Rio 2016 - Päivät 4-7

Päivä 4

Sarjassa -81kg Yhdistyneiden arabiemiraattien Sergiu Toma teki jotain minkä piti olla mahdotonta. Maailman taitavain otetaistelija ja mestari taktikko Toma, voitti Japanin Takanori Nagasen. Jo aikaisemmissa kahdessa ottelussaan Nagasea vastaan Toma on vaikuttanut olevan immuuni Nagasen heittotekniikoille. Molemmat aikaisemmat ottelut päättyivät vain varoitusten turvin Nagasen hyväksi. Rioon Toma oli kuitenkin tehnyt kotiläksynsä loppuun asti; yukon johtoon ja loppu varmasti otellen. Semifinaalissa Toma kohtasi Venäjän Khasan Khalmurzaevin. Ottelu oli todella tasaväkinen kahden hidariottelijan taistellessa paremmasta otteesta. Khalmurzaevin kunto oli kuitenkin parempi ja hän onnistui päättämään jatkoajan sumigaeshilla edeten olympiafinaaliin.

 Toisessa semifinaalissa kohtasivat Avtandili Tchrikishvili Georgiasta ja Travis Stevens USA:sta. Stevensin mielessä oli varmasti elävänä neljän vuoden takainen pettymys Lontoon semifinaalista, jonka jenkki hävisi lippuäänestyksellä. Historia oli lähellä toistaa itseään Stevensin saadessa varoituksen ottelun loppupuolella... Stevens kuitenki vaihtoi suuremman vaihteen päälle ja kuristi Trikishvilin! Finaalissa kohtaisivat siis Stevens ja Khalmurzaev. Pronssiotteluissa toisistaan ottivat mittaa GEO-JPN ja ITA-UAE. Georgialaisen ja japanilaisen piti otella toisiaan vastaan finaalissa, mutta toisin kävi. Tchrikishvilin alun raivokkaasta myllytyksestä huolimatta Nagase kuittasi pronssin yukon turvin. Toisessa pronssiottelussa Toma kukisti italialaisen vastustajansa ipponilla helpon oloisesti.

Pronssiotteluiden jälkeen vuorossa oli odotettu finaali. Venäjän Ingushiasta kotoisin olevalla Khalmurzaevilla oli elämänsä tärkein ottelu edessä. Khalmurazaevilla oli mahdollisuus kirkastaa maanmiehensä saman sarjan Lontoon pronssi - kullaksi. Vastassa olisi kuitenkin USA:n Travis Stevens. Stevens tunnetaan erityisen hyvistä mattotaidoistaan, jotka ovat peräisin BJJ:stä, jota hän tukilajinaan harjoittelee. Stevens olikin voittanut päivän neljästä ottelustaan kolme matossa, kaksi sidonnalla ja semifinaalin kuristamalla. Finaalissa Stevens ei kuitenkaan mattopaikkoja saanut hyödynnettyä ja Khalmurzaev latasi matalan hidari uchimatan ipponin arvoisesti. Juhlat Kaukasiassa käynnistyivät jälleen, vain 3 päivää Mudranovin -60kg kullan jälkeen.

Alle 63kg sarjan finaalissa kohtasivat suurimmat ennakkosuosikit, Slovenian Tina Trstenjak ja Ranksan Clarisse Agbegnenou. Finaali loppui lähes ennen alkamistaan, kun slovenialainen käänsi ranskattaren sylinosto yrityksen wazarin arvoisesti ja jatkoi matossa suoraa pitävään sidontaan. Näin Trstenjak jatkoi Urska Zolnirin vuonna 2012 aloittamaa Slovenian valtakautta sarjassa alle 63kg. Sarjan pronssit menivät odotetusti Israelin Yarden Gerbille ja Hollannin Anicka Van Emdenille.

Päivä 5

Alle 90kg sarjan yllätysnimi oli ehdottomasti Kiinan Cheng Xunzhao. Ennen kilpailuiden alkua Chengin paras saavutus oli Kiinan GP:n voitto vuonna 2012. Olympialaisiin kiinalainen oli kuitenkin löytänyt uuden aseen: ipponseoinage-otteesta tehdyn osotogarin.  Ensimmäisessä ottelussa kiinalaisen osotogari päätti legendaarisen Ilias Iliadiksen kilpauran, toisessa ottelussa Unkarin Kriztian Toth, kilpailuiden 4.sijoitettu, koki saman kohtalon ja poolifinaalissa Ruotsin toivo Marcus Nyman löysi itsensä selältään vajaan kahden minuutin ottelun jälkeen. Tekniikkana tuolloinkin ipponseoinagen ja osotogarin yhdistelmä. Semifinaalissa kiinalaien törmäsi kuitenkin muuriin nimeltä Mashu Baker. Alkuotteluissa Japanin Baker oli murskannut kaikki vastustajansa ipponilla, eikä tahti hidastunut kiinalaistakaan vastaan. Ottelun puolessa välissä Bakeria varoitettiin. Seuraavassa aloituksessa näki, että Baker oli päättänyt heittää kiinalaisen ja lopettaa ottelun siihen paikkaan. Raivoisa otteenhaku ja ouchigari yuko, josta japanilainen jatkoi suoraan sidontaan päättäen ottelun. Näin Baker finaaliin ja Cheng pronssiotteluun.

Finaaliin Bakeria vastaan astelisi Georgian kultapoika, Varlam Liparteliani, joka oli omassa semifinaalissaan kyykyttänyt hallitsevaa maailmanmestari, Korean Donghan Gwakia, helpon oloisesti kahdella uchimata wazarilla. Finaalissa georgialainen ei kuitenkaan onnistunut pääsemään väkivahvan Bakerin painopisteen alle. Tarkasti otellut japanilainen iski oikealla hetkellä tehokkaalla pomputus ouchigarilla yukon arvoisesti. Tämä piste riitti tuomaan kultamitalin Japaniin. Toisessa pronssiottelussa oli jännitettävää myös suomalaisille, kun Ruotsin Marcus Nyman kohtasi Korean Gwakin. Nyman oli pystynyt kukistamaan Gwakin keväällä Dusseldorfin GPssä, mutta nyt oli toinen ääni kellossa. Ruotsalaisten ja monen suomalaisenkin harmiksi Gwakin koreanseoinage päätti ottelun ipponin arvoisesti. Toinen pronssi matkasi sarjan suuryllättäjä Chengin mukana Kiinaan.

Alle 70kg sarjassa Japanin Haruka Tachimoto teki naisen työn. Sijoittamaton Tachimoto otteli ensimmäisen ottelun jälkeen jokaisen ottelunsa sijoitettua ottelijaa vastaan. Japanilainen ei kuitenkaan kumarrellut kuvia tai sijoituksia vaan raivasi tieltään niin ykkössijoitettu Kim Pollingin, Kanadan Zupanicin ja Saksan vahvan Vargas-Kochin. Finaalissa Kolumbian kolminkertainen maailmanmestari Yuri Alvear lensi ensin taniotoshiin, jonka jälkeen Japanilainen paketoi kolumbialaisen matossa. Pronssit matkasivat Vargas-Kochille ja sarjan suuryllättäjälle Iso-Britannian Sally Conwaylle, joka matkalla pronssille kukisti Ranskan Gevrise Emanen, kolminkertaisen maailmanmestarin.

Päivä 6

Jo ennen kilpailuiden alkua oli selvää, että alle 100kg sarja tulisi olemaan erittäin tasainen. Tasaisessa sarjassa ennakkosuosikit onnistuivat kuitenkin pitämään hyvin pintansa. Ykkössijoitettu, Azerbaidzanin Elmar Gasimov, eteni vakuuttavasti semifinaaliin nakellen pisteitä tavaramerkillään, molemmista hihoista tehtävällä kataotoshilla. Semifinaalissa Gasimovia vastaan asteli sarjan ainoa todellinen yllättäjä Ukrainan Artem Bloshenko. Matkalla semifinaaliin Bloshenko oli osoittanut hienoa ippon-judoa, heittäen kolme neljästä vastustajastaan ipponilla. Semifinaalissa miehestä ei kuitenkaan ollut enää yllättäjäksi ja Gasimovin halaava kosotogake lopetti ukrainalaisen tähdenlennon.

Toisella puolella kaaviota vaa’alla 95,9kg painanut Georgian Beka Gviniashvili ei antanut muiden painoedun häiritä, vaan lähetti ensimmäiset vastustajansa maata kiertävälle radalle massiivisilla lonkkaheitoillaan. Poolifinaalissa maailmanlistan kärkinimi, Ranskan Cyrille Maret, osoittautui kuitenkin liian fiksuksi Gviniashvilille. Taktisesti otellut ranskalainen ei höntyillyt, vaan antoi georgialaisen yrittää. Ottelun puolessa välissä Maret käänsi georgialaisen huolimattoman lonkkaheiton wazarin arvoisesti ja eteni tällä pisteellä semifinaaliin. Semifinaalissa Maretin kohtasi Tsekin Lukas Krpalek. Vuoden 2014 maailmanmestari Krpalek oli otellut taktisesti koko aamupäivän, raivaten tieltään vuoden 2009 maailmanmestari Maxim Rakovin ja vuoden 2015 maailmanmestari Ryonosuke Hagan. Semifinaalissa Krpalek hyydytti Maretin täysin ja eteni finaaliin sidonta-ipponin turvin.

Finaali Krpalekin ja Gasimovin välillä tuntui hapottavalta kotikatsomossa asti. Molemmat miehet hyökkäsivät lähes vuoron perään, tuloksetta. Viimeiselle minuutille mentäessä kumpaakaan ottelijaa ei oltu edes varoitettu ja tilanne oli tasan. Sitten, alle puoli minuuttia ennen loppua, Krpalek hyökkää. Pyörivään liikkeeseen tehty ouchigari yllättää Gasimovin ja azeri kaatuu selälleen. Ippon! Loppukumarruksessa nähdään vielä hieno urheiluhengen osoitus, kun ottelijat tervehtivät yhdessä Carioca Areenan yleisöä. Sarjan pronssit matkaavat Japanin Hagalle ja Ranskan Maretille, joka voittaa ensimmäisen MM tai olympiamitalinsa 29 vuoden iässä.

Alle 78kg sarjassa Yhdysvaltain Kayla Harrison puolusti olympiavoittoaan. Tasaisessa finaalissa Ranskan Audrey Tchemeota vastaan Harrison pakotti ranskalaisen antautumaan jujigatamella vain seitsemän sekuntia ennen loppua. Näin Harrison nousi kaksinkertaisten olympiavoittajien legendaariseen joukkoon. Pronssimitalit matkasivat ilman suurempia yllätyksia Brasilian Mayra Aguairille ja Slovenian Anamari Velensekille.

Päivä 7

+100 puhutti ihmisiä ehkä kaikista sarjoista eniten. Eikä syyttä, sillä sarjassa nähtiin monennäköistä hassuttelua. Uzbekistanilainen konkari Abdullo Tangriev otteli itsensä semifinaalin asti, tiputtamalla matkalla mm. 170kiloa painavan ja 203cm pitkän Daniel Natean. Ottelu oli huvittavaa seurattavaa kun arviolta 20cm lyhyempi ja 40kg kevyempi Tangriev paukutti eri tekniikoilla jättiläisestä ensin wazarin ja lopuksi ipponin.  Vastustajaksi semifinaaliin Tangriev sai Japanin Harasawan. Miehen, jonka varaan Japani oli laskenut Teddy Rinerin valtakauden päättämisen. Semifinaalissa Tangrievin kunto loppui tyystin ja Harasawa meni 4 varoituksen turvin finaaliin.

Israelin vahva joukkue oli epäonnistunut Yarden Gerbin -63kg pronssia lukuunottamatta. Or Sassonilla oli siis viimeinen mahdollisuus tuoda Israelille toinenkin mitali. Ensimmäisessä ottelussaan Sassonin oli määrä kohdata Egyptin Islam El Shehaby. Jo päiviä ennen kyseistä ottelua liikkui huhu, että El Shehaby ei suostu poliittisista syistä ottelemaan israelilaista vastustajaansa vastaan. Kuitenkin h-hetkellä egyptiläinen ilmestyi tatamin toiselle laidalle. Draamaa saatiin silti. Or Sassonin  voittaessa ottelun, ei egyptiläinen suostunut kättelemään, vaan peruutti tatamilta epäurheilijamaisesti pois!

Video tapahtuneesta:  https://m.youtube.com/watch?v=2bng61Rl79s

Editoitu video tapahtunesta:  https://www.youtube.com/watch?v=FfESxtzC-kM&app=desktop

Sasson eteni semifinaaliin voittaen molemmat ottelunsa wazareilla. Semfinaalivastustajaksi Sassonille tuli tietenkin Teddy Riner. Tuomarityöskentely ottelussa oli sellaista ******* (lisää tähän vapaavalintainen ruma sana), että toimituksen teki mieli heittää kodin irtaimisto seinille.  Alussa ottelu oli todella tasaväkinen ja silti Sasson sai passiivisuudesta varoituksen. Taas Rinerin ensimmäisestä yliastumisesta ei rangaistu shidolla. Toiseen yliastumiseen jo puututtiin asianmukaisesti varoittamalla ranskalaista, vaikka hän yrittikin esittää satuttaneensa silmänsä. Lopulta aikaa oli  enää 2 sekuntia jäljellä, kun Sassonin huomio kiinnittyi kelloon ottelun sijasta ja siitä Riner rankaisikin wazarilla tiputtaen israelilaisen pronssiotteluun. Tosin siitäkin on käyty keskustelua, olisiko heitto ollut wazari vai mieluummin vanha koka…

Mitaliottelut olivat tylsiä kuin alkulämmittelyt treeneissä.  Molemmat pronssit ratkaistiin varoituksilla, toinen pronssi matkasi Or Sassonin mukana Israeliin  ja toinen jäi Rafael Silvalle Brasiliaan. Finaalissa Riner kohtasi Harasawan ensimmäistä kertaa koskaan ja judomaailma jännitti olisiko Japani vihdoin onnistunut löytämään vastalääkkeen ranskalaista Teddy Rineriä vastaan.  Valitettavasti ei ollut….  Riner palasi kotiin sankarina 2-1 shidovoiton turvin.

Naisten yli 78kg sarja täydensi Ranskan perjantaipäivän kun Emilie Andeol otti kultaa. Hallitseva olympiavoittaja, Kuuban Idalys Ortiz, joutui tyytymään tällä kertaa hopeaan. Pronssit matkasivat Kiinan Yu Songille ja Japanin Yamabe Kanaelle

Hansokun kanssa yhteistyössä kamppailutarvikeliike:

http://www.penado.fi/

https://www.facebook.com/groups/429732163808972/?fref=ts

Tekstin kuvat:
European Judo Union / Photographer: Gabi Juan
www.eju.net

Rio 2016 - Päivät 1-3

Olympialaiset ovat nyt ohi. Toimituksen päällimmäinen ajatus on ihmetys. Miten niin moni ennakkosuosikki epäonnistui ja niin moni rivimies, ylitti kaikki odotukset? Olympialaiset ovat mind game. Kuka tahtoo eniten ja kenen pää kestää paineet. Pienempi kaavio kuin MM-kilpailuissa jättää enemmän varaa sattumalle. Mitaliotteluihin pääseminen edellyttää usein "vain" kolmen ottelun voittamista. Tämä helpottaa yllätysnimien matkaa kärkisijoille. Huomiotta ei myöskään voi jättää sitäkään seikkaa, että suurinosa kilpailijoista on valmistautunut ottelemaan sarjansa parhaita vastaan. Taktiikat ja tekniikat on luotu ennakkosuosikkeja varten. Ennakkosuosikit toimivat samoin, eli valmistautuvat kohtaamaan toiset ennakkosuosikit. Tämä asettaa ennakkosuosikit entisestään huonompaan asemaan.

Päivä 1

Ensimmäiset sarjat oteltiin lauantaina 6.8. Miesten alle 60kg sarjan ottelut eivät jättäneet kylmäksi ketään. Paitsi ehkä ennakkosuosikki Takaton. Japanilaisen Takaton tiputti Georgian Papinashvili, hyvin samantapaisella sumigaeshilla, kuin 4 vuotta aikasemmin Georgian Shavdatuashvili Japanin ennakkosuosikki Ebinuman. Voimme vain kuvitella Japanin valmennuksen mietteitä poolifinaalin päättyessä katastrofiin. Takaton tippuminen avasi Venäjän Mudranoville väylän helpomman semifinaalin kautta finaaliin. Finaalissa Mudranovia vastaan asettui hallitseva maailmanmestari Kazakstanin Yeldos Smetov. Finaali oli tasaväkinen ja eteni golden scorelle asti, jonka venäläinen päätti pyyhkäisisemällä suoraan aloituksesta Smetovin wazarin arvoisesti. Pronssia saavuttivat samassa sarjassa Uzbekistanin Diyorbek Urozboev ja Naohisa Takato. Näin ollen 3/4 mitalista Aasiaan, mutta arvokkain Eurooppaan.

Sarjassa otellut Suomen Juho Reinvall koki valitettavasti tappion wazarilla Mongolian Tsend-Ochir Tsogbaatarille.

Source of image: European Judo Union / Photographer: Gabi Juan

Naisten alle 48kg sarja ei tarjonnut suuria yllätyksiä. Semfinaalivaiheeseen selviytyneet ottelijat olivat kaikki enemmän tai vähemmän odotusten mukaisia. Ensimmäisestä semifinaalista Korean Bokyeong Yeongin ja Kuuban Dayaris Mestre Alvarezin välillä finaaliin selviytyi korealainen. Kiinnostavampi semifinaali käytiin kuitenkin vuoden 2014 maailmanmestarin Ami Kondon (JPN)  ja vuoden 2015 maailmanmestarin Paula Pareton (ARG) välillä. Tästä ottelusta finaaliin eteni Pareto matalalla, wazarin arvoisella, sodetsurikomigoshilla. Finaalissa Pareto osoitti jälleen paremmuutensa wazarin arvoisella kouchigarilla. Pronssimitalit mukaansa pokkasivat Japanin Kondo, sekä Kazakstanin Galbadrakh, joka vielä vuonna 2015 edusti Mongoliaa.

Jos syitä Pareton menestykselle haluaa hakea, suosittelee toimitus vierailemaan naisen virallisilla facebook-sivuilla. Sivuilta löytyy muun muassa video, jossa Pareto vetää seitsemänkymmentä (70) leukaa! Kyseessä on siis erittäin kovan fyysisen suorituskyvyn omaava urheilija.

Päivä 2

Sarjasta -66kg ei yllätyksiä puuttunut. Sijoitetuista ottelijoista laulukuoroon heti ensimmäisellä kierroksella lähtivät 2009 maailmanmestari Georgii Zantaraia, 2015 MM-hopeamitalisti Mikhail Puliaev, sekä Israelin Golan Pollack, joka onnistui jäämään sidontaan Zambian Mathew Punzaa vastaan omasta yrityksestään. Kaksi suurinta ennakkosuosikkia, Korean An Baul ja Japanin Masashi Ebinuma, raivasivat kuitenkin tiensä odotettuun semifinaalitaistoon. Tässä ottelussa sarjan voitto ratkaistaisiin. Odotetusta kohtaamisesta tuli lopulta pannukakku, kun molemmat puolet tehottomasti yrittivät ratkaista ottelua. Ratkaisuksi muodostui lopulta Ebinuman heikko polviseoinage yritys, josta An pääsi jatkoajalla kuittaamaan yukon.

Kaavion alapuolella kokkailtiin kuitenkin kisojen suurinta yllätystä. Ja se yllätys tarjoiltiin pastan kera. Italian sijoittamaton Fabio Basile raivasi tieltään vastustajan vastustajan jälkeen. Ensin Saksan Seidl lensi selälleen sodetsurikomigoshilla, sen jälkeen Azerbaidzanin väkivahva Shikalizada lensi ensin kataotoshiin ja vain muutaman sekunnin päästä azeri taputtikin jo henkensä edestä italialaisen kuristukseen. Poolifinaalissa Basilea vastaan asettui maailmanlistan toista tilaa hallussaan pitävä Mongolian Davaadorj. Mongoli oli kuitenkin aseeton ja Basilen tavaramerkki, kliininen deashibarai, ratkaisi ottelun ipponin arvoisesti. Semifinaalissa italialainen kukisti sarjan toisen yllättäjän, slovenian Adrian Gombocin, varoitusten turvin.

Source of image: European Judo Union / Photographer: Gabi Juan

Sarjan finaali käytäisiin siis suursuosikki Anin ja yllättäjä Basilen välillä. Voittajasta ei pitänyt olla epäselvyyttä, mutta olympialaiset ovat paikka jossa mikään ei ole varmaa. Vain minuutin ja 20 sekunnin ottelun käynnistymisen jälkeen Basile iskee. Matala eriseoinagen ja osotogarin sekoitus. An kaatuu, ja italialaisen katse kääntyy tuomariin - wazari vai ippon? Tuomarin käsi heilahtaa ylös ipponin merkiksi ja Basile on olympiavoittaja. Italialainen tuulettaa villisti takaperinvoltilla samalla kun epäuskoinen korealainen hautaa kasvonsa käsiinsä. Sarjan pronssit matkaavat alle 60kg sarjan tapaan Japaniin ja Uzbekistaniin, kun entiset maailmanmestarit Ebinuma ja Rishod Sobirov nousevat palkintokorokkeelle.

Naisten alle 52kg sarjassa tehtiin historiaa niin henkilökohtaisella tasolla, kuin myös kokonaisen kansan puolesta. Rio 2016 oli ensimmäinen kerta, kun Kosovon valtio osallistui olympiakisoihin itsenäisenä valtiona. Riossa koko kansan katse oli kääntynyt yhden naisen puoleen. Kaksinkertaista maailmanmestaria Majlinda Kelmendiä pidettiin ylivoimaisena ennakkosuosikkina voittamaan judokultaa, eikä Kosovon lippua avajaisseremoniassa kantanut nainen pettänyt. Lontoo 2012 oli Kelmendille katastrofi, kun Mauritiuksen Legentil tiputti kilpailuissa Albaniaa edustaneen Kelmendin. Riossa Kosovolaista ei enää pysäyttänyt kukaan. Poolifinaalissa kaatui vuoden 2012 painajainen Legentil, semifinaalissa Japanin triplamaailmanmestari Misato Nakamura. Finaalissa uchimata yuko italian Giuffridasta riitti tuomaan Kelmendille ja Kosovolle ensimmäisen olympiamitalin. Pronssia sarjassa saavuttivat Japanin Nakamura, sekä Venäjän Kuziutina.

Päivä3

Miesten alle 73kg sarjasta oltiin povattu taistoa Korean An Changrimin ja Japanin Shohei Onon välille. Toisin kuitenkin kävi, kun Anin kilpailu tyssäsi jo toiselle kierrokselle. Belgian Dirk Van Tichelt kohautti Carioca Areenaa kääntämällä Anin erikoistekniikan “koreanseoinagen” siltaan wazarin arvoisesti ja puolustamalla johtoaan loppu ottelun ajan. Kilpailuiden jälkeen Van Tichelt kohautti myös kansainvälistä lehdistöä ilmestymällä julkisuuteen mustan silmän ja vähintäänkin erikoisen tarinan kanssa. (Aiheesta lisää http://www.independent.co.uk/sport/olympics/rio-2016-judo-lose-fight-receptionist-dirk-van-tichelt-a7186426.html)

Japanin Shohei Onolle vahinkoja ei kuitenkaan tapahtunut matolla taikka sen ulkopuolella. Tyypilliseen tapaansa Ono paukutti vastustajan toisensa jälkeen selälleen osoittaen totaalista dominointia. Japanilaisen ottelemista voisi verrata Usain Boltin juoksemiseen, mutta Bolt saattaa varastaa lähdössä. Maanantaipäivänä mahdollisuutta sille, että Ono häviäisi ei kuitenkaan ollut. Semifinaalissa Van Tichelt joutuu Onon uuden aseen, tomoenagen uhriksi, ei vain kerran, mutta kahdesti. Finaalissa Azerbaidzanin Rustam Orujov on aseeton Onon edessä. Uchimata wazaria seuraa ippon kouchigakella ja japanilainen on olympiavoittaja. Onon juhlinta eroaa päivää aikaisemmasta -66 finaalista kuin yö päivästä. Tuuletuksia ei tarvita, koska Ono ei ole yllättynyt. Hän teki sen minkä tiesi tekevänsä. Hymykin ilmestyy japanilaisen kasvoille vasta tatamilta poistuttaessa, kuin ikuinen hymypoika, valmentaja Yusuke Kanamaru, iskee Onolle yläfemman. Sarjan pronssit matkaavat Georgian Lasha Shavdatuashvilille, sekä judon lisäksi juhlimisen taitavalle Dirk Van Ticheltille.

Sarjassa -57kg kotiyleisö sai vihdoin huutamisen aihetta. Vuoden 2012 Lontoon olympialaisissa Brasilian Rafaela Silva diskattiin jalkaantarttumisen vuoksi. Kilpailuiden jälkeen Silva joutui Brasiliassa keskelle armotonta myllytystä. Silvalle läheteltiin viestejä, jossai hänen kerrottiin häpäisseen itsensä ja koko Brasilian kansan. Eräässä viestissä hänen kerrottiin kuuluvan häkkiin, ei olympialaisiin, koska hän on apina. Joten kun Silva maanantai-iltana asteli olympiafinaaliin Mongolian Sumiya Dorjsurenia vastaan, oli hänellä näytön paikka.

Draamalta ei kuitenkaan olympiafinaalissa vältytä. Ottelun alkupuolella Dorjsuren tekee sasaetsurikomiashi yrityksen ja Silva kääntää mongolin selälleen epäilyttävästi jalkakähmyltä näyttävällä tekniikalla. Tuomari keskeyttää ottelun ja odottaa videotuomarin päätöstä. Wazari Silvalle. Dorjsuren aloittaa raivoisan takaa-ajon, mutta se ei riitä. Summeri soi ja Rion faveloissa kasvanut Silva vaipuu polvilleen olympiavoittajana kotikaupungin yleisön hurratessa ekstaasissa. Kilpailuiden jälkeisessä lehdistötilaisuudessa Silvalla on viesti kriitikoilleen “Apina on nyt päässyt häkistään ja on olympiavoittaja”. Pronssimitalit sarjasta nappasivat Portugalin Telma Monteiro ja Japanin Kaori Matsumoto

Finaalin puinti ei kuitenkaan lopu Carioca Areenalle vaan sosiaalinen media räjähtää raivostuneiden mongolien toimesta. Kansainvälisen judoliiton facebook sivuja selatessa ei ole vaikea huomata kuinka iso asia judo oikeasti on Mongoliassa. Alle tunnissa vihaisia kommentteja on kertynyt satoja. Lopulta videoita ja pysäytyskuvia epäselvästä tilanteesta alkaa ilmestyä nettiin. IJF julkaisee jopa virallisen tiedotteen asiasta. Silvan käsi ei missään kohtaa ole irronnut mongolin judopuvun hihasta ja näin ollen tekniikka on ollut täysin sallittu. Pari päivää jatkunut someraivo laantuu. Alle 57kg sarjan tapahtumaketju todistaa kuitenkin jotain, mikä ei ole kaikille suomalaisille selvää. Vaikka judo on Suomessa pieni asia, on se maailmalla valtava.

Hansokun kanssa yhteistyössä kamppailutarvikeliike:

http://www.penado.fi/

https://www.facebook.com/groups/429732163808972/?fref=ts

Enakko - Miehet 100kg

Alle 100kg sarjassa mukana on peräti neljä maailmanmestaria, sekä kaksi olympiavoittajaa! Maailmanmestaruuskilpailuiden mitalistien määrää toimitus ei jaksa edes laskea. Lähes joka ottelussa on siis tarjolla huippuluokan judoviihdettä.   

Sarjan avaa huippuottelu Masters voittaja Elmar Gasimovin (AZE) ja hallitsevan olympiavoittajan Venäjän Tagir Khaibulaevin välillä. Vaikka Gasimov onkin ollut vuoden aikana huomattavasti paremmassa iskussa, on Khaibulaev isojen kilpailuiden mies. Gasimov sen sijaan ei ole arvokilpailuissa koskaan onnistunut. Ottelun voittaja kohtaa todennäköisesti Arabiemiraattien arvaamattoman Ivan Remarencon, joka parhaimmillaan on yltänyt pronssille vuoden 2014 MM-kilpailuissa.

A-poolin järjetön tulitus ei kuitenkaan lopu tähän. Poolin loppupäässä vuoden 2008 olympiavoittaja ja Lontoon hopeamitalisti Naidan Tuvshinbayaria (MGL) vastaan asettuu vuoden 2014 MM-kisojen hopeamitalistin, Kuuban Jose Armenteros. Vaikka molemmat miehet voittivat maanosansa mestaruudet vuonna 2016, on kummankin suorittaminen ollut vuoden aikana erittäin epävarmaa. Miehet eivät kuitenkaan ole ennen kohdanneet, joka antaa lievän edun Mongolian kansallissankari Naidanille. Miehen epätavallinen ottelutyyli tuottaa monille päänvaivaa ensimmäisessä kohtaamisessa. Jottei hupi kuitenkaan tähän loppuisi, kohtaa ottelun voittaja toisella kierroksella todennäköisesti Egyptin Ramadan Darwishin, vuoden 2009 MM-kilpailuiden pronssimiehen.

B-poolissakaan vauhtia ei turhaan hidasteta, kun maailmanlistan kolmonen, Ruotsin Martin Pacek, kohtaa Korean Gu-Ham Chon. Korealainen  siirtyi yli sadan kilon sarjasta alle sadan kilon sarjaan vuonna 2014 ja on sen jälkeen kerännyt roppakaupalla Grand Slam ja Grand Prix mitaleita, voittaen muun muassa vuoden 2014 Tokion Grand Slamin. Pacekin pitkä ruumiinrakenne ja kulmikas ottelutyyli saattavat kuitenkin tuottaa korealaiselle vaikeuksia RIossa. Samaan pooliin mahtuu vielä Saksan väkivahva Karl-Richar Frey. Viidestä kohtaamisesta Pacekin kanssa Frey on kuitenkin kyennyt voittamaan vain yhden. Chon kanssa otteluvoitot taas ovat Freyn hyväksi 1-0.

Homma ei käy kuitenkaan tylsäksi vielä C-poolissakaan. Maailmanlistan ykkönen ja Pariisin Grand Slamin kiistaton kuningas, Ranskan Cyrille Maret, kohtaa toisessa ottelussa joko hallitsevan Euroopan mestarin Henk Grolin tai Kanadan Kyle Reyesin, joka otti hopeaa vuoden 2016 Pan-Amerikan mestaruuskilpailuissa, sekä Pariisin Grand Slamissa. Reyes ja Grol eivät ole koskaan aikaisemmin kohdanneet. Maret sen sijaan on kohdannut Reyesin kahdesti, kerran voittaen ja kerran häviten. Grollin Maret sen sijaan on voittanut neljästä kohtaamisesta vain kerran, ja tämäkin tapahtui Maretin kotitalossa Pariisn Bercy-Areenalla. Mainittakoon vielä, että vuoden 2004 junioreiden EM-kilpailuissa Suomen Mikko Niemi pamautti Maretin selälleen taniotoshilla, mutta tuomarit päästivät ranskalaisen pälkähästä näyttämällä pelkkää wazaria. Lopulta Maret pystyi kääntämään ottelun itselleen.

Mutta eihän C-poolissakaan hupi vielä tähän lopu. Poolin alapäässä törmäyskurssilla ovat Belgian vuoden 2015 MM-pronssimitalisti Toma Nikiforov ja todellinen yleisön suursuosikki, vasta vuonna 2016 alle 100kg sarjaan siirtynyt Georgian Beka Gviniashvili. Järjettömistä vastaheittopommeistaan tunnettu Beka hankki siis olympialaisiin tarvittavat pisteet noin neljän kuukauden aikana! Nikiforov ja Gviniashvili eivät koskaan ole kohdanneet ja tulosta onkin vaikea ennustaa. Belgialainen on väkivahva taistelija, joka on otellut alle 100kg sarjassa jo useamman vuoden, mutta Gviniashvilin tarinassa on ainesta juuri sellaiseksi legendaksi, jonka takia olympialaiset ovat niin erityiset. Toimituksen katolla liehuu ainakin Georgian punainen risti valkoisella pohjalla! (Kysymykseen siitä kuka suomalainen on lennättänyt Bekaa tatamin poikki löytyy vastaus eräästä Hansokun aiemmasta jutusta)

Jääkaapille ei kannata suunnata myöskään D-poolin alkaessa. Poolissa ottelee nimittäin kolme maailmanmestaria! Tsekin vuoden 2014 maailmanmestari Lukas Krpalek aloittaa urakkansa Portugalin liharekka Jorge Fonsencaa vastaan. Fonsenca on voimiensa ansiosta vaarallinen vastustaja kenelle tahansa, mutta hyytyy myös nopeasti. Tämä todistettiin tämän vuoden Mastersissakin, kun Fonsenca johti Krpalekia, mutta hyytyi lopussa tsekin sidontaan. Ottelun voittaja kohtaa todennäköisesti toisella kierroksella Kazakstanin vuoden 2009 maailmanmestari Maxim Rakovin. Rakovia vastaan ensimmäisellä kierroksella asettuva Viron Grigori Minaskin ei kuitenkaan ole mikään heittopussi. 2016 EM-kilpailuissa Minaskin otti pronssia kukistamalla sarjan ykkössijoitettu Gasimovin.

Poolin kolmannelle maailmanmestarille, Japanin Ryunosuke Hagalle tie poolifinaaliin on hieman helpompi. Hagan suurin haaste tuleekin olemaan kotiyleisön raivoisasti kannustama Rafael Buzacarini. Buzacarini ei ole koskaan kyennyt voittamaan isoa turnausta, mutta tulee varmasti haastamaan Hagaa raivolla. Todennäköisesti Haga kuitenkin pudottaa brassin kohtuullisen helposti.

Kokonaisuudessaan alle 100kg sarja on niin tasainen että todellista ennakkosuosikkia on vaikea löytää. Vuoden 2015 järjestetyssä Tokion Grand Slamissa Haga jyräsi vastustajansa, mutta mies ei ole otellut vuonna 2016 yhtäkään ottelua kansainvälisessä kilpailussa, joten nykykunto on vähintäänkin arvoitus,

Ennakko - Miehet 90kg

Alle 90kg painoluokka on täynnä mielenkiintoisia ottelijoita.

Ykkössijoitettuna kilpailuun lähtee vuoden 2016 Masters-voittaja Japanin Mashu Baker, joka on vuosina 2015-2016 hävinnyt vain yhden ottelun. Väkivahva japanilainen onkin yksi sarjan suurimpia suosikkeja. A-poolissa japanilaisen todennäköisimmin pystyy haastamaan Ranskan vaarallinen Alexandre Iddir. Vaikka kaikkein suurimmat voitot ovatkin vältelleet Iddiriä ovat ranskalaisen seoinage-heitot pelottava ase. Tämän sai kokea myös Georgian Varlam Liparteliani vuoden alussa Pariisin Grand Slamissa. Tappiolla ollut Iddir hautasi Lipartelianin mattoon vain sekunti ennen ottelun loppua valtavalla migi ippon-seoinagella.

Kreikan judolegenda Ilias Iliadis ei esittelyjä kaipaa. Vaikka olympiavoittaja ja kolminkertainen maailmanmestari ei ole ollut parhaimpien vuosiensa iskussa on Iliadis arvokilpailuiden onnistuja. Miehen 6 MM-mitalia osoittavat ettei Iliadista voi koskaan jättää huomiotta. Toisen kierroksen ottelussa Iliadis kohtaa todennäköisesti Unkarin Kriztian Tothin, miehen jonka Iliadis kukisti vuoden 2014 MM-finaalissa. Tämän vuoden EM-kilpailuiden hopeamitalisti on sijoitettu Riossa korkeammalle kuin Iliadis. Mielessä täytyy kuitenkin pitää että Toth ei ole koskaan pystynyt Iliadista voittamaan.

Samassa poolissa Iliadiksen ja Tothin kanssa nähdään ruotsalaisväriä, kun Marcus Nyman astelee tatamille. Tänä vuonna ruotsalainen on osoittanut erinomaista kilpailuvirettä. Yhden Grand Prix ja kaksi Grand Slam voittoa kaivanut Nyman on voittanut suuren osan kovimmista kilpakumpaneistaan vuoden aikana. Dusseldorfin Grand Prixissa kaatuivat Toth, Iliadis, sekä hallitseva maailmanmestari, Korean Gwak Dong-Han. B-poolissa pakkaa sekoittaa vielä Portugalin arvaamaton Celio Dias, joka vuoden 2014 MM-kisoissa pudotti Bakerin jatko-otteluista.

C-poolista odotetaan vuoden 2015 MM-finalistien välienselvittelyä. Korean Gwak Dong-Han otetaisteli itsensä Astanassa maailmanmestariksi varmoin ottein, mutta tämän jälkeen sarjavoittoja on tullut vain yksi. Hyvänä päivänä Gwak kuitenkin pystyy myllyttämään konemaisella judollaan lähes kaikki vastustajansa. Myös Venäjän Kirill Denisovilla on ollut hankalaa MM-hopean jälkeen. Ainoa sarjavoitto tuli keväällä Etelä-Amerikasta ja tappioitakin on tilille kertynyt useampia. Siitä huolimatta Denisov ja Gwak todennäköisesti kohtaavat C-poolin finaalissa.

C-poolissa nähdään kuitenkin myös kotiyleisön suosikki Tiago Camilo. Camilo on ollut olympialaisten mitaliotteluissa kolmesti. 16 vuotta sitten Sydneyn olympialaisissa Camilo eteni aina 73kg sarjan finaaliin, häviten sen kuitenkin Italian Giuseppe Maddalonille. Kahdeksan vuotta ja kahdeksan kiloa myöhemmin Camilo nousi pronssipallille Pekingissä ja vielä vuoden 2012 olympialaisissa Lontoossa brassi kykeni taistelemaan itsensä viidenneksi. Tällöin tappio tuli Kreikan Ilias Iliadikselle. Vaikka toimitus ei pidä brasilialaista voittajasuosikkina on hyvä muistaa, että vuonna 2007 kotiyleisön tuki siivitti Camilon aina maailmanmestariksi asti. Saman tempun toistaminen Riossa olisi kuitenkin suurempi sankaritarina kuin Fabio Basilen voitto alle 66kg sarjassa.

Georgialaisen judon kultapoika Varlam Liparteliani ei ole koskaan voittanut MM tai olympiakultaa. Yksitoista aikuisten arvokilpailumitalia kertoo kuitenkin minkä tasoisesta ottelijasta on kyse. Lontoon olympialaiset päättyivät tappioon Australian Mark Antony vastaan. Tappio ei ollut pettymys vain Lipartelianille, vaan koko Georgian judohullulle kansalle. Riossa Liparteliani aikoo korjata vääryyden. Tehtävä ei kuitenkaan tule olemaan helppo. Samasta poolista löytyvät 2016 Aasian mestari Tajikistanin Ustopiriyon, Hollannin vaarallinen Noel Van T End, Mongolian Otgonbaatar Lkhagvasuren, sekä erityisesti vuoden 2013 maailmanmestari Kuuban Asley Gonzalez.

Vuonna 2013 juuri “Gonzo” kukisti Lipartelianin MM-finaalissa. Maailmanmestaruuden jälkeen kuubalainen on kuitenkin kärsinyt loukkaantumisista ja tulokset eivät ole olleet aivan samaa luokkaa kuin ennen. Vuosi 2015 oli kuitenkin jo lupaava, kun Gonzalez keräsi 5 mitalia maailmankiertueelta. Vuoden 2016 Havannan koti GP päättyi jo kuubalaisen sarjavoittoon. Kun voittajasuosikeista puhutaan täytyy muistaa, että viimeksi kun Riossa ollaan oteltu, oli Gonzalez maailmanmestari.