Tämä tarjous ei ole aprillipila!!
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Rene Villanello
Tänään haastattelussamme on vuonna 2015 Italiaa edustamaan vaihtanut Helsingin Judo Sportin Rene Villanello. Rene on vuonna 1995 syntynyt judolupaus jonka parhaisiin saavutuksiin kuuluvat Junioireiden Eurooppa Cupin voitto, sekä Italian aikuisten mestaruuskilpailuiden toinen sija. Nykyään hän siis asuu ja harjoittelee Torinossa- Otetaan siis selvää mitä miehelle kuuluu nykyään.
Punttituloksesi?
Punttimaksimeita kokeilin noin kolme vuotta sitten.
Silloin tulokset olivat 120kg kyykky, 85kg penkki, 85kg rinnalleveto. Nykyään
en tiedä mitkä minun maksimi tulokset ovat, sillä Italiassa olen enemmän
ottanut pitkiä sarjoja, tai esimerkiksi kelloa vastaan 30sekunnin jaksoja.
Cooper?
Cooper testin juoksin 5 vuotta sitten, lukion
ensimmäisellä luokalla 3150m. Tosin juoksin sen kaksipäivää ennen kisoja, joten
valmentajani, Seppo kielsi juoksemasta hapoille asti. Sen jälkeen en ole
Coopperia uudelleen juossut.
Lempitekniikat?
Morote-seoinage molemmille puolille ja Osoto-gari
molemmille puolille.
Parhaat saavutukset?
Junioreissa Tarton EJU Cup kulta sekä Italian Alpe Adria
Trophy-kisan voitto ja viimeisimpänä Italianmestaruuskisojen hopea miehissä
Tavoitteet judossa?
Seuraava lyhyen tähtäimen tavoitteeni on voittaa Italian
mestaruus ja päästä eju cupeissa mitaleille, jotta pääsisin suurempiin kisoihin
mukaan ja mahdollisesti arvokisoihin. Pitempi aikainen tavoitteeni on
arvokisamitali ja pääsy Tokion Olympialaisiin.
Suunnitelmat judon jälkeen?
Tällä hetkellä opiskelen oikeustieteitä yliopistossa,
joten judouran jälkeen aloitan opintojani vastaavat työt.
Normaalipaino?
76-77kg
Pahimmat vastukset Suomessa, Italiassa, maailmassa?
En ole noin vuoteen otellut suomalaista vastaan, joten
heistä en osaa sanoa kuka on vaarallisin. Viimeksi hävisin Eetu Laamaselle eju
cupissa. Italiassa pahimpia vastustajia ovat Augusto Meloni, Ermes Tosolini ja
Andrea Gismondo. En osaa nimetä vielä
kovimpia vastustajiani maailmasta sillä ketään kovaa nimeä en ole vielä
kohdannut
Harjoittelu Italiassa
Edustat nykyään Italiaa. Millaista arkesi ja ylipäätään elämäsi nykyään on?
Arkeni koostuu pääosin treeneistä ja opiskelusta. Silloin
tällöin leireistä ja kisoista. Normaali päivä alkaa klo 10.00 aamutreenillä
joka on puntti- tai juoksuharjoitus. Puntti on noin kahden tunnin pituinen,
juoksuharjoitukset voin tehdä omatoimisesti valmentajan ohjeiden mukaan. Sieltä
tulen kotiin, syön, otan päiväunet, luen, käyn ehkä ulkona kävelyllä. Sitten
lähden iltaharjoituksiin, jotka alkavat klo 19.00 ja kestävät puolitoista
tuntia. Treenimatkoja varten hankin 200 kuutioisen skootterin, koska Torinon
keskustasta Settimo Torineeseen, joka on toinen kaupunki Torinossa kiinni
(kuten esim Espoo meillä) kesti bussilla tai junalla toista tuntia. Nyt selviän
puolella tunnilla ja kotona olen jo yhdeksän jälkeen. Kotiin päästyäni syömme
ja opiskelen.
Asun tyttöystäväni kanssa, joka opiskelee Torinon
yliopistossa. Meillä on kalustettu kaksio vuokralla Torinon keskustassa.
Asuminen, vuokrakulut ja ylipäätänsä eläminen on noin kolmannes Suomen
kuluista. Toimeentulomme saamme opintotuesta ja opintolainasta. Kuukauden
kaikki kulut mukaan lukien vuokra on noin 500€. Olemme sopeutuneet erittäin
hyvin ja elo ulkomailla on ollut kaikinpuolin kivaa. Yliopistossani kursseille
osallistumine ei ole pakollista, joten saan hyvin yhdistettyä treenaamisen ja
opiskelun.
Tyttöystävän kanssa Vatikaanissa
Onko sinut otettu hyvin vastaan Italiassa?
Todella hyvin. Seurakaverit ovat todella mukavia ja
vietämme paljon aikaa vapaa-ajalla ja monesti treenien jälkeen käymme syömässä yhdessä. Seuran
valmentaja, Pierangelo Toniolo on ottanut minut omakseen ja on kokoajan
yhteydessä minuun. Jopa silloin kun olen suomessa hän haluaa tietää kaiken
treenaamisestani. Hän on myös ollut erittäin kiinnostunut seuramme
treenimetodeista ja on usein sanonut että haluaisi keskustella valmennuksesta
Sepon kanssa.
Mikä on Italialaisen seurasi nimi ja miten siellä
harjoitellaan?
Seurani nimi on Akiyama Settimo ja treenejä minulla on
9-10 kertaa viikossa. Valmennus eroaa suomalaisesta siinä että joka harjoitus
otetaan todella kovaa. Alussa minulla olikin vaikeuksia palautumisen kanssa.
Siihen isäni hankki lisäravinnevalmentajan jonka opastuksella saatiin
palautumisasiat kuntoon. Judoa on iltaisin maanantaista lauantaihin ja Ti, To,
ja La on aamulla joko puntti tai juoksu. Neljäs aamutreeni on keskiviikkona
joka on judoa ja sen Pierangelo on vetänyt vain minulle, Ermes Tosolinille ja
Andrea Regikselle. Se on tekniikka, mutta silti kovalla temmolla otettuna, joten pulssin saa kyllä ylös.
Illan judotreeni on aina erittäin intensiivinen ja kovalla
temmolla otettu. Normi harjoitus koostuu siitä, että ensin otamme noin
puolituntia erilaisia lämmittely variaatioita, juoksua, uchikomia jne. Kaikki
tosin tapahtuu Pieron ohjeiden alla, eli ei ole tilannetta jossa olisi 10min
uchikomia omaan tahtiin. Sen jälkeen noin puolituntia uchikomia eri
liikkeisiin, ja tilanteisiin. Monesti myös intervalliharjoitus jossa pulssi
viedään ihan tappiin asti ja sen lisäksi lyhyitä tehtävä randoreita. Loppu
puolituntia on aina 4 minuutin randoreita.
Harjoittelevatko kaikki samalla ohjelmalla vai luodaanko
urheilijoille henkilökohtainen harjoitusohjelma?
Judo on aina kaikille sama vaikka itse vähennänkin
randoreiden määrää kisoja ennen. Muilla treeni ei muutu tai kevenny juuri
ollenkaan ennen kisoja. Puntti on kaikille henkilökohtainen. Jokaiselle on
tehty oma punttiohjelma joka vaihtelee kausittain. Punttireenin alun jokainen
vetää omalla ohjelmalla ja se päättyy aina yhteiseen kovaan kuntopiiriin.
Miten valmennus toimii Akiyamassa? Vetääkö sama henkilö
harjoitukset kaikille, vai onko mukana urheilijoiden henkilökohtaisia
valmentajia?
Yksi ja sama henkilö vetää harjoitukset ja on kaikkien
henkilökohtainen valmentaja samalla. Minä keskustelen harjoittelustani yhdessä
henkilökohtaisen valmentajani, Seppo Tukiaisen sekä Akiyaman valmentajan,
Pierangelon kanssa.
Italiassa on käsittääksemme paljon kansallisia
kilpailuita, kuinka usein ja minkä tasoisia ja kokoisia nämä kisat ovat?
Italiassa on neljä Grand Prix -kisaa joista kerätään
ranking pisteitä ja joiden avulla sijoitetaan neljä parasta Italian
mestaruuskisoihin ja Coppa Italiaan. Grand Prix -kisat ovat suosittuja ja
kovatasoisia sillä ammattilaiset ja ulkomaalaiset kiertävät niitä. Esimerkiksi
73kg sarjaan osallistuu yleensä 60-80
judokaa. Itse olen voittanut kahdesti Grand Prix -kisan. Pyrin ottamaan osaa GP
kisoihin aina.
Coppa Italia on Italian amatöörien mestaruuskisa.
Arvostukseltaan se on korkeampi arvoinen kisa kuin GP, mutta koska kisassa ei
ole ammattilaisia mukana, saattaa se olla joskus heikompi tasoinen. Coppa
Italiaan pääsee suoraan mukaan Italian mestaruuskisojen mitalistit ja
rankingista 10 parasta. Loppujen täytyy käydä karsinta kisoissa. Joka läänillä
on oma karsintansa ja itse finaaliin pääsee kisojen osallistuja määrästä noin
neljäsosa. Viime syksynä sain pronssia Coppa Italiasta.
Italian mestaruuskisat ovat ylivoimaisesti arvostetuin
kotimainen kisa. Kisojen arvostuksesta kertoo esimerkiksi sekin, että Fabio
Basile osallistui niihin vaikka oli juuri otellut EM pronssia ja Italian
mestaruuskisojen jälkeen hänen piti heti lähteä Olympialaisiin valmistavalle matkalle Japaniin. Kisoissa hän
joutui tyytymään pronssiin.
Karsinta kisoihin tapahtuu samalla systeemillä kuin Coppa
Italiassa. Viime vuoden mitalistit ja rankingin 10 parasta pääsee suoraan ja
loput karsii. Viimevuoden mitalisteja ei kisassa sijoiteta vaan rankingin neljä
parasta. Kolmelle menestyneimmälle seuralle myönnetään rahapalkinto sekä
miehissä että naisissa.( Itseasiassa lähes kaikissa kisoissa on rahapalkinnot
seuroille, seurat saavat kaikista kisoista ranking pisteitä joilla sijoitutaan
seura rankingissa, Akiyama on voittanut seurarankingin viimeiset 21 vuotta. )
Myös Italian TV kanava Rai on näyttänyt kisoja televisiosta ja näyttää tänäkin
vuonna.
Italiassa on myös Italian joukkuemestaruuskisat ja monia
muita pienempiä kansallisia kisoja, joissa osanotto sarjaa kohtaan nousee yli
30 kaveriin kisasta riippumatta. Joukkumestaruuskisat ovat iso tapahtuma
Italiassa ja siinä ratkaistaan Italian paras seura. Kilpailu seurojen välillä
on kovaa, mikä nostaa joukkuehenkeä ja tunnelma näissä kisoissa on ollut huima.
Miehissä joukkueita on noin 40 ja naisissa noin 20. Myös ammattilaisjoukkueet
osallistuvat kisaan. Seurajoukkueet eivät saa käyttää ammattilaisia omissa
joukkueissaan vaikka he kuuluisivatkin seuraan. Esimerkiksi me emme saa ottaa
Basilea joukkueeseemme. Joukkueet keräävät usein ulkomailta mukaan väkeä ja
kisoissa on mukana aina tähtiä maailmalta. Joukkueessa saa enintään olla kaksi lainamiestä.
Akiyama Settimo on ainoa seurajoukkue joka on pystynyt mestaruuden voittamaan.
Miten valitaan kuka edustaa Italiaa?
Italiassa ei varsinaisesti maajoukkuetta ole. Kaikki saa
käydä kisoja kunhan täyttää kriteerit, jotka ovat kaikille samat ja yksinkertaiset.
Maajoukkue valitaan vain arvokisoihin kauden näyttöjen perusteella. Jos
sarjassa kellään ei tule menestystä, ei kukaan lähde edustamaan.
Kriteerit kisoihin pääsemiseen ovat seuraavanlaiset;
Italian rankingissa täytyy olla vähintään 3 pistettä jotta pääsee eju
cuppeihin. Ranking pisteitä saa Italian sisäisistä Grand Prix -kisoista,
Italian mestaruuskisoista ja Coppa Italiasta. Voittaja saa 8-17 pistettä
voitosta, riippuen kisan
kovuudesta. Pisteet puoliintuvat aina vuoden välein, jos vaihtaa
sarjaa pisteet säilyvät 25 prosenttisesti ja alle 3 pistettä olevat
nollaantuvat kokonaan. Tällä hetkellä sarjassani on arviolta noin 200
kilpajudokaa. 3 pisteen miehiä on 18-50 sarjassa, sarjasta riippuen. Itse olen
rankingissa kolmas 20 pisteellä. Viime vuonna olin toinen rankingissa joka on
korkein sijoitukseni.
Takaisin niihin kriteereihin… Eju cupissa täytyy olla
mitaleilla jotta saa oikeuden osallistua Continental Open -kisoihin ja
Continental Open:ssa mitaleilla jotta pääsee osallistumaan Gran Prix -kisoihin
ja loogisesti GP kisasta on saatava mitali jotta pääsee Grand Slam -kisoihin.
Käsittääksemme Italiassa osa judokoista on ammattilaisia.
Miten sellaiseksi pääsee?
Kyllä osa judokoista on ammattilaisia ja edustaa jotakin ammattilaisjoukkuetta.
Ammattilaisjoukkueita joissa judo on lajina on yhteensä viisi. Kaikki toimivat
valtion alla, mutta kilpailevat silti keskenään. Ammattilaisille maksetaan joka
kuukausi palkkaa. Ammattilaisjoukkueet eivät ole vain judokoille vaan myös
muiden lajien urheilijat kuuluvat samoihin joukkueisiin.
Miten ammattilaiseksi pääsee onkin hiukan monimutkaisempi
systeemi. Lähtökohta on, että Italian rankingissa täytyy olla ensimmäinen tai
sitten pitää voittaa Italian mestaruuskisat. Tietääkseni kv-kisat evät niin
paljoa vaikuta valintaan, mutta varmasti poikkeuksia tehdään jos joku on
erittäin suvereeni kv-kisoissa. Kuitenkin aina pitää olla paras jollain
pykälällä. Kellään ei ole tietoa milloin ammattilaisjoukkueet avaavat paikan
urheilijalle, mutta kun joukkue avaa paikan heidän on avattava paikka jokaisen
lajin urheilijalle, tietysti lajien joita joukkueesta löytyy. Esimerkiksi jos
paikka avataan hiihtäjälle on ammattilaisjoukkueen avatta paikka myös
judokalle. Ammattilaisjoukkueita missä judoa ei ole, on varmaan kymmenen. Niissä on muita lajeja.
Italialaiseen seuraasi kuuluu myös olympiakultaa voittanu
Fabio Basile. Tunnet varmaan hänet jollain tasolla. Mikä mielestäsi teki
hänestä olympiavoittajan?
Kyllä tunnen Fabion hyvin, olemmehan treenanneet jo
puolitoista vuotta yhdessä. Olympiavoittajan hänet teki yksinkertaisesti
varmaan se, että hän on vain niin hyvä. Jos Olympialaisissa pystyy viemään
melkein jokaisen vastustajan Ipponilla ja käyttäen joka kerta eri tekniikkaa
kertoo se jotain hänen taidoista. Toinen erittäin oleellinen asia on varmasti
hänen kisapäänsä ja kyky venyä tiukoissa paikoissa ja se, että hän ei etukäteen
kumarra ketään.
Vapaa sana.
Italian edustaminen on hieno juttu, mutta vaikka olisin
edustanut Suomea niin tarkoituksena oli siirtyä Italiaan treenaamaan jossain
määrin, aivan kuten Faye tekee. Hän voi tulla milloin vain treenaamaan ja on
aina tervetullut Akiyaman salille. Mielessäni oli visio, että jos haluan
maailman huipulle pitää minun mennä sinne missä kova vastus on.
PS. Hansokulle tsempit viimevuodesta ja hyvin tämäkin
vuosi on lähtenyt käyntiiin
Rene Villanello
3. Dan
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------



----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Hansokun kanssa yhteistyössä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti