
Judo oli mielestäni tehokkain painilaji ja se otti viisaasti parhaat tekniikat muista painilajeista.
Uusista amputoiduista kilpailutekniikoista huolimatta judo on kuitenkin vieläkin hieno laji.
Kysyin aikanaan Andreas Lutsarilta ( mainitaan Viron judon isäksi) , joka oli myös Neuvosto Eestin sambo-mestari, mitä olennaista eroa mielestäsi on judolla ja sambolla? Andreas sanoi, judo on kuin viululla soittais ja sambo kuin haitarilla.
Sambon tilalle vois asettaa myös monta nykyisin muodissa olevaa ”rättipainilajia”
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
[ILMOITUS: Jos sinulla on jokin mielenkiintoinen uutinen tai mielipide, jonka haluaisit julki, otathan yhteyttä! Otamme mielellään vastaan kilpailumatkakertomuksia, mielipidekirjoituksia ja muuta kilpajudon ympärillä pyörivää asiaa.
Etsimme myös uusia yhteistyökumppaneita lehdellemme, hyvien, jo olemassa olevien lisäksi.
Meidät tavoittaa helpoiten lähettämällä yksityisviestin Hansokun facebookin inboxiin tai lähettämällä sähköpostia toimitus.hansoku@gmail.com ]
Hansokun kanssa yhteistyössä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti