Hansoku: Rene Villanello

Hansokun kanssa yhteistyössä: Penado (kuva suurenee klikkaamalla)

Tämä tarjous ei ole aprillipila!!
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Rene Villanello

Tänään haastattelussamme on vuonna 2015 Italiaa edustamaan vaihtanut Helsingin Judo Sportin Rene Villanello. Rene on vuonna 1995 syntynyt judolupaus jonka parhaisiin saavutuksiin kuuluvat Junioireiden Eurooppa Cupin voitto, sekä Italian aikuisten mestaruuskilpailuiden toinen sija. Nykyään hän siis asuu ja harjoittelee Torinossa- Otetaan siis selvää mitä miehelle kuuluu nykyään.

Punttituloksesi?

Punttimaksimeita kokeilin noin kolme vuotta sitten. Silloin tulokset olivat 120kg kyykky, 85kg penkki, 85kg rinnalleveto. Nykyään en tiedä mitkä minun maksimi tulokset ovat, sillä Italiassa olen enemmän ottanut pitkiä sarjoja, tai esimerkiksi kelloa vastaan 30sekunnin jaksoja.

Cooper?

Cooper testin juoksin 5 vuotta sitten, lukion ensimmäisellä luokalla 3150m. Tosin juoksin sen kaksipäivää ennen kisoja, joten valmentajani, Seppo kielsi juoksemasta hapoille asti. Sen jälkeen en ole Coopperia uudelleen juossut.

Lempitekniikat?

Morote-seoinage molemmille puolille ja Osoto-gari molemmille puolille.

Parhaat saavutukset?

Junioreissa Tarton EJU Cup kulta sekä Italian Alpe Adria Trophy-kisan voitto ja viimeisimpänä Italianmestaruuskisojen hopea miehissä

Tavoitteet judossa?

Seuraava lyhyen tähtäimen tavoitteeni on voittaa Italian mestaruus ja päästä eju cupeissa mitaleille, jotta pääsisin suurempiin kisoihin mukaan ja mahdollisesti arvokisoihin. Pitempi aikainen tavoitteeni on arvokisamitali ja pääsy Tokion Olympialaisiin.

Suunnitelmat judon jälkeen?

Tällä hetkellä opiskelen oikeustieteitä yliopistossa, joten judouran jälkeen aloitan opintojani vastaavat työt.

Normaalipaino?

76-77kg

Pahimmat vastukset Suomessa, Italiassa, maailmassa?

En ole noin vuoteen otellut suomalaista vastaan, joten heistä en osaa sanoa kuka on vaarallisin. Viimeksi hävisin Eetu Laamaselle eju cupissa. Italiassa pahimpia vastustajia ovat Augusto Meloni, Ermes Tosolini ja Andrea Gismondo. En osaa nimetä vielä kovimpia vastustajiani maailmasta sillä ketään kovaa nimeä en ole vielä kohdannut

Harjoittelu Italiassa

Edustat nykyään Italiaa. Millaista arkesi ja ylipäätään elämäsi nykyään on?

Arkeni koostuu pääosin treeneistä ja opiskelusta. Silloin tällöin leireistä ja kisoista. Normaali päivä alkaa klo 10.00 aamutreenillä joka on puntti- tai juoksuharjoitus. Puntti on noin kahden tunnin pituinen, juoksuharjoitukset voin tehdä omatoimisesti valmentajan ohjeiden mukaan. Sieltä tulen kotiin, syön, otan päiväunet, luen, käyn ehkä ulkona kävelyllä. Sitten lähden iltaharjoituksiin, jotka alkavat klo 19.00 ja kestävät puolitoista tuntia. Treenimatkoja varten hankin 200 kuutioisen skootterin, koska Torinon keskustasta Settimo Torineeseen, joka on toinen kaupunki Torinossa kiinni (kuten esim Espoo meillä) kesti bussilla tai junalla toista tuntia. Nyt selviän puolella tunnilla ja kotona olen jo yhdeksän jälkeen. Kotiin päästyäni syömme ja opiskelen.

Asun tyttöystäväni kanssa, joka opiskelee Torinon yliopistossa. Meillä on kalustettu kaksio vuokralla Torinon keskustassa. Asuminen, vuokrakulut ja ylipäätänsä eläminen on noin kolmannes Suomen kuluista. Toimeentulomme saamme opintotuesta ja opintolainasta. Kuukauden kaikki kulut mukaan lukien vuokra on noin 500€. Olemme sopeutuneet erittäin hyvin ja elo ulkomailla on ollut kaikinpuolin kivaa. Yliopistossani kursseille osallistumine ei ole pakollista, joten saan hyvin yhdistettyä treenaamisen ja opiskelun.

Tyttöystävän kanssa Vatikaanissa

Onko sinut otettu hyvin vastaan Italiassa?

Todella hyvin. Seurakaverit ovat todella mukavia ja vietämme paljon aikaa vapaa-ajalla ja monesti treenien jälkeen käymme syömässä yhdessä. Seuran valmentaja, Pierangelo Toniolo on ottanut minut omakseen ja on kokoajan yhteydessä minuun. Jopa silloin kun olen suomessa hän haluaa tietää kaiken treenaamisestani. Hän on myös ollut erittäin kiinnostunut seuramme treenimetodeista ja on usein sanonut että haluaisi keskustella valmennuksesta Sepon kanssa.

Mikä on Italialaisen seurasi nimi ja miten siellä harjoitellaan?

Seurani nimi on Akiyama Settimo ja treenejä minulla on 9-10 kertaa viikossa. Valmennus eroaa suomalaisesta siinä että joka harjoitus otetaan todella kovaa. Alussa minulla olikin vaikeuksia palautumisen kanssa. Siihen isäni hankki lisäravinnevalmentajan jonka opastuksella saatiin palautumisasiat kuntoon. Judoa on iltaisin maanantaista lauantaihin ja Ti, To, ja La on aamulla joko puntti tai juoksu. Neljäs aamutreeni on keskiviikkona joka on judoa ja sen Pierangelo on vetänyt vain minulle, Ermes Tosolinille ja Andrea Regikselle. Se on tekniikka, mutta silti kovalla temmolla otettuna, joten pulssin saa kyllä ylös.

Illan judotreeni on aina erittäin intensiivinen ja kovalla temmolla otettu. Normi harjoitus koostuu siitä, että ensin otamme noin puolituntia erilaisia lämmittely variaatioita, juoksua, uchikomia jne. Kaikki tosin tapahtuu Pieron ohjeiden alla, eli ei ole tilannetta jossa olisi 10min uchikomia omaan tahtiin. Sen jälkeen noin puolituntia uchikomia eri liikkeisiin, ja tilanteisiin. Monesti myös intervalliharjoitus jossa pulssi viedään ihan tappiin asti ja sen lisäksi lyhyitä tehtävä randoreita. Loppu puolituntia on aina 4 minuutin randoreita.

Harjoittelevatko kaikki samalla ohjelmalla vai luodaanko urheilijoille henkilökohtainen harjoitusohjelma?

Judo on aina kaikille sama vaikka itse vähennänkin randoreiden määrää kisoja ennen. Muilla treeni ei muutu tai kevenny juuri ollenkaan ennen kisoja. Puntti on kaikille henkilökohtainen. Jokaiselle on tehty oma punttiohjelma joka vaihtelee kausittain. Punttireenin alun jokainen vetää omalla ohjelmalla ja se päättyy aina yhteiseen kovaan kuntopiiriin.

Miten valmennus toimii Akiyamassa? Vetääkö sama henkilö harjoitukset kaikille, vai onko mukana urheilijoiden henkilökohtaisia valmentajia?

Yksi ja sama henkilö vetää harjoitukset ja on kaikkien henkilökohtainen valmentaja samalla. Minä keskustelen harjoittelustani yhdessä henkilökohtaisen valmentajani, Seppo Tukiaisen sekä Akiyaman valmentajan, Pierangelon kanssa.

Italiassa on käsittääksemme paljon kansallisia kilpailuita, kuinka usein ja minkä tasoisia ja kokoisia nämä kisat ovat?

Italiassa on neljä Grand Prix -kisaa joista kerätään ranking pisteitä ja joiden avulla sijoitetaan neljä parasta Italian mestaruuskisoihin ja Coppa Italiaan. Grand Prix -kisat ovat suosittuja ja kovatasoisia sillä ammattilaiset ja ulkomaalaiset kiertävät niitä. Esimerkiksi 73kg sarjaan osallistuu yleensä 60-80 judokaa. Itse olen voittanut kahdesti Grand Prix -kisan. Pyrin ottamaan osaa GP kisoihin aina.

Coppa Italia on Italian amatöörien mestaruuskisa. Arvostukseltaan se on korkeampi arvoinen kisa kuin GP, mutta koska kisassa ei ole ammattilaisia mukana, saattaa se olla joskus heikompi tasoinen. Coppa Italiaan pääsee suoraan mukaan Italian mestaruuskisojen mitalistit ja rankingista 10 parasta. Loppujen täytyy käydä karsinta kisoissa. Joka läänillä on oma karsintansa ja itse finaaliin pääsee kisojen osallistuja määrästä noin neljäsosa. Viime syksynä sain pronssia Coppa Italiasta.

Italian mestaruuskisat ovat ylivoimaisesti arvostetuin kotimainen kisa. Kisojen arvostuksesta kertoo esimerkiksi sekin, että Fabio Basile osallistui niihin vaikka oli juuri otellut EM pronssia ja Italian mestaruuskisojen jälkeen hänen piti heti lähteä Olympialaisiin valmistavalle matkalle Japaniin. Kisoissa hän joutui tyytymään pronssiin.

Karsinta kisoihin tapahtuu samalla systeemillä kuin Coppa Italiassa. Viime vuoden mitalistit ja rankingin 10 parasta pääsee suoraan ja loput karsii. Viimevuoden mitalisteja ei kisassa sijoiteta vaan rankingin neljä parasta. Kolmelle menestyneimmälle seuralle myönnetään rahapalkinto sekä miehissä että naisissa.( Itseasiassa lähes kaikissa kisoissa on rahapalkinnot seuroille, seurat saavat kaikista kisoista ranking pisteitä joilla sijoitutaan seura rankingissa, Akiyama on voittanut seurarankingin viimeiset 21 vuotta. ) Myös Italian TV kanava Rai on näyttänyt kisoja televisiosta ja näyttää tänäkin vuonna.

Italiassa on myös Italian joukkuemestaruuskisat ja monia muita pienempiä kansallisia kisoja, joissa osanotto sarjaa kohtaan nousee yli 30 kaveriin kisasta riippumatta. Joukkumestaruuskisat ovat iso tapahtuma Italiassa ja siinä ratkaistaan Italian paras seura. Kilpailu seurojen välillä on kovaa, mikä nostaa joukkuehenkeä ja tunnelma näissä kisoissa on ollut huima. Miehissä joukkueita on noin 40 ja naisissa noin 20. Myös ammattilaisjoukkueet osallistuvat kisaan. Seurajoukkueet eivät saa käyttää ammattilaisia omissa joukkueissaan vaikka he kuuluisivatkin seuraan. Esimerkiksi me emme saa ottaa Basilea joukkueeseemme. Joukkueet keräävät usein ulkomailta mukaan väkeä ja kisoissa on mukana aina tähtiä maailmalta. Joukkueessa saa enintään olla kaksi lainamiestä. Akiyama Settimo on ainoa seurajoukkue joka on pystynyt mestaruuden voittamaan.

Miten valitaan kuka edustaa Italiaa?

Italiassa ei varsinaisesti maajoukkuetta ole. Kaikki saa käydä kisoja kunhan täyttää kriteerit, jotka ovat kaikille samat ja yksinkertaiset. Maajoukkue valitaan vain arvokisoihin kauden näyttöjen perusteella. Jos sarjassa kellään ei tule menestystä, ei kukaan lähde edustamaan.

Kriteerit kisoihin pääsemiseen ovat seuraavanlaiset; Italian rankingissa täytyy olla vähintään 3 pistettä jotta pääsee eju cuppeihin. Ranking pisteitä saa Italian sisäisistä Grand Prix -kisoista, Italian mestaruuskisoista ja Coppa Italiasta. Voittaja saa 8-17 pistettä voitosta, riippuen kisan

kovuudesta. Pisteet puoliintuvat aina vuoden välein, jos vaihtaa sarjaa pisteet säilyvät 25 prosenttisesti ja alle 3 pistettä olevat nollaantuvat kokonaan. Tällä hetkellä sarjassani on arviolta noin 200 kilpajudokaa. 3 pisteen miehiä on 18-50 sarjassa, sarjasta riippuen. Itse olen rankingissa kolmas 20 pisteellä. Viime vuonna olin toinen rankingissa joka on korkein sijoitukseni.

Takaisin niihin kriteereihin… Eju cupissa täytyy olla mitaleilla jotta saa oikeuden osallistua Continental Open -kisoihin ja Continental Open:ssa mitaleilla jotta pääsee osallistumaan Gran Prix -kisoihin ja loogisesti GP kisasta on saatava mitali jotta pääsee Grand Slam -kisoihin.

Käsittääksemme Italiassa osa judokoista on ammattilaisia. Miten sellaiseksi pääsee?

Kyllä osa judokoista on ammattilaisia ja edustaa jotakin ammattilaisjoukkuetta. Ammattilaisjoukkueita joissa judo on lajina on yhteensä viisi. Kaikki toimivat valtion alla, mutta kilpailevat silti keskenään. Ammattilaisille maksetaan joka kuukausi palkkaa. Ammattilaisjoukkueet eivät ole vain judokoille vaan myös muiden lajien urheilijat kuuluvat samoihin joukkueisiin.

Miten ammattilaiseksi pääsee onkin hiukan monimutkaisempi systeemi. Lähtökohta on, että Italian rankingissa täytyy olla ensimmäinen tai sitten pitää voittaa Italian mestaruuskisat. Tietääkseni kv-kisat evät niin paljoa vaikuta valintaan, mutta varmasti poikkeuksia tehdään jos joku on erittäin suvereeni kv-kisoissa. Kuitenkin aina pitää olla paras jollain pykälällä. Kellään ei ole tietoa milloin ammattilaisjoukkueet avaavat paikan urheilijalle, mutta kun joukkue avaa paikan heidän on avattava paikka jokaisen lajin urheilijalle, tietysti lajien joita joukkueesta löytyy. Esimerkiksi jos paikka avataan hiihtäjälle on ammattilaisjoukkueen avatta paikka myös judokalle. Ammattilaisjoukkueita missä judoa ei ole, on varmaan kymmenen. Niissä on muita lajeja.

Italialaiseen seuraasi kuuluu myös olympiakultaa voittanu Fabio Basile. Tunnet varmaan hänet jollain tasolla. Mikä mielestäsi teki hänestä olympiavoittajan?

Kyllä tunnen Fabion hyvin, olemmehan treenanneet jo puolitoista vuotta yhdessä. Olympiavoittajan hänet teki yksinkertaisesti varmaan se, että hän on vain niin hyvä. Jos Olympialaisissa pystyy viemään melkein jokaisen vastustajan Ipponilla ja käyttäen joka kerta eri tekniikkaa kertoo se jotain hänen taidoista. Toinen erittäin oleellinen asia on varmasti hänen kisapäänsä ja kyky venyä tiukoissa paikoissa ja se, että hän ei etukäteen kumarra ketään.

Vapaa sana.

Italian edustaminen on hieno juttu, mutta vaikka olisin edustanut Suomea niin tarkoituksena oli siirtyä Italiaan treenaamaan jossain määrin, aivan kuten Faye tekee. Hän voi tulla milloin vain treenaamaan ja on aina tervetullut Akiyaman salille. Mielessäni oli visio, että jos haluan maailman huipulle pitää minun mennä sinne missä kova vastus on.

PS. Hansokulle tsempit viimevuodesta ja hyvin tämäkin vuosi on lähtenyt käyntiiin

Rene Villanello

3. Dan

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Hansokun kanssa yhteistyössä: