Hansokun kanssa yhteistyössä:
EETU LAAMANEN
Eetu Laamanen on hyväntuulisen oloinen heppu. Se ei tosin yksinään riitä Hansokun haastatateltavaksi pääsemiseen. Haastattelemme 28-vuotiasta ja viisinkertaista suomenmestaria, koska hänellä on jo nyt pitkä meriittilista judouraltaan, joka on uskoaksemme kaikkea muuta kuin ohi. Jossain aikasemmassa lehtijutussa Kiteeltä kotoisin olevaa, Tampereella treenannutta ja nykyään Ranskassa asuvaa Laamasta kuvailtiin “hitaasti kypsyväksi”. On siis mahdollista, että Laamasen parhaimmat tulokset olisivat vielä edessä päin.
Eetu Laamanen: Alkuun haluan kiittää Hansokua haastattelupyynnöstä ja hyvästä
nettilehdestä, josta löytyy aina kiinnostavia juttuja. Haastattelua varten
lähetetty ”kysymyspatteristo” sisälsi moniselitteisiä kysymyksiä, josta monesta
olisi jo itsestään saanut kokonaisen artikkelin tai haastattelun. Moneen
kysymykseen saa tarkempaa infoa Facebookin urheilja-profiilini videoblogeissa
eli E-vlogeissa. Lisäksi haluan vielä korostaa, että kaikki vastaukset
ovat omia näkemyksiäni ja kokemuksiani eikä mitään ”kiveen hakattuja
totuuksia”.
Onko totta, että tähtäät
vielä Tokion olympialaisiin, joihin päästessäsi olisit 31-vuotias ja onko
totta, että olet vielä täysillä mukana?
Olen aina sanonut jatkavani niin kauan kuin nautin harjoittelemisesta ja
kilpailemisesta. Jos menestys on odotetunlaista, voin hyvin jatkaa vielä Tokion
jälkeenkin. Mutta vuosi
kerrallaan edetään sitä kohti. Hyviä tuloksia täytyy toki tulla jo ennen sitä
ja on pysyttävä terveenä sekä pystyttävä luomaan riittävät taloudelliset
resurssit jatkossakin.
Olen
ehdottomasti täysillä mukana ja ”all in”. En olisi muuten muuttanut Pariisiin
ottamaan seuraavaa askelta urallani. Heti muutettuani viime syksynä minulla oli
huonoa onnea kun loukkasin harjoituksissa olkapäätäni, jonka kuntouttaminen kesti
loppuvuoden. Nyt palaan kilpailujen pariin vuoden alusta.
Punttitulokset?
Painonnostokisoissa oon joskus temmannut 86kg ja työntänyt 100kg. Työntö
pukeilta 122,5 kg. Ne ovat varmaan parhaimmaista päästä. ”Mediaseksikkäimissä”
lajeissa, kuten penkissä en ole mikään erityisen hyvä.
Cooper?
Karvan alle
3200m tais olla joululeirillä 2015.
Lempitekniikat?
Ogoshi, uchimata ja kosotogari/kosotogake eli ”portsari” sekä variaatiot
näistä. Ylipäätään ”sylimyllyt”. Viime vuosina myös pyyhkäisyt ja mattojudo on kehittynyt mukavasti.
Pariisin Grand Slamissa
2015 Ranskan hallitseva mestari pääsi maistamaan kosotogakea. Suurissa
turnauksissa tällaisen pienen maan puoliammattilaiset haastavat isojen maiden
täysammattilaiset. Kuva: FF Judo/ Philippe Rabouin
Parhaat saavutukset?
Kotimaassa
lukuisat suomenmestaruudet eri ikäryhmissä ja joukkuesuomenmestaruudet
Tampereen Judossa. Joukkuemestaruuksiahan monet eivät nykyään pidä juuri
minään, mutta itse olen yleensä kohdannut joukkuekisoissakin vaikkapa edellisen
päivän yksilökisojen finaalivastuksen, joka on pitänyt peitota heti perään
uudelleen. Lähes 10 ottelua kahteen päivään on Sm-kisa viikonloppuina muutenkin
aina spesiaalitapahtuma.
Kansainvälisesti
4 Eurooppa-cup mitalia, joista 2 kultaista. Euroopan- ja Pan-Amerikan Openeissa olen sijoittunut 2
kertaa viidenneksi. Lisäksi on Finnish Judo Openista ”värisuora” mitaleja ja alle
23-vuotiaiden EM-kilpailujen 7.sija. Kaikenlaista pientä siihen päälle, kuten
mitaleja eri maiden avoimista ja esim. ”Karjalan tasavallan” Sambo-painin mestaruus
junioreista =). Yksittäisiä kovia kansainvälisiä vastuksia on tullut jo voitettua
useampia, mutta valitettavasti ei samoissa kisoissa.
Lisäksi
pidän hyvänä saavutuksena kohtuullisten taloudellisten resurrssien luomista
vuodesta toiseen sekä terveenä pysymistä pienistä ”huolloista” huolimatta. Nämä
ovat mahdollistaneet uran jatkumisen.
Tavoitteet judossa?
Ottaa
tarvittavat askeleet kansainväliselle terävimmälle judohuipulle ja menestyminen
mitalien muodossa judon arvokilpailuissa. Samalla kuitenkin nauttien
jokapäiväisestä harjoittelusta ja kilpailuista.
Pahimmat vastukset
Suomessa, Ranskassa, maailmassa?
Kotimaassa
on paljon hyviä nuoria tulossa. Varsinkin nyt, kun aikuisten ja A-nuorten
maajoukkueryhmät ovat kasvaneet. Jos kaikki jatkavat tosissaan 30-vuoden
korville niin varmasti tulee menestystä isommalla rintamalla. Yhtä pahinta en
osaa sanoa.
Ranskassa on
”seppokolmonen” kärjen osalta tällä hetkellä hieman sekaisin ja tämä vuosi
varmaan näyttää kuka tai ketkä nousevat arvokisoihin, mutta eiköhän se Duprat,
Urani, Korval ja Axus (2016 mestari) joukosta löydy. Porukkaa tosin riittää
tähän(kin) sarjaan Ranskassa muitakin.
Maailmassa
kun ottaa ranking-listalta top 10 niin aika pahoja myllyttäjiä alkaa löytymään.
Ono, Hashimoto + muut jaapot, Orujov, An jne. Jos yksi pitää sanoa niin kyllä
se Ono on. Veikkaan, että saman vastauksen saa lähes tulkoon keneltä tahansa
muultakin seiskakolmen kaverilta maailmassa tällä hetkellä =).
Suunnitelmat judon
jälkeen?
En osaa
vielä sanoa mitä teen urheilu-uran jälkeen. Saatan jatkaa lajin parissa
valmentajana. Saavuttamalla tavoitteeni eli menestymällä arvokilpailuissa
avautuvat valmentajan paikat helpommin. Toisaalta voin innostua kilpailemaan
jossakin muussa urheilulajissa tai tehdä jotain ihan muuta.
Minut
tuntevat tietävät, että olen ”oman polun kulkija” ja teen sitä mikä huvittaa
muiden mielipiteistä välittämättä. Tarkoitus on ainakin toistaiseksi pysyä
täällä Ranskassa. Kovana urheilumiehenä jatkan urheilun harrastamista
jokatapauksessa kilpaurheilu-uran jälkeenkin, sen verran osaan varmasti sanoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti