tiistai 21. helmikuuta 2017

Eetu Laamanen - Osa 3 - Harjoittelu Ranskassa ja Laamasen Lista



Hansokun kanssa yhteistyössä:

www.penado.fi   (alekoodi "hansoku" -10% Ei koske tuoteryhmää matot ja tatamit)
www.urheiluteippi.fi (alekoodi “hansoku” -10% Tuet samalla Hansokun toimintaa!)
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
EETU LAAMANEN - OSA III

Miten harjoitusviikko etenee Ranskassa?
Kaikille yhteiset randoriharjoitukset ovat Judo Instituutissa maantaisin, tiistaisin ja torstaisin klo: 18.00 - 20.00. Keskiviikkona ja perjantaina harjoitellaan oman seuran harjoituksissa. Maanantai ja perjantai aamuisin on voimaharjoitus, joko oman ohjelman mukaan tai Acbb:n fysiikkavalmentajan ohjauksessa. Acbb-seuran fysiikkavalmentajan treeneissä käy porukkaa myös muista kamppailulajeista, kuten bjj:stä, lukkopainista ja vapaaottelusta. Näissä lajeissahan tarvitaan paljon samoja voimaominaisuuksia kuin judossa, joten yhteinen fysiikkavalmennus toimisi varmaankin myös Suomessa. Tiistai ja torstai kuluu itselläni aamusta lähtien opintojen parissa tatamilla. Kun illalla on vielä randoriharjoitus niin voi sanoa näiden päivien olevan aika judontäyteisiä. Koulun lomakausina, joita opintoihin sisältyy Ranskassa mukavasti, harjoittelen myös tiistai ja torstai aamuisin Acbb:llä.

”Monacon ruhtinaan” eli Yann Siccardin kanssa Acbb:n punttisalilla.
Koska syksyllä loukkasin olkapäätäni, joka vaati kuntoutusta, minulla oli joka keskiviikko fysioteraupeutin aika. Tämän jälkeen oli junioriryhmien apuohjaus ja omat treenit. Viikonloppuisin toinen päivä on lepo ja toisena teen yleensä palauttavan harjoituksen esim. uintia, juoksua, pyöräilyä. Loppu syksy piti mennä olkapään ehdoilla, mutta nyt keväällä ohjelmaan tulevat luonnollisesti kilpailut ja leirit. Tutkintoon vaadittavat 50 tuntia käytännön judo-ohjaustakin alkaa kohta olla täynnä, joten aikaa vapautuu enemmän siltäkin puolelta.

Millaisia iltaharjoitukset ovat Instituutissa, entäpä aamu? 
Judo instituutin iltaharjoitukset ovat randoriharjoituksia sisältäen nopean lämmittelyn, joka on uchikomeja ja heittoja. Lämmittelynä voi olla myös 1 - 4 mattorandoria. Pystyrandoreita tulee yleensä 6 - 10 ja ne otetaan yhdessä ryhmässä. Harjoitukset alkavat klo:18.00 ja ennen sitä voi omatoimisesti tulla harjoittelemaan tekniikkaa. Tatamilla onkin usein porukkaa jo klo:17.00 alkaen.

Pariisin ruuhkien takia porukkaa tulee aina lähes poikkeuksetta vähän myöhässä treeniin. ”Kirjoittamattoman” –säännön mukaan myöhästymisen aikaraja on 30 min. Tämän jälkeen ei periaatteessa voi enää treeneihin tulla, mutta se riippuu treenien vetäjästä ja myöhästyjän selityksestä.

Loppuvuodesta 2016 tehtiin Ranskan Judoliitossa vaihdoksia valmennus portaassa. Samalla pitkäaikainen Judo Instituutin harjoituksista aamuisin ja iltaisin vastannut Paul-Thierry Pesqué  eli suomalaisittain ”Pate” siirtyi valmentajaksi Ranskan maajoukkue keskukseen Inseppiin. Iltaharjoituksiin tämä ei tuonut mitään vaihdosta mutta tammikuun alusta 2017 aamuharjoitukset Judo Instituutissa toistaiseksi loppuivat. Aamuharjoitukset alkoivat aina klo:6.45, koska suurin osa ryhmästä meni kouluun harjoituksen jälkeen. Harjoitukset sisälsivät ”Paten” aikana lähinnä perusvoimaa punttisalilla ja välillä voima- ja judoharjoituksen yhdistelmiä esim. ote-taistelujen muodossa. Tietoa siitä, jatkuvatko Judo Instituutin aamuharjoitukset tulevaisuudessa ei vielä ole. Omaan aamuharjoitteluuni tämä ei tuo juuri muutosta, koska seurani Acbb:ssä on tarjolla aamuharjoitukset 4 kertaa viikossa.


Paul-Thierry PESQUET  ottaa vastaan vyön korotuksen Ranskan Judoliiton presidentiltä Jean-Luc Rougélta. (Kuva: judo94.net/Philippe Rabouin)

Judo Instituutin randoritreeneissä on lähes aina myös vieralijoina eri maa- ja seurajoukkueita sekä yksittäisiä urheilijoita eri maista. Esim. saksalainen Martyna Trajdos, Hollannin Noel Van T’End ja Pariisissa asuva Perun Juan ”Postimies” Postigos ovat tuttu näky harjoituksissa viikottain.


Miten ranskassa harjoitellaan fysiikkaa, mitkä ovat painotukset?
Tähän on todella vaikea yleisellä tasolla vastata. Mutta oman vahvan näkemykseni mukaan painotus on ollut aiemmin enemmän perusvoiman hankinnassa punttisalilta. Penkkiä, penkkivetoa ja kyykkyä yms. Riippuen valmentajasta mukaan on tullut nykyisin, esim. Aurélien Broussalinkin kautta, enemmän toiminnallista tekemistä. Battling ropesit, askeltikapuut, kahvakuulat yms. on otettu perusliikkeiden rinnalle. Acbb:ssä yhdistellään näitä esim. kuntopiireihin. Aamuharjoitukset ovat lähes poikkeuksetta fysiikkaa. Palauttavat harjoitteet, liikkuvuus ja venyttely ovat kuitenkin useilla judokoilla Ranskassa kehnolla tolalla, mikä ilman muuta aiheuttaa loukkaantumisia. Toki poikkeuksiakin on.

Onko urheilijoilla yleensä henkilökohtainen fysiikkaohjelma, vai tekevätkö kaikki samaa? 
Käsitykseni mukaan ainakin isoimilla seuroilla on joku, joka vastaa fysiikkavalmennuksesta seurassa. Näin ollen saman seuran porukka ainakin tekee pitkälti samoilla ohjelmilla samoissa treeneissä, riippuen toki yksilöiden kilpailukaudesta. Henkilökohtaisia fysiikkavalmentajia ei paljon ole.

Maajoukkue-rinki harjoittelee, ja suurin osa asuu, koko Ranskan yhteisessä huippu-urheilukeskuksessa Insepissä Pariisin lähistöllä. Heillä on käytössään erikseen asiantuntijat joka lähtöön esim. lääkäreitä, fysioterapeutteja ja fyysikkavalmentajia myöten.

Mitä mielestäsi Ranskassa tehdään paremmin kuin Suomessa? Entä mitä Suomessa paremmin kuin Ranskassa? 
Vastaan nyt aiempien kokemuksieni ja 4 kuukauden Ranskassa olon jälkeen, siis mitään kaiken kattavaa kokonaiskuvaa on vaikea antaa tässä vaiheessa.

Koska lähtökohdat ja esim. judon asema ja harrastajamäärät ovat hyvin erilaiset Ranskassa ja Suomessa suora vertaaminen ei ole mielestäni monessakaan asiassa kovin hedelmällistä.

Äkkiseltään ja tiivistettynä sanottuna Ranskassa parempaa on: 
Judon osaaminen lajitaidollisesti parempaa jo lapsesta lähtien, koska kouluttautuneita puolipäiväisiä valmentajia on judoseuroissa pilvin pimein. He saattavat ohjata junnutreenejä eri judoseuroissa, mutta korvausta vastaan. Kaikki ovat käytännössä käyneet vähintään vastaavan koulutuksen kuin mitä itse suoritan tällä hetkellä. Hyvät lajitaidot lähtevät siitä, että ohjaajat osaavat näyttää suoritustekniikat hyvin ja puhtaasti. Lisäksi tekniikkaa opetetaan monipuolisesti ja kilpailuun tähtäävällä tavalla. Leikkiä kuitenkaan unohtamatta.

Huipputason osaaminen teknis-taktisissa asioissa aikuisten tasolla. Esimerkiksi ote-taistelussa, ottelutaktiikassa eri vastustajia vastaan, mattojudossa jne. Ammattivalmentajat ja entiset huippukilpailijat takaavat kansainvälisen tason osaamisen säilymisen ranskalaisessa judovalmennuksessa. Puhumattakaan esimerkiksi otteluiden videoimisesta ja analysoinnista, johon on palkattu maajoukkueen käyttöön oma henkilö, ynnä muista vastaavista palveluista. Resurssit maajoukkueen ammattijudokoilla ja maajoukkueilla ovat vertaansa vailla. Ammattijudokan ura on todella mahdollinen ja pitkä ura sekä jatkaminen maajoukkue-valmentajaksi takaavat mukavat eläkepäivät.

Koululaisryhmien judo-opetuksella on pitkät perinteen Ranskassa ja moni nykyinenkin maan huippujudoka on saanut ensi kosketuksen lajiin juuri koulun liikuntatunnilla.

Suomessa parempaa on: 
Urheiluakatemioiden kautta opiskelun ja harjoittelun yhdistäminen sekä hyvät tukipalvelut kuten lääkärit, urheiluhieronta, henkinen valmennus yms. Ranskassa vastaavat palvelut ovat käytössä yleensä vain maajoukkue judokoilla valmennuskeskus Insepissä. He ovat kuitenkin pieni osa harrastajamassasta.

Ranskassa monen maajoukkue judokan (varsinkin nuoren) opiskelu/työkokemus Insepissä on vähän niin tai näin. Tämä ei välttämättä ole mikään hyviä asia. Varsinkin niiden kohdalla, jotka ovat maajoukkue ringissä, mutta eivät kohoa aivan painoluokkansa parhaiksi. Tällöin yleensä paikkaa kilpailu-uran jälkeen ei irtoa Ranskan Judoliiton hommista valmentajana, jos sarjassasi on olympiavoittaja/maailmanmestari tai parikin. Opiskelun ja harjoittelun yhdistäminen on siis Suomessa mielestäni paremmalla tollalla.

Suomessa urheilijoiden tietämys harjoittelun kokonaisuudesta on parempaa. Huoltavat harjoitteet, hieronnat ja liikkuvuus sekä palautuminen yms. hoidetaan Suomessa paremmin. Täällä vammoja ennalta ehkäiseviin toimiin ei kiinnitetä niinkään huomiota. Poikkeuksena taas maajoukkue Insepissä sekä yksittäiset urheilijat ja valmentajat. 

Käsittääksemme Ranskassa osa judokoista on ammattilaisia. Miten sellaiseksi pääsee? 
Ammattijudokoita on Ranskassakin lopulta aika vähän. He ovat pääasiassa Insepissä maajoukkueen keskuksessa harjoittelevia. Judoseurat, jotka ovat usein osa  suurempaa yleisseuraa, maksavat kuukausipalkkaa urheilijoille ja saattavat maksaa jossakin tapauksissa ylöspidon ja harjoittelukustannukset Insepissä. Parhaat arvokilpailumitalistit saavat rahaa käsittääkseni myös Ranskan Judoliitolta ja sen yhteistyökumppaneilta.  

Yleisseurat/urheiluseurat taas saavat rahaa kaupungilta tai kunnalta avustuksina toimintaansa. Yleisseuran rahoitus koostuu myös monien lajien toiminnasta ja rahaa saatetaan hyvinkin jakaa yli lajirajojen. Yksi suurimmista seuroista Levallois Sporting Club eli ”mehiläistiimi” (seuran logo on mehiläinen) haali seuraansa lähes kaikki Ranskan maajoukkueen arvokilpailumitalistit 2010-luvulla. Kirsikkana kakun päällä Teddy Riner. Tästä seurasi kuitenkin Hauts-de-Seinen kaupungille, jossa Levallois Sporting Club sijaitsee,  todella suuret kuluerät judokoiden palkkojen maksussa ja ennen pitkää kaikki muut saivat käytännössä lähteä etsimään uutta judoseuraa paitsi Riner. Teddy Riner sai vuonna 2013 Hauts-de-Seinen kaupungilta 24 000€ kuukausipalkkaa. Päälle tulivat asunto, auto, bonukset yms. Kaupungin kuukausieräksi arvoitiin lopulta n. 30 000€. Asiasta uutisoi aikoinaan Le Monde-lehti. Tämän lisäksi Riner saa tietysti tuloja muiltakin tahoilta, kuten yhteistyökumppaneiltaan. Toki muihin ranskalaisiin judokoihin verrattuna Riner liikkuu tulotasollaan aivan omassa luokassaan.



Cyrill Maretin kuukausipalkan Acbb:ssä tiedän, mutta en viitsi tarkkaa summaa mainita, koska en tiedä onko sitä missään julkaistu. Puhutaan hyvästä palkasta, useista tuhansista. Ei kuitenkaan kymmenistä tuhansista.

Miten valitaan kuka edustaa Ranskaa? 
Judon arvokilpailuedustajista keskustellaan Ranskassa samaan tapaan kuin Suomessa keihäsmiesten valinnoista arvokilpailuihin.

Periaatteena kai on, että maajoukkueesta paras/parhaat lähtevät, mutta varsinkin olympiaedustajien valinnassa voi hyvinkin olla tilanne, että samassa painoluokassa on useampi mitalikandidaatti, jolloin valmennuksella on kinkkinen valinta edessä.

Rio de Janeiron olympiavalintojen jälkeen keskusteltiin siitä, pitäisikö valinnat tehdä suoraan maailmanranking perusteella, painotetaanko valinnoissa koko olympiadin (4-vuotta) näyttöjä vai viimeaikaisia, miten huomioidaan loukkaantumiset jne. Selkeää sääntöä valintaprosessiin ei taida täällä saada tai ainakin se vaihtelee keneltä kysyy. Voi toki olla, että prosessi selkeytyy tulevaisuudessa.   

Olet jo kokenut urheilija, millaisia neuvoja haluaisit antaa nuorille urheilijoille? 
Koska emme ole judotatamilla kerron enemmän yleisiä kokemuksia, jotka olen itse huomannut tässä lyhyehkön mutta erittäin hauskan ja antoisan elämäni aikana. En ole saarnamies, mutta minulta usein kysytään, kuinka pysyn positiivisena. Kokosin alle muutamia asioita, jotka itse olen kokenut tärkeiksi ja joita koetan toteuttaa. Eli kai jostakin epävirallisesta ”elämän filosofiasta” voi puhua. Samat antaisin kelle tahansa vastaantulijalle kysyttäessä. Olipa kyseessä urheilija tai ei.

Laamasen lista: 
Itse olen saanut aina tehdä siitä mistä nautin ja kannustan kaikkia muita samaan. Jos se sattuu olemaan huippu-urheilu niin kaikki muu kyllä ”lutviutuu” siinä mukana. Kun olet jotain päättänyt ja teet sitä mistä nautit ei tarvitse jälkeenpäin miettiä tai selitellä omia valintojaan kenellekkään ja mikä tärkeintä itselleen. Arvosta myös sitä mitä teet vaikka muut eivät arvostaisi, kuten esim. Suomessa ei urheilua tai urheilijaa (judokaa) VIELÄ kovin korkealle nosteta yhteiskunnan silmissä.

Muista, että jokainen tässä maailmassa tietää jotain mitä sinä et, joten ole ennakkoluuloton kaikkia kohtaan ja uskon, että opit jokapäivä valtavasti uusia asioita. Esimerkkinä vaikka tatamilta, olen itsekkin oppinut kelta- ja valkovöisiltä paljon tärkeitä asioita judosta.

Kun teet intohimolla jotakin, muista rentoutua ja tehdä välillä jotain aivan muuta. Itse ajaudun toisinaan ylikuormitukseen, kun piiskaan henkisesti itseäni kroppani viesteistä välittämättä. On helppo painaa kaasua, kun treeni kulkee. Itse rentoudun usein perheen ja ystävien parissa olemalla ja ”tyhjännauramisella” yms. pelleilyllä. Näin jaksat ja vältät ylikuormituksen ja stressin urheilussa, opiskelussa, työelämässä tai missä tahansa.

Ihmiset puhuvat nykyään paljon epämukavuus-alueesta. Pyri jokapäivä tekemään jotakin aiemmin pelottavalta tuntuvaa tai epämukavaa. Näin ollen mukavuus-alueesi laajenee, jolloin tilanteesta tai päivästä riippumatta liikut aina vain mukavuus-alueella.

Verkostoidu. Se, että löytää oikeat ihmiset ympärille on erittäin tärkeää. Kukaan ei itse osaa kaikkea. Olen äärimmäisen kiitollinen kaikille ympärilläni oleville ihmisille. He ovat muokanneet minut sellaiseksi kuin olen.

Tekemisen pitkäjänteisyys ja sitkeys. Hansokun-lukijoista nuoremmat eivät muista aikaa, jolloin itseki olin kadeteissa tai junnuissa. Voitin kadeteissa kaksi suomenmestaruutta, lähinnä monipuolisen urheilemisen takia, en kovinkaan hyvien lajitaitojen ansiosta. Pääsin edustamaan Suomea kuitenkin arvokilpailuihin ensimmäistä kertaa alle 23-vuotiaiden Em-kilpailuihin 2008. Kadeteissa tai junioreissa olin liian pieni tai sarjassani oli aina jokin parempi ottelija. Urheilulukioon Tampereelle 2004 muuttaessani painoni oli vähän päälle 50-kiloa ja siirtyminen kadeteista junioreihin oli vuoden vaihteessa 2004-2005 edessä. Jokainen ymmärtää varmaan tässä vaiheessa, että junioreihin siirtymisvaiheessa lähdettiin lajitaidollisesti ja varsinkin fyysisesti kohtuulliselta takamatkalta. Olin käytännössä kaikissa ominaisuuksissa heikoin, paitsi huonojen juttujen kertomisessa. Ilman hyviä ihmisiä ympärillä, kuten ”Varalan Judotiimiä” ja valmentajia Rami Myllymäkeä sekä Kati Myllymäki-Hämäläistä, olisi saattanut tässä vaiheessa haaveet judourasta vaihtua joksikin muuksi. Ensimmäistä kertaa Judoliiton rahallisen tuen piiriin pääsin 2013, kun syksyllä 2012 voitin ensimmäisen Eurooppa Cuppini Belgradissa.

Pitkäjänteisyys liittyy myös siihen, että kaikkea voi saada, mutta ei samaan aikaan. Esimerkiksi maratonin ja kehonrakennuksen harjoitteleminen samaan aikaan tuskin tuottaa kummassakaan lajissa kovin hyvää tulosta. Joudut punnitsemaan opiskelun ja työn sekä urheilun välillä. Ikätoverisi valmistuvat todennäköisesti aikaisemmin ja aloittavat työt. He eivät kuitenkaan välttämättä omaa samanlaista kokemusta huippu-urheilun maailmasta, kuten paineensietokyky, suunnitelmallisuus ja tavoitteeseen sitoutuminen vain muutaman mainitakseni. Nämä kokemukset ovat työelämässä tulevaisuudessa erittäin arvokkaita. Urheilu-uraa pystyt varmasti hyödyntämään vaikkapa juuri työelämässä kun rohkeasti tuot sen vaatimukset esille tai pyydät asiantuntijaa avuksesi niitä CV:hen muotoilemaan. Ainakin näin olen itse huomannut.

Vaikeudet ovat muutoksia, jotka avaavat uusia ovia. Oman perheeni taloudellisen tilanteen heikentyessä huomattavasti 2010-luvun alussa ymmärsin, että ellen tee joitakin ”peliliikkeitä” urheilun rahoittamiseksi pian, huipulle tähtääminen ei ole realistista. Jokainen meistä voi parantaa taloudellisia resursseja omatoimisesti. Itselläni apuna oli tietysti talousalantutkinnot, joiden kautta ymmärsin, että yksilöurheilija toimii kuin yksityisyritys. Sinulla on käsissäsi markkinointi, talous yms. Yksin ei taaskaan tarvitse kaikkea osata vaan kannattaa etsiä käsiin oikeat ihmiset. Yhteistyökumppaneiden löytäminen ei ole helppoa, mutta samalla verkostoidut ja opit reilusti uusia asioita, tapaat uusia ihmisiä ja saat kontakteja yrityksiin. Näistä kontakteista voi hyvinkin olla hyötyä opinnäytetyön, työharjoittelun tai työpaikan löytymisessä myöhemmin.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä voisin antaa vielä yhden periaatteen. Mielestäni jokaisen, varsinkin suomalaisen, kannattaisi kateellisuuden sijaan keskittyä oman elämän parantamiseen ja kehittymiseen/kehittämiseen. Enkä tarkoita mitään narsistista-ajattelua, vaan jos itsellä menee hyvin niin miksei naapurillakin ja samoin toistepäin.

Kyllä mie luulen, että noilla neuvoilla pärjää ja pysyy vähintään yhtä positiivisena kuin mie =).

Entä valmentajille, urheilijan ja valmentajaopiskelijan näkökulmasta?
Judo ammattimaistuu maailmalla sekä urheiljoiden että valmennuksen osalta huimaa vauhtia koko ajan, kuten muussakin urheilussa. Maailmanranking-listan Top 20 judossa, kaikissa miesten sarjoissa, sisältää vain ammatikseen urheilevia. Tämä ryhmä kahmii myös suurimman osan kaikista arvokilpailumitaleista judossa. Mikäli puoliammattilaisia on joukossa ovat he poikkeus. Miten suomalaiset voisivat murtautua tähän joukkoon?

En koe olevani mikään judovalmennuksen asiantuntija, ainakaan vielä, mutta neuvoja kysyttäessä heitän seuraavat ajatukset:
                                   

 Perusasiat ovat lajin perusta
à tärkein ja samalla yksi vaikeimmista asioista opettaa! Tekniikat, otteluasento, liike, yms. Judoka oppii kyllä itsekin jotain ”kantapään kautta” randoreissa/kilpailuissa mutta tämä ei ole tehokas eikä nopea tie. Meillä huipulle kasvetaan vasta pitkän ajan kuluessa. Oikeanlaisella valmennuksella päästään paljon nopeammin samaan tulokseen. Tämä on nähtävissä judon huippumaissa, joissa kilpajudokat ovat valmiimpia jo paljon nuorempana.

”Laamasen Kaava”:
 
Selkeät ohjeet otteissa, missä asennossa tulee olla? Kuinka reagoin eri puolen vastustajiin? Taktiikan muuttaminen ottelun aikana? jne.

Tästä seuraa -->

Turvallinen tunne valmennettavalla/urheilijalla kilpailuissa. Urheilijalla on tunne ”Olemme harjoitelleet tämän harjoituksissa, tiedän mitä teen, hallitsen tämän asian” Ottelijalla on kuitenkin viime kädessä vapaus tehdä parhaalta tuntuva ratkaisu kilpailutilanteessa.

Tästä seuraa: -->

Selkeä tapa toimia ns. "otteluidentiteetti", sattuman osuus otteluissa vähenee  à  on helpompi korjata virheitä à analyyttisyys/kehittymisen seuraaminen oleellisesti helpompaa ja tehokkaampaa.

Tällaista osaamista olisin ainakin itse kaivannut enemmän tähän astisella judokan polulla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti